Näiden blogiyhteistyö postausten tarkoituksena on kirjoittaa mahdollisimman monen Mammalandian bloggaajan kanssa samasta aiheesta oma mielipidepostaus. Muihin Mammalandian blogeihin voit tutustua täällä.
Meidän perheessä on omalla tavallaan suhteellisen lepsu suhtautuminen karkkiin sillä meillä ei ole säännöllistä karkkipäivää, vaan karkkia syödään silloin tällöin kun siltä tuntuu. Joka päiväistä karkkien syönti ei todellakaan ole, vaan noin kerran viikkoon joten sama määrä "karkkipäiviä" tulee kuin jos pitäisi ihan virallisen karkkipäivän.
Joskus kun Eemil oli pieni, halusin pitää periaatteena etten antaisi lapselle karkkia ennen kuin lapsi osaisi sitä itse pyytää. No tämä ei toiminut kovinkaan kauaa, sillä muut antoivat Eemilille hyvin pian esimerkiksi jäätelöä maistettavaksi ja saihan poika jo 1-vuotis syntymäpäivilläänkin makeaa maistettavaa. Muiden lasten kanssa tuollainen ajattelu ei vain oikeastaan toimi enää sen jälkeen kun lapsi oppii katsomaan mitä isoveljet tekevät sillä luonnollisesti pieni lapsi haluaa samaa kuin muutkin.
Pääsääntöisesti olen kumminkin halunnut odottaa 1-vuotis syntymäpäiviin ennen kuin lapsi saa maistaa mitään makeaa, mutta esimerkiksi Leevi oli niin ovela että rikkoi tämän suunnitelman. Yksi aamupäivä olin nimittäin itse todella väsynyt ja torkahdin hetkeksi sohvalle lasten leikkiessä lattialla. Oli meinaan ollut kohtuullisen rankka yö kun kaikki lapset olivat vatsataudissa ja yöllä tuli useampi heräily. Kerkesin torkahtaa tosiaan pariksi minuutiksi ja sillä aikaa Leevi oli noussut polvilleen hyllyä vasten, No hyllyllä oli tietenkin edellisiltana siihen unohtamani suklaalevy jota Leevi onnellisesti nakersi. Lopputuloksena oli yltäpäältä suklaassa oleva, onnellinen lapsi. Onneksi ei tullut vatsavaivojakaan siitä suklaasta... Seuraavan kerran Leevi kumminkin saa makeaa vasta 1-vuotis syntymäpäivillään.
Karkki on kumminkin aihe, joka jakaa mielipiteitä hyvinkin paljon, mutta mielestäni se on muiden aiheiden lisäksi sellainen aihe josta on turha väitellä. Jokainen vanhempi kasvattaa lapsensa niinkuin tahtoo ja jokaisella on omat mielipiteensä. Karkki pienissä määrin on kumminkin suhteellisen pieni paha ja meillä karkkia käytetään myös palkitsemiseen esimerkiksi onnistuneesta puheterapiakäynnistä tai tavallista paremmasta käytöksestä. Aina kaikki herkut eivät kumminkaan meillä ole karkkia, vaan lapset ovat syöneet leffaillan aikana myös sipsiä tai popcorneja ja ne maistuvat aivan yhtä hyvin kuin karkitkin.
Ja ennen kuin kukaan kauhistuu kuvien karkkimäärästä. Tein isomman kimppatilauksen saksalaiseen karkkikauppaan sillä onhan kahdella pojista syntymäpäivät pian. Saatiin hieman erilaisempaa tarjottavaa poikien synttäreille ja nyt vain toivotaan että osaan itse pysyä erossa noista karkeista synttäreihin saakka...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)