Pieni blogitauko ilmeisesti tullut taas nyt kun pahoinvointi on alkanut hellittämään ja on jaksanut taas tehdä kotitöitä, sekä keskittyä enemmän lapsiin kun ei koko ajan tarvitse halailla vessanpönttöä. Yritys on kumminkin kova siihen, että osaisin aktivoitua blogin kirjoituksen kanssa.
Viime viikolla oli kumminkin toinen ultraääni ja onhan puolivälikin on jo ylitetty, joten oli kyllä kiva päästä moikkaamaan pikkutyyppiä. Koko raskauden ajan on ollut jotenkin ihan olo, että mahassa olisi tyttö ja oireetkin viittasivat tyttöön monelta osin, mutta siitä huolimatta jossain takaraivossa kolkutti ajatus, että neljäs poika sielä mahassa kumminkin kasvaa. J:n suku kun ei ole useampaan sukupolveen saanut ainoatakaan tyttölasta ja siksi en osannut uskoa tyttölapseen vaikka olo ja oireet siihen viittasivatkin. Olihan minulla kumminkin Niilonkin aikana vahva tyttöolo ja poika sieltä kumminkin syntyi niinkuin ultraääni lupasikin.
Ultraäänen otossa oli mukana myös opiskelija ja ultraaja selittikin äärimmäisen tarkkaan kaiken mitä kuvassa näkyi ja kuvia sain varmaan isomman pinon kuin kolmen aikaisemman raskauden aikana yhteensä. Kuvia onkin nyt lapsen naamasta, selkärangasta, haarovälistä, jalkapohjista ja lähes kirjaimellisesti kaikesta mistä kuvia voi vain saada. Vauvalla oli kaikki kunnossa ja tyyppi vastasikin täsmälleen niitä viikkoja kuin oli laskettukin. Sukupuoltakaan ei tarvinnut arvailla, sillä olisin huomannut sukupuolen itsekin ilman, että minun olisi tarvinnut sitä ultraajalta erikseen kysyä, sen verran avoimesti vauva esitteli haaroväliänsä heti samalla sekunnilla kun ultrauslaite kosketti mahaani.
Meille tuleekin siis neljäs poika ja nyt on alkanut kuumeinen pohdinta vauvan nimestä. Voikin olla, että blogin nimikin hieman muuttuu jossain vaiheessa, sillä eihän tämä perheemme enää kovinkaan pieni ole... Infoan siitä kumminkin myöhemmin lisää.
Nyt jatketaan mahan kasvatusta ja myöhemmin kerrotaan lisää kuulumisia.
Mukavaa, että olet taas täällä :)
VastaaPoista