Sormiruokailusta.

Alkuun jo pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, mutta kirjoitan tämän läppärillä jossa on yber huono näppäimistö ja kirjaimia saattaa puuttua välistä jos en tajua korjata.

Veeti siis sormiruokailee nykyisin kokopäiväisesti ja sen kyllä huomaa ruokapöydän ulkonäöstä, sekä jokaisen ruokailuhetken jälkeen pöydän alusen ulkonäöstä. Mutta luojan kiitos, että ruokamäärät ja ruokailun helppous ovat kasvaneet. Jokun aika sitten Veetille nimittäin iski lusikasta kieltäytymiskausi ja se jatkuu edelleen. Jos yritänkään antaa ruokaa lusikalla, niin Veeti heittää kaiken samantien maahan, sekä kieltäytyy avaamasta suutansa ja jos käy vahinko, että ruokaa sattuu menemään suuhun saakka, niin se syljetään pois...
Niinpä sitten eräänä päivänä ns. muotoilin soseesta käsinsyötäviä palloja ja nehän sitten upposivatkin paremmin kuin mikään pitkään aikaan. Nyt siis jos ja kun teen pikkumiehelle sosetta, niin teen sen täysin ilman nestettä, jotta soseesta tulee ns. muotoiltavaa ja sen saa helposti tarjottua ja se myös menee suuhun saakka.
Myös erilaiset ruuat uppoavat huomattavasti paremmin nyt kun Veeti saa syödä ne itse ja pikkumies syökin pääsääntöisesti jo täysin samaa ruokaa kuin muukin perhe (maustamattomana kylläkin, mutta niin syön itsekin ja J saa sitten maustaa itse oman ruokansa lautasellaan). Lisäksi yllättävän hyvin ihan kaikkea voi syöttää lapselle sorminkin ja jopa keitto menee sormiruokaillen, kunhan siitä karsii ensin liemen pois (sekä muistaa jättää keittoainekset kohtuullisen kokoisiksi, jotta lapsi saa niistä helposti otteen)...
Ihanaa tuossa sormiruokailun aloittamisessa on myös se, että voin laittaa Veetin syömään syöttötuoliinsa ja alkaa siivoamaan keittiötä, tai vaikka valmistamaan ruokaa seuraavaksi päiväksi tai mikä vielä luksusempaa, voin juoda kahvikupillisen rauhassa keittiön pöydän ääressä samalla kun seuraan lapsen ruokailua. Myös yhteiset ruokahetket ovat helpottuneet, koska kerkeän itsekin syödä edes jotain, ilman että tarvitsee koko ajan olla laittamassa uutta lusikallista lapsen suuhun.
Miksi kukaan ei kertonut sormiruokailun olevan näin luksusta silloin kun Eemil oli pieni ja miksi ihmeessä on kokeillut sitä omatoimisesti, olisi säästytty monelta harmaalta hiukselta ja huolesta ettei lapsi syö tarpeeksi? Nyt kyllä kaduttaa ja joskus tulevaisuudessa jos ja kun tulee kolmas lapsi, niin sormiruokailu aloitetaan heti kun lapsi osaa istua itse syöttötuolissa...
Tänäänkin tuli hyvä mieli kun pidettiin taas Veetin kanssa pitkä lounastauko (Eemil oli siis ryhmiksessä) ja syötiin yhdessä. Veeti söi perunaa, porkkanaa, purjoa, sekä lanttua ja itse söin liha-nuudeli wokkia, josta annoin Veetinkin maistella wokkivihanneksia, sekä nuudelia. Hyvin näytti minimiehelle maistuvan ns. aikuistenruokakin. Lihaa en ihan vielä uskaltanut antaa maistettavaksi, koska se oli suhteellisen sitkeää ja en uskonut Veetin pystyvän sitä vielä kunnolla pureksimaan...

Nyt alan kumminkin piirtämään Eemilin kanssa ja ehkä syön toisen annoksen lounaaksi tehtyä wokkia. Kuulumisia yritän keretä kirjoittamaan kunnolla kunhan Veeti nukkuu tai sitten huomenna. Kuulumispostaukseen voisin yrittää laittaa kuvan Eemilin hienoista uusista hiuksistakin, nyt poika nimittäin näyttääkin ihan pojalta (ja isolta sellaiselta), eikä pieneltä tytöltä.