Raskaana oleva nainen on hehkeimmillään... ...niinkö?

Monesti kuulee sanottavan, että raskaana oleva nainen olisi hehkeimmillään ja että raskaus olisi naisen elämän parasta aikaa. Vaikka kuinka itsekin nautin raskaudesta niin tällä hetkellä on pakko myöntää, että tämä raskaus on kaukana hehkeydestä tai elämäni parhaasta ajasta...

Kohta nimittäin häämöttää raskauden puoliväli ja toinen ultrakin on jo parin viikon päästä ja pahoinvointini sen kun jatkuu ja jatkuu. Aamulla ensimäisenä kun nousen sängystä ylös, saan juosta vessaan oksentamaan vatsahappoja koska vatsassa ei ole muuta oksennettavaa heti aamusta ja vaikka vesikään ei pysy heti aamusta sisällä joten suoraan sanottuna ei oikein tee mieli syödä mitään ns. lisäoksennettavaa. Parin tunnin päästä yökötys helpottaa hetkeksi, jotta saan lounaan syötyä lasten kanssa, mutta kun menen päiväunille Niilon kanssa samaan aikaan ja herään, niin sama tuttu kuvotus jatkuu, pahimmillaan iltaan saakka. Voinkin suoraan sanoa, että siinä vaiheessa kun oksentelu ja kuvotus on jatkunut yhteensä viisitoista viikkoa, alkaa suoraan sanottuna jo riittää. Kysäisinkin tiistaina neuvolalääkäriltä, olisiko pahoinvointiin mahdollista saada jotain lääkettä kun kotona olisi kolme pientä hoidettavana eikä tuo pöntön halailu asiaa ainakaan helpota niin kuulemma pahoinvointilääkkeitä ei saa ennen kuin paino tippuu radikaalisti tai joudun tiputukseen. No, vastahan se paino on tippunut 1,5kg siitä mitä olin ennen raskautta että kaipa tässä sitten odotellaan tippuuko paino lisää tai meneekö kunto paljonkin huonommaksi...

Tähän pahoinvointiin kun lisää iskiassärkyni, jotka ovat vaivanneet jo useamman viikon niin sehän on hyvä yhdistelmä. Välillä tuntuu, että selkä olisi niin kipeä etten meinaa päästä sängystä tai sohvalta ylös ja muutama ruma sanakin on suoraan sanottuna päässyt tuon selän takia. Nyt olenkin tehnyt periaatepäätöksen, että mielummin annan vaikka asunnon hieman räjähtää siivoamattomuudesta kuin tuhoaisin selkäni kokonaan rehkimällä koko ajan. Siivota kerkeän niinä päivinä kun selkä on edes hieman parempi. Perussiisteys meillä onneksi on pysynytkin nyt ihan hyvin, mutta mihinkään suurempaan urakkaan en todellakaan pysty kun siivoan viisi minuuttia, lepuutan selkää puoli tuntia ja taas sama juttu. Lapsetkin sotkee nopeammin kuin kerkeän siivoamaan yhtikäs mitään. Edellisten raskauksien aikana olen saanut iskiassärkyihin sentään edes kunnon lääkkeet, mutta nytpä tuo neuvolalääkäri tokaisi, että "Syö Buranaa. Sitä saa ottaa kerran tai kaksi viikossa viikolle 32 saakka". No sepä oli kiva neuvo. Jatketaan siis selkäsäryistä kärsimistä viimeisille saakka ja aivan varmasti aion pyytää seuraavassa neuvolalääkärissä jotain kunnon lääkkeitä tai edes kipugeeliä selkään jos nämä säryt eivät ota laantuakseen edes hieman.

Ja jottei oireet suinkaan noihin kahteen loppuisi, niin tokihan oireita on jo muitakin ihan vaikka jo sen kunniaksi ettei tämä raskaus suinkaan olisi liian helppo ja jottei tosiaankaan tule mieleenkään hankkiutua raskaaksi enää kertaakaan. Selkäsäryn ja pahoinvoinnin lisäksi seurakseni ovat nimittäin rantautuneet myös närästys, liitoskivut, armoton tissien särkeminen ja mahanahan venymiskivut, tai mitkä nyt ikinä ovatkaan oikealta nimeltään. Olo on siis äärimmäisen hehkeä tällä hetkellä ja siksi bloginkin päivitys jää välillä hieman kun eipä oikein mitään fiksua kerrottavaa ole. Mutta jos positiivisesti ajattelee, niin oireet loppuu viimeistään kesällä ja toivottavasti aiemmin. Mutta siihen saakka en kyllä usko väitteisiin hehkeydestä raskaana ollessa, se ei nimittäin tosiaankaan sovi ollenkaan tämän hetkiseen olotilaani...