sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Pohdintaa töistä.

Pikku hiljaa on alkanut lähenemään aika, että pitäisi alkaa miettimään töiden hakemista tosissaan. Vaikka Veeti on vasta kohta puoli vuotias, niin silti ajattelin aloittaa töiden hakemisen hyvissä ajoissa, sillä olenhan ollut kotona kohta kolme vuotta (jos satunnaisia keikkatöitä ei lasketa mukaan) ja ilman minkäänlaista ammatillista koulutusta, en usko olevani kovinkaan haluttu työntekijä työmarkkinoilla... Lisäksi koska taloudellinen tilanteemme ei ole mitenkään liian hyvä (enkä suostu uskomaan kenelläkään olevan rahaa koskaan liikaa, varsinkaan lapsiperheillä, jos kumminkin jollakin on, niin saa toki kertoa), niin lisäraha ei olisi pahitteeksi...
Nyt olen alkanut miettimään, että josko sitä hakisi vaikka ilta- tai viikonlopputöitä, niin että J vahtisi lapsia minun ollessani töissä, mutta toisaalta tämä vaihtoehto ei houkuttele sen takia, että sitten minulle ja J:lle ei jäisi pahemmin yhteistä aikaa.. Nyt kumminkin pari päivää sitten ilmaantui mahdollisuus hakea yhtä hyväpalkkaista työtä, johon minulla olisi enemmän kuin hyvät mahdollisuudet päästä, mutta ainoksi mutaksi ilmaantui työsuhteen alkamisajankohta. Työt nimittäin alkaisivat ensimmäinen syyskuuta, eli ennen kuin Veeti olisi edes yhdeksää kuukautta. Niin nuorta en tällä hetkellä edes harkitse laittavani tarhaan, mutta nyt olen alkanut miettimään, että entä jos palkkaisin meille kotiin hoitajan molemmille pojille... Lisähoukutusta töiden hakuun lisää se, että omalla äidilläni loppuu työsuhde nykyisessä työpaikassaan kesällä (kys. toimipiste lopettaa kokonaan toimintansa) ja äitini ehdotti, josko hän jäisi meille lapsenvahdiksi ja minä menisin töihin. Vaikka maksaisin äidilleni ihan kohtuullista palkkaakin tuosta, niin jäisimme silti plussan puolelle verrattuna äitiyslomalla saamiini Kelan tukiin.
Kumminkin mietityttää sitten se, että miten jaksaisin ensin koko päivän töissä ja sitten illan kotona lapsia. Töissä käynti kun ei ikinä ole liian helppoa, enkä millään tavalla väitä, että kotona olokaan mitään lomailua on, pikemminkin nyt kun olen tehnyt satunnaisia keikkatöitä ravintola-alalla, niin sanoisin melkein töissä oloa lomaksi verrattuna kahden lapsen + talouden hoitoon, lisäksi töissä olo on kivaa vaihtelua kotona kököttämiseen ja saman kaavan toteuttamiseen päivästä päivään...
Äh, kamalan hankalaa kun koko ajan keksii itselleen syitä miksi pitäisi mennä töihin jos vain äitini nyt pystyisi tulemaan pojille lapsenvahdiksi (ja ei, en koe asiassa mitään pahaa, jos poikien mummi olisi pojilla lapsenvahtina, koska en koe, että poikien mummin hoidossa olo olisi millään tavalla sama asia kuin esim. ryhmis tai tarha), mutta toisaalta taas keksin myös itselleni syitä miksi en voisi / ei kannattaisi mennä vielä töihin. Molempia syitä keksin kokoajan vain lisää ja lisää ja kummankin laiset syyt kumoavat koko ajan toisensa. Tuohon aikaisemmin mainitsemaani työpaikkaan olisi mahdollista hakea vielä heinäkuun puoleen väliin saakka, eli periaatteessa minulla on vielä hetki aikaa miettiä, haenko paikkaa vai en. Mutta koska olen luonteeltani aikamoinen jahkailija ja minulle on enemmän kuin helppoa jahkailla / pohtia asioita liian pitkään, niin varmaan loppujen lopuksi tässäkin käy niin, etten paikkaa kerkeä hakea, koska en vain yksinkertaisesti pääse minkäänlaiseen lopputulokseen omien ajatusteni kanssa...
Ja vaikka olisi kuinka ihanaa olla kotona siihen saakka, että Veeti täyttäisi 3-vuotta, niin pakko myöntää, että oma pääni hajoaisi, jos edes yrittäisin olla kotona tuohon saakka tekemättä yhtään töitä. Minua kun ei todellakaan ole luotu kotona hengaajaksi ja tiedän myös etten ole todellakaan ainoa joka omalla tavallaan nauttii lasten kanssa kotona olosta, mutta toisaalta taas kaipaa töihin, jotta saisi jotakin vaihtelua elämäänsä ja jotta taloudellinen tilanne paranisi...
Jos jollakulla on kokemuksia töihin paluusta samantien virallisen äitiysvapaan loppumisen jälkeen, tai edes kokemuksia siitä kuinka sukulaiselle työnantajana olo sujuu, niin saa toki kertoa. Ja te, jotka ajattelette että olen teidän mielestänne "paska äiti" kun edes harkitsen töihin menoa, niin pitäkää ajatuksenne ihan omana tietonanne, suoraan sanottuna ne eivät minua kiinnosta ja tästäkin aiheesta kirjoitin julkisesti blogiini vain jotta saisin ajatuksiani jotenkuten kasaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)