Asiat ja sanonnat, joita en kuvitellut tulevan eteen ennen äitiyttä.

Eemil vielä pitkien hiusten kanssa (ja ei meillä tavallisesti ole noin paljon tavaraa lattialla, mutta kun pojat innostuvat sotkemaan niin ei kerkeä siivota samaa vauhtia)

Tosiaan ennen äitiyttä en olisi todellakaan osannut kuvitella osaa tapahtumista joita on tullut eteen ja sanomisista joita itse olen päästänyt suustani. Selkeästi äitiys siis pääsee yllättämään joka kantilta...

Yllättäviä sanomisia (ja nämä ovat vain murto-osa kaikesta):
-Ota se nakki pois suusta ja tule ulos kaapista! (Veetin lempipuuhaa siis nykyisin on pureskella muovista leikkinakkia ja mennä keittiön kaappiin piiloon.)

-Älä kuvaa sen laaman pyllyä, vaan yritä saada koko laama kuvaan. Ei, älä kuvaa niiden lampaidenkaan pyllyjä, vaan yritä saada nekin kokonaisina kuvaan. (Yritin ohjeistaa Eemiliä valokuvaamisessa Elma-messuilla)

-Älä mene sinne laama-aitaukseen, vaikka se aikalailla sun sielunveli vaikuttaisikin olevan räkimisen puolesta. (Ohjeistin Eemilin vuoden -11 poninäyttelyssä kun oltiin katsomassa esillä olleita laamaa ja alpakkaa)

-Ei, kaikki pitkähiuksiset ei ole tyttöjä. (Eemil osoitti bussissa pitkähiuksista hevaripoikaa ja huusi kovaan ääneen "TYTTÖ!")

-Älä tunge niitä jalkoja sinne vessanpönttöön. (Eemil yritti tunkea jalkojansa wc-pönttöön samalla kun kävi pissalla)

-Ei, eno ei mennyt läppärin alle piiloon vaikka ruudulta hävisikin. Eikä se eno ole myöskään pöydän alla. (Eemil jutteli facebookin videokeskustelulla pohjoisessa asuvan enonsa kanssa ja kun keskustelu loppui, niin alkoi etsimään enoa läppärin ja pöydän alta)

-Älä siellä pöydän alla rupea nukkumaan, vaan mennään sänkyyn nukkumaan. (Sekä Veeti, että Eemil ovat useamman kerran yrittäneet mennä pöydän alle piiloon nukkumaan)

-Ei, et voi nukkua heijastin unikaverina. Sulla on jo kolme unilelua ja heijastin kuuluu vaunuihin kiinni, ei sänkyyn. (Eemil yritti raahata uutta heijastintaan unikaverikseen)

-Sä et tartte kolmia housuja, etkä kahta t-paitaa, etkä ainakaan kahtia kalsareita päällekäin kun mennään ulos. Yksi kerros vaatteita riittää mainiosti. (Eemil sentään edes oli yrittänyt pukea itse :D)

-Saisko äiti jooko käydä edes kerran yksin vessassa? (Molemat pojat ovat ahkerasti yrittämässä samaan aikaan vessaan)

-Älä syö sitä johtoa! (Veetin mielestä kaikki johdot on tehty maisteltaviksi ja varsinkin imurin johto tuntuu olevan minimiehelle pakkomielle)

Yli kuukauden vanha kuva Veetistä.

 Yllättäviä tekemisiä / asioita (näistä suurin osa luuloista kaikkosi jo Eemilin ollessa pieni):
 -En todellakaan kuvitellut viettäväni päiviäni hiukset ja vaatteet yltäpäältä kuolassa. (Kun pojat ovat olleet pienempiä, söivät jatkuvasti hiuksiani ja nyt Veeti on oppinut "pärisyttämään" mm. käsiäni ja jalkojani, niin että olen yltäpäältä kuolassa)

-Luulin, että lapselle riittäisi oma ruoka ja itse saisin syödä oman ruokani. (Pojat syövät sata kertaa mielummin minun lautaseltani kuin omiltaan ja lopputulos on yleensä, että itse saan syödä eri aikaa kuin pojat jos meinaan saada itsenikin kylläiseksi)

-Ihmettelin kovasti, että miksi kaikki äidit haaveilivat ajasta jolloin sai käydä yksin edes vessassa. (Kuten varmaan jo noista yllättävistä sanomisista selvisikin, niin se on tosiaan harvinaisuus)

-Luulin, että lapset olisi ollut helppo opettaa pitämään mm. lelut omassa huoneessaan ja siivoamaan omat jälkensä. (Sotkua tosiaan tulee nopeammin kuin sitä kerkeää siivota ja vaikka Eemil onkin jo hiukan oppinut siivoamaan jälkiänsä, niin Veeti kyllä sotkee Eemilinkin edestä. Ja ei, ne lelut eivät pysy lastenhuoneessa vaikka kuinka yrittäisi)

-Ennen Eemilin syntymää olin jo päättänyt itsekseni, että leluja ei tule montaa ja möykkääviä leluja ei yhtään. Luulin tuon päätöksen olevan helppo pitää. (Taisin unohtaa leluja ostavat sukulaiset kokonaan, joiden mielestä juuri ne möykkäävät lelut ovat hulvattoman hauskoja...)

-Kovasti ihmettelin myös niitä, jotka sanoivat kaipaavansa töihin. Eikö lasten kanssa kotona olo ole muka juuri kivaa ja ihanaa lomaa? (Tuo ihmettely katosi hyvin pian jo Eemilin syntymän jälkeen ja tajusin ettei lasten kanssa kotona olo tosiaankaan ole mitään lomailua. Pikemminkin satunnaiset keikkatyöt tuntuvat lomalta ja pitävät järjissään)

Nyt juuri ei tulekaan enempää noita mieleen ja pitää mennä laittamaan pyykit kuivumaan niin jatkan ehkä myöhemmin toisella osalla.
(pakko mainita jälkihuomautuksena, että ainoa lähes tulkoon periaatepäätös, jonka olen tehnyt ennen Eemilinkään syntymää ja joka pitää edelleen on, etten tule ottamaan yhtään varsinaista alastonkuvaa lapsista ja niin en ole myöskään ottanut. Ei niissä muuten mitään pahaa, mutta en ymmärrä ihmisiä jotka jakavat mm. facebookissa kaikki lastensa kylpykuvista lähtien...)