Hiukan kuulumisia.

Jos vaikka välillä taasen hiukan kertoisi kuulumisia kun on vähän blogin kirjoitus jäänyt vähille jostain ilmestyneen jatkuvan väsymyksen vuoksi... Tuosta viime postauksesta sen verran, että tulin loppujen lopuksi järkiini ja en ole palaamassa töihin vielä ainakaan tämän vuoden puolella. Katsoo sitten ensi vuonna uusiksi, miltä tuntuu, jos vaikka töihin palaisi...

Perjantaina oltiin vähän viihteellä kun äitini + pikkuveljeni oli kaitsemassa poikia. Käytiin Kivenlahti rockia kuuntelemassa ulkopuolella ja nauttimassa muutama lonkero. Sää oli mitä ihanin ja oli kiva istua pitkästä aikaa hyvässä seurassa ulkona, ilman poikien huomion vaatimista. Kotona oltiin kylläkin jo ennen puolta yötä, mutta olipahan vapaailta silti kiva ja heti tuntui paremmalta taas jatkaa kotiarkea.
Lauantaina taasen oltiin juhlimassa oi mutsi mutsilla Tissilän 1-vuotis päiviä ja hiukan olen ehkä kateellinen mutsin keksimästä nyyttäri-ideasta. Mikään ei nimittäin ole niin raivostuttavaa kuin miettiä päänsä puhki juhlien tarjottavia ja sen jälkeen stressata niiden valmistuksesta ja ajan riittämisestä niiden tekoon + muihin järjestelyihin. Voisin olla kerrankin fiksu ja kopioida idean Veetin 1-vuotispäiville, tuota tavaraa kun todellakin on jo omasta takaa ihan tarpeeksi ja lisää ei kaivata. Muutenkin oli tosi kivat synttärit ja Eemilkin viihtyi kun oli muita lapsia ympärillä, ainoana harmina tuossa päivässä oli vain Eemilin hysteerinen pelko metroja kohtaan, joilla kuljettiin kolmeen otteeseen samana päivänä. Niin ja saihan Veetikin ensimäistä kertaa sormiruokaa maistella tuolla synttäreillä (porkkanaa ja kurkkua). Hyvin näytti nekin maistuvan, vaikka ainoastaan kurkusta sai nakerreltua ihan minipaloja, muuten niiden syönti oli vain imeskelyä.
Käytiin siis tosiaan myös moikkaamassa kaveriani ennen synttäreitä ja sielä Eemil sai pikku vekin käteensä, kun meni liian vauhdikkaasti koiraa paijailemaan... Onneksi vekki oli todella pieni ja ei kyseinen koira todellakaan pahaa tarkoittanut, koira nimittäin otti leikkiasennon ja oli alkamassa leikkimään, mutta välillä leikit ovat liian rajuja. Eikä Eemilkään traumatisoitunut tuosta, joten otan tuonkin asenteella, että oppiipahan jatkossa olemaan olematta liian kovakourainen koiria kohtaan.

Ainiin, nyt on Veetillekin löytynyt uusi herkku (ja samalla Eemil voi nautiskella samoista välipaloista kuin pikkuvelikin). Nimittäin maissinaksut. En ollenkaan muista milloin aloin niitä Eemilille antamaan, mutta lähes tulkoon näihin samoihin aikoihin ja innostus naksuihin oli ihan yhtä suuri kuin nyt Veetilläkin. Varsinkin kun Veeti tekee hampaita, niin nuo maissinaksut tuntuvat olevan mitä parhaimpia ikenien rapsutteluun.

Tämän viikon lauantaina olisi tiedossa Kalajärvipäivät, johon olisi tarkoitus mennä katselemaan erilaista tapahtumaa ja ehkä laittamaan Eemil aasiratsastamaankin. Kamalasti tuntuu vain olevan ohjelmaa nyt kesällä, mutta eiköhän se siitä... Oppiipahan pojatkin tekemään muutakin kuin vain hengaamaan kotona ja kerran vuodessahan kesä vain on, joten kiva se on hyvällä säällä tehdä jotakin.

Niin ja loppuun on pakko heittää lukijoille kysymys (jos vaikka teillä olisi kokemusta jostain syystä tästä): Voiko naapureiden HYVIN kovaäänisestä seksistä tehdä valituksen isännöitsijälle? Vai onko se normaalia elämisenääntä (johon kuuluu mm. vauvan itku), josta ei voi valitusta tehdä? Kyseessä siis tapaus, että naisen voihkinta + kiljuminen + sängyn töminä alkaa hiljaisuuden jälkeen, kestää kohtuullisen ajan, koko ajan hyvin kovaäänisenä ja kuuluu meille todella selkeästi... (Meidän takapihalle vielä selkeämmin)