lauantai 2. heinäkuuta 2011

Huh hellettä.

Nyt on vähän jäänyt päivittely vähemmälle selkäsärkyjen ja kuumuuden vuoksi, mutta voisi sitä hiukan laitella tilannepäivitystä.. Eli siis oikeastaan mitään ihmeempiä ei ole tapahtunut, selkä ainoastaan ollut niin kipeä ettei töitä ole voinut tehdä, pakko varmaan kokonaan lopettaa töiden teko tämän raskauden osalta jotten selkää kokonaan riko. Nyt viimeksi kun kävin Jorvin päivystyksessä, niin iskias muuttuikin noidannuoleksi ja nyt on pakko raskauden jälkeen varata aika yksityiselle, jotta saan varmuuden, että mikä selässä oikein on vikana.

Raskauden suhteen ei ole mitään kummempia, maha turpoaa ja kiinteytyy kovaa vauhtia ja näillä helteillä saisin juoda koko ajan, jotta edes osa nesteestä ei muuttuisi hieksi samantien... Että säälinkin niitä, jotka ovat näillä helteillä viimeisillään, muistan itse kuinka hikoilin Eemiliä odottaessasi loppuraskaudesta, vaikka Eemil syntyikin helmikuussa kun oli kohtuu kylmä. Nyt on myös alkanut "mahanvenymiskivut" (joille en oikeaa nimitystä tiedä, mutta oli Eemiliä odottaessakin), eli siis tuntuu että mahanahkaa kiristäisi ihan jatkuvasti ja että se repeäisi kohta. Onneksi sekin muistaakseni helpottui jossakin vaiheessa, kunhan nahka tottuu venymään. Painokin muuten on vain tippunut ensimäisestä ultrasta (yhteensä 3,6kg), mutta niinhän se tippui ensimäisen raskaudenkin aikana aika hyvin ennen puoltaväliä ja nyt on nämä helteetkin jotka pistävät painon tippumaan kun nesteet poistuvat kehosta... Niin ja viikkoja siis nyt kasassa 17+6, hui kuinka äkkiä aika tuntuu menevän, vastahan tein positiivisen testin ja kohta jo puoliväli häämöttää...

Eemilin elämään ei oikeastaan mitään uutta, kovasti koheltaa ja teloo itseään koko ajan johonkin. Viimeisen viikon saldo itsensä telomisessa on kaksi sormea toisesta kädestä palanut (melkein jo parantuneet ja grilliin siis sörkkäisi sormensa), muhkea kuhmu otsassa (kaatui printteripöytää päin juostessaan), erinäinen kasa naarmuja jaloissa (tullut pihalla kontatessa), vissiin muutama kuhmu takaraivossa (kaatuillut mm. juostessaan ovia päin) yms. Kaipa tuohonkin tottuu ajanmyötä, mutta hassu ajatella kuinka noin pieni lapsi saa telottua itseään niin paljon, niin pienessä ajassa... Niin ja helteet rasittavat edelleen pikkumiehen ruokailua, eli syönti on edelleen hankalaa ja syömättömyys kun yhdistetään asunnon yölliseen kuumuuteen, niin yötkin ovat pääasiassa yhtä hulinaa muutamaa hyvää poikkeusyötä lukuunottamatta...

Hiukan omaa napaa tuijotellen, niin odottelen torstaista Viron reissua kaverin kanssa aivan älyttömästi. Ekaa kertaa Eemilin kanssa pääsen oikeasti koko päiväksi pois kotoa ja stressaamasta koti- / työasioita, ilman että tarvitsee puhelimeenkaan vastata hyvän syyn nojalla (liittymäni ei siis Virossa toimi). Pitää vain toivoa ettei mikään ihan järjetön helle iske Tallinnaan juuri sille päivälle, muuten koen lämpöhalvauskuoleman ja hikoilen kaiken nesteen ja kaverini saa soittaa viroilaisia lanssimiehiä pelastamaan minut. No, jos nyt ei kumminkaan, luotan kaverini elvytyskykyyn, lähihoitaja kun on...
Viikon päästä lauantaina sitten tuparit, joita odotan myös. Onneksi sinnekin on tulossa vain kivaa porukkaa, eikä mitään örmyjä... Jaksampahan itse paremmin selvinpäin. Saa sitten nähdä kuinka pahasti valitan sunnuntaina känniääliöitä, mutta sekin on sitten sen ajan murhe.
Nyt suunta kohti viileää suihkua ja sen jälkeen odottelen pikkusiskoa lapsenvahdiksi, jotta päästään J:n kanssa hiukan viettämään vapaa-aikaa. Jatkellaan myöhemmin.

11 kommenttia:

  1. Juu, sais tää helle jo riittää, tulkoot takasin sitte kun vauva on pihalla tuolta masusta! Lenkeilläkin pitää käydä viiden aikaa aamusta että kykenee, muun ajan makoilen sohvalla ja huomisesta alkaen lillun uima-altaassa :D! Rv 38...

    Paranemisia selän kanssa ja onnea tulevasta vauvasta!

    VastaaPoista
  2. Toivotaan ettet pyörry siellä virossa, mä en nimittäin tiedä Viron hätänumeroa! :D Pitää ehkä ottaa selville. Enkä mä oo ikinä joutunut ketään elvyttämään, mutta niin kauan kun pysyt yhtenä kappaleena ni se voiski onnistua, en nimittäin tiedä onko musta elvyttämään vauvaa. Jo pelkästään harjotteluvauvanuken elvyttäminen oli aika shokki.. Toivottavasti ei tuu ikinä tositilannetta, huh.

    VastaaPoista
  3. ansaitsetkaikki tuskat kun poltat

    VastaaPoista
  4. Jaha että tollanen anonyymi. Eiköhän se ole kuule ihan oma asiani poltanko raskauden aikana vai en ja eiköhän minulle ole neuvolassa jo kerrottu tupakoinnin haitoista. Kumma kyllä kun kaikki tuota tupakointia raskauden aikana tuppaavat jeesustelemaan, mutta kukaan ei ota huomioon, että osalle (niinkuin esim. minulle) on neuvolassa sanottu että tupakoinnin lopetuksesta johtuva stressi on huomattavasti pahempi vauvalle kuin tupakka itsessään. Ja kumma kyllä Eemil on totaallisen terve lapsi ollut vaikka Eemiliäkin odottaessa poltin.

    Eli siis lyhennettynä, ei se raskauden aikainen tupakointi kuulu kenellekään ulkopuoliselle. Ja en todellakaan ole ainut joka on raskaana ja polttaa.

    VastaaPoista
  5. Itselle sanottiin kanssa odotusaikana, että se stressi on myös paha jos alkaa liikaa ahdistelemaan itseään että on pakko lopettaa polttaminen. Kyllä toki vähensin reippaan laisesti polttamista mutta itse ainakin olen sen verran turhista asioista stressaava ihminen että pää räjähtäisi jos en saisi oloa helpotettua tupakalla! Meilläkin on poika ollut aivan terve, kohta jo 10kk ja sai vasta ensimmäisen antibiootti kuurin. Tsemppiä raskausteesi, toivotaan että helteet hieman hellittäis :)

    VastaaPoista
  6. Poltatko lapsesi läsnäollessakin? Kyllä on surullista, että vauva masussa ja taapero kotona kärsivät itsekkään äidin takia. Ja vaikka kuinka puolustelet, että ihan terve lapsi syntyi, niin ne tupakoinnin haitat kyllä voivat näkyä ja varmasti näkyvätkin tulevaisuudessa esim. kehityksen viivästymisessä.

    Oliko kumpikaan raskaus edes suunniteltu? Ei ilmeisesti, kun muutenhan sen tupakanpolton olis voinut jo ennen raskautta lopettaa.

    Meinaatko pitää Eemilin hoidossa, kun vauva syntyy?

    VastaaPoista
  7. Ano: En polta lapsen lähellä ja kuka on väittänyt lasteni kärsivän? Millä tavalla Eemil kärsii siitä jos vanhemmat polttavat, kun poltamme kumminkin ulkona emmekä polta Eemilin läheisyydessä? Ja et voi myöskään sanoa, että kaikki lapset joiden odotusaikana on poltettu, omaavaisivat viivästyneen kehityksen tai muutakaan tupakoinnista johtuvaa. On myös hyvin paljon lapsia, joiden raskausaikana on poltettu ja silti lapset ovat täysin terveitä, hyvin kehittyneitä ym.
    En tietenkään omaa tupakointiani puolustele, mutta eiköhän se ole jokaisen ihan oma asia polttaako vaiko ei polta? Edelleenkin painotan sitä, että oma tupakan lopetuksesta tuleva stressi olisi pahempi vauvalle kuin se satunnainen tupakka silloin tällöin.
    Ja itse asiassa, Eemil oli puoliksi suunniteltu ja puoliksi ei. Periaate oli, että tulee kun on tullakseen. Nyt e-pillerit pettivät, vaikka ehkäisyä käytettiin aivan oikein ja säännöllisesti.
    Ja ei, Eemil ei näillä näkymin pysy hoidossa vauvan syntymän jälkeen, jos nyt mitään radikaalia ei tapahdu tai vauva ei ole kovin hankala tapaus. Tätä en ole kumminkaan täysin vielä miettinyt ja minulla on aikaakin asiaa vielä miettiä. Ja en myöskään näe siinä mitään haittaa, vaikka Eemil hoidossa pysyisikin minun ollessa kotona vauvan kanssa, hoidossa kumminkin oppii tärkeää vuorovaikutusta + muita tärkeitä taitoja isompien lasten ollessa mallina.

    Jos asia vaivaa vielä tai on jotain kysyttävää / sanottavaa tästä aiheesta, niin jatkan mielelläni keskustelua sähköpostitse.

    VastaaPoista
  8. siis niin säälittävää,säälin sun vauvaas ja säälin esikoista. Joutuvat kestää nikotiinin itsessään. Sä oot niin kuvottava,etkä selvästikkään valmis äidiks kun et oo valmis uhrautumaan lapses puolesta.
    Ja taitaa olla neukkutätis aika taidoton.. Mä poltin ite 8 vuotta 20 tupakkaa päivässä ja sit tulin raskaaks ja lopetin HETI.. hauska seurata ku sä vaan puolustelet polttamistas=ajattelet vain itseäsi

    VastaaPoista
  9. Anonyymi: Se että itse olet vahva, ei tee muista heikkoja. Tietysti on hienoa että pystyy tupakoinnin lopettamaan raskaaksi tullessaan, mutta kaikki eivät pysty. Eikä tämäkään ole niin mustavalkoista, jopa pieni vähentäminen on aina parempaan päin. Näillä vanhemmilla jotka siihen ei pysty, on varmasti jo valmiiksi suuri huoli ja stressi laps(i)ensa hyvinvoinnista, ilman että ulkopuoliset, asiasta sen enempää tietämättömät tulevat avautumaan ja säälimään. Johan Mari on kertonut, että tupakan lopettamisesta aiheutuva stressi olisi lapselle pahempi asia, kuin mitä tupakointi on. Millä tavalla se on vain itsensä ajattelua?

    Omat vanhempani ovat polttaneet koko elämäni ajan ja usko tai älä, itse en ole edes maistanut tupakkaa. Kyllä ne lapsetkin ymmärtää kun niille vain jaksaa selittää. Pelkästään vanhempien näyttämä esimerkki, mitä kaikkia huonoja vaikutuksilla tupakalla voikaan olla on saanut minut jo ala-asteelta lähtien päättämään, että siihen myrkkyyn en koske.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi: Eiköhän ne neuvolantädit joiden kanssa olen puhunut molemmissa neuvoloissa tupakasta tiedä varsin hyvin mistä puhuvat. Neuvolassa tuskin sanottaisiin tuon stressin olevan pahempi kuin tupakka, jos asia ei niin olisi.
    Ja kunnioittaisin hyvin paljon enemmän kommenttiasi, jos sen uskaltaisit omalla nimelläsi kirjoittaa ja osaisit kirjoittaa asiallisemmin, niin kuin luulisi jokaisen aikuisen ihmisen osaavan kirjoittaa. Ja ei en edelleenkään ole ainoa tupakoiva äiti tässä maailmassa.

    Ei millään pahalla, mutta minua ei voisi vähempää liikuttaa teidän anonyymien kommentit / arvostelut / säälimiset, esikoisellani on asiat hyvin ja tulee aina olemaankin. Samoin kuin tälle tulevalle vauvalle tullaan aina takaamaan hyvä elämä ja olen ollut valmis äidiksi jo pitkään ennen Eemiliäkin.

    Ja ei, en myöskään tupakan polttoani puolustele millään tapaa, kerron vain miten asiat ovat.

    VastaaPoista
  11. Naurettavaa tulla anonyyminä kirjoittamaan tupakoinnin vaaroista ja arvostelemaan toisten vanhemmuutta!

    Kaippa nykypäivänä on jo kaikkien tiedossa tupakoinnin vaarat niin raskaana ollessa kuin "normaalistikin".

    Mutta sitä en allekirjoita että tupakan polton lopettaminen olisi aina stressaavaa ja hankalaa. Olen nähnyt nyt neljä ihmistä, jotka ovat lopettaneet tupakan polton kuin seinään ilman minkäänlaisia oireita luettuaan Carrenin kirjan "Stumppaa tähän". Suosittelen, vaikka ite en olekkaan ikinä polttanut :).

    VastaaPoista

Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)