Neuvolakuulumisia viikolta 38+2 + muuta

Eilisen neuvolakuulumisia siis ajattelin tulla kertoilemaan, kun ei oikein muutakaan jutun aihetta ole... Kaikki oli siis ihan niinkuin pitikin, paitsi hemoglobiini oli laskenut 116:sta, joten sain määräyksen aloittaa rautalisän syönnin. Tuossa olikin varmaan selitys jatkuvalle päänhuippaukselle ja pahalle ololle, verenpaine oli nimittäin onneksi noussut lähes normaalilukemiin, joten siitäkään ei saatu selitystä huippaukselle, joka saattaa alkaa jopa sohvalla istuessa... Sain myös käskyn mennä lääkärissä käymään jos ei huippaus lopu tai se tuntuu pahenevan, no toivoa sopii ettei ainakaan pahene, sillä nyt jo tekee välillä tiukkaa viedä ja hakea Eemil ryhmiksestä kun tuntuu taju lähtevän matkalle. Oikeastaan muuta en osaa neuvolasta sanoakaan, paitsi että ensi viikon perjantaina olisi uusi aika ja samalla Eemil saa sen puuttuvan 1,5-vuotis rokotuksen...

Pakko muuten purkaa ärsytystä siitä, että kuinka rasittavaa on tässä vaiheessa raskautta ihmisten "joko vauva on syntynyt?", "milloin synnytät?", "etkö voisi jo synnyttää?" kyselyt. Ei siinä mitään jos yksi tai kaksi ihmistä kysyisi kerran, mutta kun joka ikisen tutun pitää olla samoja asioita kysymässä joka ikisessä käänteessä. Jos olisin jo synnyttänyt, niin eiköhän ihmiset siitä jo tietäisi? Tai jos tietäisin milloin Kääpiö suvaitsee tulla ulos, niin olisin enemmän kuin onnellinen. Vielä onnellisempi olisin jos voisin itse päättää sen ajankohdan. Miksi ihmeessä siis ihmisten on pakko kysyä samaa asiaa joka päivä? Ihan kuin itse en odottaisi muutenkin tarpeeksi lähenevää synnytystä ilman että ihmisten täytyy koko ajan ns. hoputtaa asiaa, siihen kun ei valitettavasti voi millään tapaa vaikuttaa...

Ainiin ja pakko myös kertoa, että nyt on taas ilmennyt ah niin ihania uusia loppuraskauden oireita, mm. hyvin kivuliaat suonenvedot (joihin herää aamuisin niin että itku tulee kivun vuoksi), sekä loppuraskauden unettomuus. Viime yönäkin pyörin sängyssä melkein kirjaimellisesti koko yön (nukuin lyhyissä pätkissä yheensä ehkä max. 2 tuntia) ja nyt olo on kuin kuolleista nousseella, eikä uni tule silti... No, onneksi tiedän unenlahjojen palautuvan synnytyksen jälkeen, mutta onhan se turhauttavaa kun Eemil vihdoin nukkuu yönsä heräämättä klo 20.30 - 07.00 niin itse ei sitten saa nukuttua ei millään. Pitää vain sitkeästi yrittää tuota nukkumista, koska pian saan tuskin nukuttua yhtään enempää kun on Kääpiö valvottamassa.

Niin ja piti myös kysyä teiltä lukijoilta, (jos teitä edes on :D) että milloin olette aloittaneet jouluvalmistelut? Ja mitä teidän jouluvalmistelurutiineihin kuuluu? Itse kun olen ihan pihalla kaikista jouluvalmisteiluista, kun ensimäistä kertaa vietetään joulua ihan kotona ja hiukan jo jännittääkin kun kaikki jouluostokset ajattelin jättää veronpalautuksiin, joten saapa nähdä joutuuko J yksinään ostamaan joulutarvikkeet, jos vaikka Kääpiö suostuisi ennen sitä syntymään... Onneksi on myös ihana pikkusisko, joka suostuu tarvittaessa auttamaan, joten ainakaan ei jää jouluostokset tekemättä. Ongelmana on myös, että kannattaako Kääpiölle ostaa ollenkaan joululahjoja? Kääpiö kun on jouluaattona maksimissaan kuukauden ikäinen (jos siis tulisi nyt parin päivän sisällä ulos) ja minimissaan noin viikon ikäinen (jos menisi sen sallitun kaksi viikkoa yli), eli pikkuinen ei kumminkaan tajua joulusta vielä yhtikäs mitään... Äh, kamala stressata jotain sellaista kuin joulua näin paljon, mutta ehkä se on normaalia.

Mutta nyt jätän valitukset taas sikseen ja yritän oikeasti keksiä ensi kerraksi jotain positiivista kirjoitettavaa, ettei kaikki mene aina vain valitukseksi...