Mitään kummempia muutoksia ei oikeastaan ole missään tapahtunut, mutta ajattelinpa tulla päivittelemään kuulumisia hiukan... Tänään siis alkoi raskauden puoliväli, eli viikko 20 ja en voi muuta kuin kauhistella, että kuinka äkkiä se aika loppujen lopuksi meneekään. Eemiliä odottaessa tuntui, ettei aika mene yhtään eteenpäin, mutta nyt nämä viikot vain humahtelee eteenpäin, ilman että sitä edes kerkeää tajutakkaan... Kääpiö on alkanut liikkumaan huomattavasti enemmän ja nyt tunnen jo melkein päivittäin liikkeet, parhaiten silloin kun maltan olla paikoillani pidemmän aikaa.
Niin ja mahakuva viikolta 19+3.
Onhan tuo maha ihan kiitettävästi kasvanut, ainakin omasta mielestäni ja vaikkei mahan koko ihan realistisesti ajateltuna ole edes valtava, niin alan jo pikkuhiljaa tuntea itseni aivan valaaksi, kun tuntuu ettei mikään vaate mahdu enää päälle. Mutta toisaalta taas rakastan raskausvatsaa niin paljon, että sen pallon voisi pitää tuossa ihan huoletta synnytyksen jälkeenkin, vaikkakin ilman niitä raskausoireita ja ilman että se vauva putkahtaisi sieltä ihan niin äkkiä.
Mahan koon kasvun huomaa myös hyvin siitä, että kun olin pe + la illat karaokea juontamassa entisessä lähiräkälässä, niin jokainen vähänkään vieraampi asiakas (joka ei siis vielä raskaudestani tiennyt) oli kysymässä, "Odotatko sä vauvaa?", "Mikä viikko menossa?" "Milloin on laskettu aika?" yms. Eikä tuossa kyselyssäkään mitään vikaa ole, mutta se inhottaa kun joku täysin tuntematon viinalta haiseva juntti tulee lääppimään vatsaa ilman lupaa, aivan kuin kaikkien raskaana olevien vatsat olisivat jotain yleistä omaisuutta. Onneksi osaan ja myös saan ärähtää asiakkaille, jos liian läheisiksi alkavat käydä...
Muuten töissä meni jälleen ihan hyvin, kun tuo karaoken juontaminen on kumminkin sen verran rentoa puuhaa ettei selkäkään pääse kipeytymään pahemmin. Ainoastaan väsymys alkoi hiukan ennen kahtatoista puskea läpi, mutta siitäkin selvittiin venyttelemällä hiukan ja Pepsiä juoden. Puoli kaksi kun pääsin töistä, niin olinkin jo aivan valmis nukkumaan.
Ainiin ja ultrakuvankin voisin laittaa tänne näkyville viikolta 11+1.
Hiukan on epäselvä kuva, mutta kuvia en saanutkaan mukaan kuin kaksi kappaletta ja toinen oli vielä huonompi kuin tuo. Siinä näkyi koko kohtu + vauva ihan pienellä ja alla näkyi sydänkäyrä. Toivotaan nyt, että perjantaina olisi ultrassa kaikki hyvin ja mahdollisesti saisin jopa tietää sukupuolen... Hiukkasen ehkä tuo sukupuolen kysyminen jännittää, kun omalla tavallaan toivoisi vauvan olevan tyttö (jotta lapset olisivat molempia sukupuolia), mutta toisaalta taas toivoisin vauvan olevan poika, jotta siitä olisi kasvaessaan ehkä hiukan enemmän seuraa Eemilille. Molemat sukupuolet ovat kumminkin tähän talouteen toivottuja ja vaikka alkuraskaudessa minulla olikin aivan tyttöolo, niin nyt tunne on vaihtunut poikaoloon. Jos nimittäin tyttö tulisi, niin se olisi ensimäinen laatuaan koko J:n puolen suvun miehien lapsista.
No, mutta voisin pikkuhiljaa lopettaa tämän jaarittelun ja jatkaa myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)