Eli niinkuin osa saattaakin jo otsikosta arvata, niin meillä on alkanut Eemilillä uhmaikä ihan todenteolla. Tai no, uhmaikä minua kohtaan, isille ollaan todella kiltisti (ihan pientä normikiukuttelua lukuunottamatta) ja ryhmiksessä käyttäydytään vieläkin paremmin... En olisi ikinä uskonut, että vajaa 2-vuotias voi olla niin voimakas luonteeltaan, sekä voimiltaan, kuin mitä Eemil on ja välillä on hermot todella koetuksella pojan kanssa. Esimerkiksi aamuisin kun olisi aika lähteä hoitoon, niin herra lähtisi hyvin mielellään matkaan ilman aamupalaa, sekä pelkkä vaippa + kengät jalassaan. Ja auta armias kun tulee aika pukea päälle, saan osakseni sekä potkuja, huutoa, että hakkaamista ja raapimista, eikä kieltäminen pahemmin näytä asiaa auttavan, ainoastaan yllyttävän. Pakko kumminkin toivoa, että kieltämällä tarpeeksi johdonmukaisesti Eemil lopettaisi tuon järkyttävän riehumisen kun kaikki ei menekään pikkuherran tahdon mukaan.
Hyvä esimerkki uhmasta tuli myös perjantaina kun olin hakemassa Eemiliä hoidosta... Herra leikki ihan kiltisti pikkuautoilla siihen saakka, kunnes huomasi minut. Ensin Eemil koitti olla noteeraamatta minua mitenkään ja jatkaa leikkejänsä normaalisti, mutta sitten kun nostin pojan pukemaan päällensä, alkoi kirjaimellinen helvetti. Eemil heittäytyi vatsalleen maahan huutamaan, potkimaan ja hakkaamaan lattiaa, samalla heittäytyen niin veltoksi, ettei pukemisesta tullut mitään. Lopputulos oli sitten se, että eräs ryhmiksen hoitajista piti poikaa väkisin paikoillaan, jotta sain Eemilin puettua (tietty pikkumiehen potkiessa samaa aikaa minkä kerkeää).
Samanlainen raivoaminen alkaa myös esimerkiksi siitä, jos ruoka ei ole valmista tasan sillä sekunnilla kun Eemil päättää että on nälkä. Sekunttiakaan ei saa myöhästyä ruuan tarjoilusta, tai ruoka jää kokonaan syömättä raivoamisen vuoksi.
Kaikkein inhottavinta Eemilin uhmaiässä on oma loppuraskauteni, olo kun on valmiiksi jo tukala, niin asiaa ei auta ollenkaan Eemilin raivoaminen, sekä minuun kohdistuva niin sanottu väkivalta pikkumieheltä (varsinaiseksi väkivallaksi en sitä oikein miellä vielä tuon ikäiseltä, mutta en parempaakaan sanaa keksinyt).
No, toivotaan että uhmaikäkin helpottaa jossakin vaiheessa, eikä jatku murrosikään saakka.
Ylihuomenna yritän tulla kertomaan neuvolalääkärikuulumisia, jos vain muistan ja jaksan. Nyt lopetan tämän kertaisen valittamisen tähän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)