Kissojen ell käynti + muita kuulumisia.

Veeti taiteilee portaita vasten.

Unikoulusta en jaksa enää edes raportoida, kun nyt jo mennyt yli viikko ja Veeti ei edelleenkään nuku öitänsä. Maitoa en ole ensimäisen unikouluyön jälkeen antanut yhtään, mutta silti tuo pikkumies herää sitä vaatimaan. Vettäkin olen antanut vain vähän ja senkin vain Veetin flunssan takia. En meinaan viitsi räkäistä ja yskivää lasta huudattaa koko yötä, ilman että antaisin edes vettä. Unikoulu raportointi jää siis toistaikseksi tähän, mutta kerron kyllä jos muutosta yöunissa ilmenee.

Riepu ulkoilemassa

Veetikin oppi vähän aikaa sitten seisomaan tukea vasten. Tai no, olisiko ollut viime viikon keskiviikko vai torstai, kun Veeti seisoi pinnasängyssään kun heräsin. Nyt pikkumies nousee seisomaan ihan kaikkea vasten ja kaatumisiakin on tapahtunut ihan kohtuullisesti. Onneksi osaan kumminkin olla jo stressaamatta pienistä kolhuista, toisin kuin Eemilin ollessa pieni, meinasin saada sydänköhtauksen kaikesta. Istumaan Veeti ei edelleenkään osaa itse nousta, eikä Veeti myöskään konttaa vieläkään, mutta eiköhän nekin taidot sieltä jossakin vaiheessa tule. En jaksa edes huolestua, onhan Veeti vasta 8,5kk ja seisomaankin nousee jo, niin kyllä ne muutkin taidot sieltä hitaasti, mutta varmasti tulevat.

Mikä siellä meni?

Kuvien puolesta tämä postaus on aika kissakuvapainotteinen. En meinaan ole pojista niin paljoa ottanut julkaisukelvollisia kuvia, mutta aina välillä on kiva laittaa postauksiin jotain väriä. Ja olihan minulla kissoistakin kerrottavaa. Meillä oli siis maanantaille varattu rokotusaika Nuottaniemen eläinlääkäriin (tai alunperin piti ottaa mikrosirutkin, mutta tulin toisiin ajatuksiin, koska eiväthän kisut edes ulkoile tai muuta, niin en usko niiden olevan tarpeelliset tällä hetkellä, katsoo niitä sitten myöhemmin). Onneksi J heitti minut ja kissat autolla eläinlääkäriin, koska olisin eksynyt alta aika yksikön sinne Nuottaniemen pientaloalueelle. Alue ei nimittäin näyttänyt alkuunsakkaan siltä, että sielä olisi eläinlääkäriä ollut, mutta ihan oikeaan paikkaan navigaattori meidät kumminkin ohjasi.
Eläinlääkäri oli siis asuintalon yhteydessä ja odottelimme hetken aikaa ulkona, sillä olimme aika reippaasti etuajassa. Pian kumminkin eläinlääkäri tulikin jo paikalle ja pääsimme sisälle. Ensin eläinlääkäri tutki Riepun (silmät, korvat, turkin, polvet, sydämen, sekä painon) ja Riepu sai kehuja kunnostaan, sekä luonteestaan, joka ei kuulemma ollut alkuunsakkaan kissamainen, vaan enemmänkin koiramainen. No, tämänhän me jo tiesimmekin. Riepun paino oli 4,4kg, eli ihan hyvän kokoinen kolli kyseessä, painoa ei vain saa tulla yhtään enempää. Rokotusten pistäminenkin meni hyvin.
Seuraavana eläinlääkäri tutki samat asiat Albertilta ja Albertkin sai kehuja kunnostaan, mutta luonne oli kuulemma hyvin paljon kissamaisempi kuin Riepulla. Albert ei meinaan ollut alkuunsakkaan samaa mieltä tutkimisesta, vaan herra olisi mielummin lähtenyt tutkimaan eläinlääkärin huonetta. Painoa Albertille oli kertynyt 4,9kg, mutta sekään ei kuulemma ollut yhtään liikaa, sillä Albert on rakeenteeltaan todella paljon tanakampi kuin Riepu. Silti painoa ei saa tulla yhtään enempää.
Kokonaisuudessaan tuosta eläinlääkärireissusta jäi hyvä mieli ja kun tulee aika kissapoikien leikkautukselle, niin menemme ehdottomasti samalle eläinlääkärille. Niin mukava nainen oli kyseessä.

Maistuupa nurmikko hyvältä.

Mitään ihmeempiä ei oikeastaan ole tapahtunut ja synttärinikin tuli vietettyä selvinpäin J:n isällä maalla. Ihan kivaa oli ja kaikkein ihaninta oli nukkua täydessä hiljaisuudessa ilman minkäänlaisia häiriöitä. Tai no, olihan se aika ihanaa kun ruuatkin sai valmiina ilman omaa työpanosta ja valmiiseen ruokapöytään oli aivan ihana päästä. Varsinaista hermolomaa siis tuo matka.

Ja nyt kun juttu kerran rönsyilee muutenkin aiheesta toiseen, niin voisin mainita, että Eemilin sanavarasto on alkanut yhtäkkiä karttumaan ihan mielettömästi. Vaikkakin, eihän Eemilin puhe ole vielä ihan täydellistä, mutta olen ihan yllättynyt, kuinka puhe alkaa täysin yllättäen lisääntymään. Muutamia uusia sanoja ovat mm. "kira" (kirahvi, Eemilin tärkein unilelu), "pupu" (oikeasti Veetin unirätti, mutta Eemilin omittua sen, siitä tuli Eemilin toiseksi tärkein unilelu), "voi" (Eemil ilmoittaa yleensä tuon kun on itse käynyt hakemassa leipää ja haluaa voita päälle), "nammiia" (tarkoittaa mitä tahansa makeaa), "kikka / miau" (kissa), "aai" (Albert), sekä muutamia nimiä ja muitakin sanoja on alkanut tulla ihan kamalasti. Siitä se puhe siis lähtee pikkuhiljaa kehittymään.

Albert piileskelee vaunujen alla.

Ja muistattehan käydä kurkkimassa silloin tällöin tuota myytävät-välilehteä. Tänään juuri lisäilin vähän uusia tavaroita ja illalla yritän keretä jatkamaan. Kaikkea en siis ole todellakaan vielä kerennyt lisäämään.