Kuulumisia yleisesti.

Ajattelin tulla kertoilemaan kuulumisia yleisesti, kun ei taaskaan varsinaisesti mitään kirjoitettavaa ole... Koko ajan tuntuu vain, että raskausviikot humahtelee eteenpäin ja pikku hiljaa on alkanut tuo edessä oleva synnytys jännitämään / melkein jopa pelottamaan... Eemilin synnytyksestä kun jäi jonkinasteiset traumat epiduraalista, kun kahdesti epäonnistuneen epiduraalin seurauksena sain postspinaalisen päänsäryn. Alkuun tietenkin luulin sitä vain väsymyksestä johtuvaksi päänsäryksi ja kärsin siitä kolme vai neljä päivää, ennen kuin ahkeran Googlettelun tuloksena tajusin mikä minulla on ja soitin uudelleen Jorvin äippäpolille. No, ei siitä sen enempää, pointtina nyt kumminkin oli, että epiduraalia en halua ja spinaalipuudutuskaan ei ole varsinainen vaihtoehto (siitä kun voi vielä helpommin saada tuon postspinaalin päänsäryn), joten täytyy vissiin seuraavassa lääkärineuvolassa keskustella tästä. Mieluitenhan tahtoisin mahdollisuuden ammesynnytykseen, mutta koska se ei kuulemma ole enää Jorvissa mahdollista (vaikka oli silloin kun Eemiliä odotin ja vielä synnytyksen aikaankin), niin en ole synnytyssairaalaakaan vaihtamassa enää tässä vaiheessa pelkän ammesynnytyksen mahdollisuuden vuoksi. Onneksi vielä on aikaa miettiä synnytystapaa ja kivunlievityksiä kun viikkojakin on kasassa "vasta" 23+3.

Sitten taas asiasta toiseen (olen todella hyvä hyppäämään aiheesta toiseen, varsinkin jos varsinaista asiaa ei alunperinkään ollut), eli Eemilin hoitopaikkaan. Nyt on siis takana kolme päivää itsenäistä oleskelua Eemililtä takana ja hyvinhän herralla on mennyt. Tänään oli ensimäinen kerta kun tuli itku pojan jäädessä omahoitajansa kanssa, mutta muuten on mennyt aivan loistavasti, ruokailua lukuunottamatta... Eemilhän siis ei ole suostunut syömään yhtään mitään eilen, eikä toissapäivänä, ei edes maistamaan ruokaansa, mutta luulen että se on vain jonkinasteista protestointia tarhaan jäämistä kohtaan... Ja toisaalta, eihän Eemil kotonakaan syö järin hyvin... Ja saapa nähdä ensi viikolla, miten hoidossa nukkuminen menee kun tällä viikolla sovittiin ettei Eemil nuku vielä päiväunia hoidossa, vaan saa niin sanotun pehmeän alun hoidon aloituksessa, vaikkakin huomenna yrittää nukkumista ja jos siitä ei tule mitään niin haen pojan kotiin. Ensi viikolla ei sitten ole enää kotiin hakemista, vaikka poika ei nukkuisikaan edes viittä minuuttia hoidossa.

Jälleen uuteen aiheeseen, eli Eemilin unikouluasian edistymiseen... Eilen siis soitti se meidän alueen oma lastensuojeluviranomainen (viimeksi meillä kävi vissiin tuuraaja) ja kertoi, että unikouluun on aivan järjettömät jonot ja unikouluun pääseminen voi mennä hyvinkin pitkälle eteenpäin. Nyt siis saattaakin olla, että jos unikouluun ei tosiaan pääse ennen Kääpiön syntymää, niin meille varataan paikka Tuomarilan perhetukikeskuksesta, joka niin sanotusti kuntouttaa lastensuojen asiakkaiden perheitä. Eli siis käyttännössä tuo tarkoittaa, että menisin Eemilin kanssa tuonne Tuomarilaan kuukaudeksi (niin että olisin aina viikonloput kotona) ja tuona aikana laitettaisiin päivärytmi täysin uusiksi ja samalla "opetettaisiin" Eemil myös syömään kunnolla ja pidettäisiin unikoulu yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Hiukan kyllä karmii ajatus kuukaudesta täysin tuntemattomien kanssa, mutta toisaalta taas jos se saa Eemilin nukkumaan yönsä ja minut sitä kautta paremmalle tuulelle kun Eemil nukkuu, niin olen valmis kokeilemaan lähes tulkoon mitä vain. En nimittäin tosiaankaan halua, että meillä on joulukuun jälkeen kaksi öisin heräilevää lasta talossa, veikkaanpa ettei oma pääni nimittäin kestäisi kovinkaan montaa vuotta enää kroonista univelkaa.

No mutta, eiköhän tuossa ollut taas ihan tarpeeksi jaarittelua tälle päivälle, varsinkaan kun ei aihekkaan pysynyt lähellekään samassa. Nyt voisin pikku hiljaa valmistautua Eemilin hoidosta hakuun ja sen jälkeen mennä omaa äitiäni vastaan hänen työpaikallensa...