Hieman kuulumisia.

Jättimaha täällä moi. Viikot vaihtuivat siis jälleen tiistaina ja tuo ylempi kuva onkin tiistaina otettu. Nyt kun on tullut tuota mahaa kuvattua useammin kuin aiemmin, kun olen tajunnut kuinka helppo on tietokoneen kameralla saada mahakuvat otettua ilman kenenkään apua...

Hieman on blogin kirjoittaminen jäänyt sillä pahoinvointi alkoi helpottaa vasta pari päivää sitten, mutta siitä huolimatta väsymys on jo pysyy ja koko ajan tekisikin mieli vain nukkua. Niilon kanssa nukutaankin yleensä samaa aikaa päiväunet, joten edes päiväuniaikaan ei tule tänne päivitettyä oikeastaan mitään. Eipä tässä oikeen ole edes mitään kummempaa tapahtunut. Selkä vihoittelee vähän väliä ja melkein kaikki kotityöt tuntuu murhaavan selkäni oikein kunnolla, mutta onneksi ensi viikolla olisi neuvolalääkäri jolta voin sitten kysellä josko saisin jotain lääkkeitä tuohon selkään jottei esimerkiksi kotityöt ja lasten sylissä kantaminen tuntuisi niin pahalta.
Niin ja pahoinvoinnin ansiosta painokaan ei ole päässyt nousemaan vielä. Sen sijaan paino on tippunut 3,5kg vähän päälle kahdessa viikossa, joten saapa nähdä saanko saarnan neuvolassa painon putoamisesta ellei se nyt sitten palaa kun pahoinvointi helpottaa ainakin toistaiseksi...

Onneksi pojat ovat kumminkin nyt alkaneet kiinnostua siivoamisesta enemmän ja okei, vaikka syynä osittain onkin lastenohjelmilla lahjominen / uhkailu, niin auttavatpahan kumminkin jonkun verran kotitöissä. Tai no, Niiloa nyt ei tarvitse pahemmin edes lahjota siivoamaan kun poika on kyseiseen hommaan rakastunut niin palavasti että välillä Niilo meinaa olla jo hieman haitaksi. Poika nimittäin varastaa imurin noin sekunninsadasosassa, kunhan on ensin hämätäkseen käynyt repäisemässä johdon seinästä. Tiskirätitkin katoavat pojan omiin piilopaikkoihin hyvin hätäisesti ja niitä saa sitten metsästää jos meinaa saada tasot pyyhittyä.
Nyt pitääkin vain toivoa, että innostus siivoamiseen säilyisi ja pojat oppisivat auttamaan kotitöissä hieman paremmin myös ilman lahjontaa tai uhkailua. Toisaalta taasen, tekevätpähän ainakin jotain lastenohjelmien katsomisen eteen ja oppivat ettei kaikkea voi saada vain tahtomalla.

Niin ja olihan Veetin 3-vuotisneuvolakin tässä välissä ja poika oli kasvanut erinomaisesti ja taidotkin olivat ihan ikäluokkansa veroisia. Ainoa vain, ettei Veetiä oikein pahemmin tuntunut kiinnostavan neuvolantädin sanelemat tehtävät vaan pääsääntöinen vastaus kaikkeen oli "En osaa." tai "En tiedä.", vaikka lopulta Veeti sitten tekikin kyseiset tehtävät hyvin. Onneksi neuvolantäti oli ymmärtäväinen ja sanoi, että 3-vuotisneuvolassa tuollainen käytös on täysin normaalia kun lasta saattaa jännittää uusi tilanne ja esimerkiksi Veetiä saattoi häiritä lattialla leikkivät Eemil ja Niilo paikallaolollaan.
Puhekin alkoi olla 3-vuotiaan tasolla ja Veeti sai kehuja siitä, että tunnisti hieman normaalia enemmän värejä, sekä poika oli erittäin näppärä käsistään. Sen sijaan neuvolantäti kysyi olisinko halunnut ylimääräisen neuvola-ajan pojalle kun Veetiä ei enää vasemman silmän näkötesti kiinnostanut, mutta tultiin siihen tulokseen, että kyllä se näkyy 4-vuotisneuvolassa jos näössä olisi jotain häikkää. Nyt Veeti nimittäin veti koko näkötestin lopulta ihan leikiksi ja vain naureskeli omille vastauksilleen.

Muuta ihmeellistä ei ole tapahtunut, joten palaillaan asiaan taas kun kerkeän ja keksin jutunaihetta. Postaustoiveitakin saa toki esittää jos on joku aihe, josta haluaisitte lukea.