torstai 1. joulukuuta 2016

Kun elämä yllättää.

Tiedättekö sen tunteen kun olette tehneet suunnitelmia tulevaisuudelle ja maailmankaikkeus päättääkin että ei se homma näin toimi että valmiiksi suunnittelee? Tiedättekö sen tunteen kun elämä yllättää niin isosti, että asiaa pitää sulatella hetki jos toinenkin rauhassa? Minä tiedän, tai oikeastaan koko perheemme tietää tuon tunteen. Jos ei tiennyt aiemmin niin nyt ainakin tietää.

Mehän olimme aivan sata prosenttisen varmoja siitä, että meille sopiva lapsiluku on neljä lasta. Olimme jo puhuneet jopa siitä, että menisin sterilisaatioon kunhan vain löytäisin lääkärin joka suostuisi minut laittamaan jonoon. Neljä lasta kun ei kuulemma ollut tarpeeksi hyvä peruste sillä mielihän voisi muuttua koska vaan. Ja onhan minipillerit aivan loistava ehkäisykeino ja sillä pärjää aivan varmasti. Joo, niin se maailmankaikkeus vaan päätti toisin. Meidän perheemme nimittäin kasvaa ensi kesänä uudella perheenjäsenellä ja ensi kesänä olemme siis seitsemän henkinen perhe jossa on viisi lasta ja koira. Ensi kesänä olemme varsinainen suurperhe ja vaikka olemme suurperhe vissiin olleet tähänkin saakka niin viimeistään ensi kesänä me olemme sitä oikeasti.


Muutama ihminen on tästä tiennyt jo etukäteen ja nämä muutama ihminen ovat olleet sellaisia joiden kohdalla olen ollut melko varma ettei sieltä kuulu aborttikehoitusta, haukkuja, moralisointia, kauhistuneita kommentteja tai saarnoja siitä ettei koko maailmaa kuulu kartoittaa yhden parin toimesta. Heillekin olen pelännyt kertoa asiasta sillä ikinä ei voi olla varma siitä miten kukakin reagoi tähän uutiseen. Enemmän olen kumminkin jännittänyt asian täysin julkiseksi tuomista sillä tiedän ettei todellakaan kaikki hyväksy perheemme kokoa ja tiedän että tulen kuulemaan ainakin muutaman saarnan sekä kauhistelun ja mahdollisesti jopa kyselyn siitä että miksi ihmeessä en tehnyt aborttia. Toivon kumminkin olevani väärässä.

Miten, miksi, milloin, täh? Varmasti moni tahtoo ensinnäkin tietää että milloin sain tietää olevani raskaana jos asia kerran yllätti ja miten sain asiasta tietää. En oikeastaan edes osannut epäillä asiaa kauheasti sillä oireita ei pahemmin ollut. Joku vatsatauti jossain vaiheessa ja muutama kivuliaampi nippaus alavatsassa.Vatsatauti tuli varmasti päiväkodista ja vatsan nippailu johtui ihan varmasti yskimisestä, nälästä tai mistä tahansa täysin selitettävissä olevasta asiasta. Yksi asiakkaani kumminkin kysäisi minulta yhtenä päivänä, että enhän vain ole raskaana, eihän hän vain rasita minua liikaa? Vastasin tähän etten tosiaankaan ole ja neljä lasta olisi minulle aivan sopiva lapsimäärä. Ihmettelin myös että miksi ihmeessä asiakas tuollaisia kyseli. Hieman tuo kysymys jäi kaivelemaan mieltäni ja ajattelin tehdä testin ihan varmuuden vuoksi sillä eihän siitä mitään haittaa olisi. Testi olisi kumminkin varmasti negatiivinen. Olihan vieläpä iltakin kun testin tein ja testithän kuuluisi tehdä aamupissasta.

No ei mennyt ihan niinkuin luulin. En kerennyt edes nousta pöntöltä kun testiin oli jo lävähtänyt kaksi viivaa. Tuijotin testiä pitkään ja mietin että mitähän vittua. Pienoista paniikkia on keretty tuon testin tekemisen jälkeen kokemaan ja paljon on mietitty asioita. Kerkesin jopa hakemaan lähetteen aborttiin ja itseasiassa kotona ne aborttipaperit taitavat vieläkin pyöriä, aika sen tekoon vain on jo ummessa, ensimäisessä neuvolassa on käyty ja ultraäänessäkin on käyty jo kahdesti. Niin, ensimmäinen ultraääni oli varhaisultra ehkäisyneuvolassa jossa selvitettiin kuinka paljon olisi aikaa päätöksen tekoon, mitään tietoa viikoista ei nimittäin ollut tällöin. Yllätyksekseni yksityisessä ultrassa näkyi terhakka sikiö jonka koko vastasi raskausviikkoa kahdeksan. Tyypillä oli siis jo raajat, se muistutti melkolailla jo ihmistä ja sydänkin sykki. En ollut enää ihan varma siitä abortista tämän näyn jälkeen sillä aiemmin olin ollut varma että raskaus olisi aivan alussa kun ei niitä oireitakaan ollut. Olin ihan varma että vatsassani olisi ollut vasta eloton solumöykky mutta ei se ihan näin ollutkaan.

Asiaa mietittiin ja mietittiin ja mietittiin uudelleenkin ja lopulta teimme sen päätöksen. En pystynyt tappamaan vatsassani olevaa ihmisenalkua kun olin sen kerran jo nähnyt elävän. Vatsassani kasvava sikiö kun ei ollutkaan se eloton solumöykky jonka luulin sen olevan. Ensi kesänä meitä siis tosiaan on kaksi aikuista, viisi lasta ja koira. Menoa ja meininkiä ei siis todellakaan tule puuttumaan, mutta pärjäämme varmasti aivan kuten nytkin ja tuleva vauva on aivan yhtä rakas kuin kaikki perheemme lapset.


Miten nyt sitten jatko? Puhuin jo heti ensimmäisessä neuvolassa että se sterilisaatio on saatava tämän raskauden jälkeen. En luota pillereihin tai muuhunkaan ehkäisyyn vaan tahdon piuhat poikki. Tahdon ne piuhat poikki mielellään jo ennen kuin kotiudun vauvan kanssa synnäriltä. Onneksi neuvolantäti kuunteli ja otti minut tosissaan. Vaihtoehtona olisikin nyt yrittää saada suunniteltu sektio ja sen yhteydessä sterilisaatio, toivotaan että oma neuvolantätini onkin siis samaa mieltä kun hän palaa lomaltaan ja että tapaan raskauden aikana normaaleja lääkäreitä jotka ymmärtäisivät ajatukseni ja laittaisivat sen lähetteen.

Älkää siis ikinä tehkö varmoja suunnitelmia. Maailmankaikkeus voi yllättää.

Lisäyksenä vielä että tänään salamatkustaja yllätti uudelleen ultraäänessä kun viikkoja olikin vielä enemmän kuin varhaisultrassa oltiin sanottu...

8 kommenttia:

  1. Paljon onnea vauvasta!

    VastaaPoista
  2. ONNEAAAAA!!!!! <3 :) Meille tulee toukovauva ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja onnea teillekin ihan mielettömästi vauvasta! :)

      Poista
  3. Onnea raskaudesta ja tulevasta perheenlisäyksestä. Hieman voin samaistua sinuun, kun meillä kolmannen vauvan aika ei ollut suunnitelmissa vielä pitkään aikaan, mutta kas kummaa sitä olikin raskaana ja kesäkuussa laskettu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja onnea teillekin raskauden johdosta! :)

      Poista
  4. Oih hurjasti onnea! Oli vauva sitten yllätys tai hartaasti odotettu on hän varmasti aivan ihana lisä teidän perheeseen :) taisin eksyä tänne ensimmäistä kertaa, mutta nyt jään kyllä seurailemaan!

    VastaaPoista

Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)