Maanantaina pitäisi Eemilin aloittaa ryhmäperhepäivähoitajalla ja hiukan jänskättää, että pääseekö poika aloittamaan kun ei ne sopimuspaperit ole vieläkään postilaatikosta kolahtanut, vaikka niiden piti olla perillä jo ennen ryhmiksen + tämän alueen päivähoitovastaavan lomalle jääntiä, no eipä ole näkynyt. Vaikka papereita ollaan odotettu jo kohta 1,5kk. Pitää siis maanantaina soittaa heti oman aamuneuvolani jälkeen ryhmikseen ja kysyä, että mitenkäs tehdään, saanko viedä Eemilin hoitoon niin kuin alunperin päivähoitovastaavan kanssa sovittiin aloituspäiväksi, vai tullaanko vain pariksi tuntia tutustumaan hoitopaikkaan. Ja jännittää, kun ei yhtään ole tietoa mitä hoitopaikkaan pitää pojalle pakata mukaan...? Ilmeisesti ainakin oma vaippapaketti, unirätti + vaihtovaatteet, mutta muusta ei ole sitten tietoa... No, kaipa sekin selviää maanantaina sinne soittamalla.
Eilisestä sen verran, että käytiin kaverini + Eemilin velipuolen W:n kanssa Kaivarissa ihastelemassa benjihyppääjiä ja samalla itse muistelin kaiholla viime vuotista hyppyäni 150metristä. Pakko päästä ensi vuonna taas hyppäämään, oli se sen verran ihana kokemus, vaikka koko kroppa tärisikin vielä 30min hypyn jälkeen...
Muutama kuva eiliseltä.
Ensin istuttiin kiltisti nurmikolla:
Kunnes todettiin, että pikkuherra olikin istunut linnunkakkaan ja siirryttiin rattaisiin syömään eväitä:
Sitten tajuttiin, että isossa kaivurissa olikin kauniin pinkki kori, josta ainakin äidin selitysten mukaan ihmiset hyppäsivät alas:
Ja sitten alkoikin jo hyppijöiden katselu kyllästyttämään ja piti päästä rattaista pois:
Hyvin maistui kyllä Eemilillekin uni tuon reissun jälkeen ja harvinaista kyllä, herra nukahti alta viiden minuutin saatuaan iltamaidon ja mentyään sänkyynsä. Koko yö nukuttiin hyvin ja herättiinkin vain yhden kerran, tavallisen kahden-viiden kerran sijasta... Nyt on kyllä muutenkin muutama yö putkeen mennyt hyvin vain yhdellä heräämisellä, joten toivotaan että heräämiset jäisivät nyt vain tuohon yhteen tai jopa loppuisivat pikku hiljaa kokonaan...
Ihan pakko lisätä vielä fiilistelyvideo viime vuotisesta benjihypystäni, suosittelen kyllä samaa kokemusta kaikille joilla on korkeanpaikankammo. Katoaa kyllä kaiken maailman kammot siinä samalla, kun alas ei pääse muuta kuin hyppäämällä. Ja onhan se vapauttava olo sekin, että tietää voineensa voittaa oman pelkonsa.
No, pakko kai se on tämä kirjoitus lopetella, kun en oikeastaan mitään kirjoitettavaa keksi.. Palaillaan asiaan varmaan viimeistään maanantain neuvolan jälkeen kun tulen neuvolakuulumisia kertomaan. Ja viimeistään silloin yritän saada myös päivitetyn mahakuvan tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)