Imetys, tuo täysin luonnollinen asia ja vauvalle tärkein ravinnon lähde, johon kaikki eivät valitettavasti kumminkaan kykene ja joka jakaa mielipiteitä todella paljon. Itsehän imetin Eemilin vain hyvin vähän aikaa kunnes maidontulo vain lakkasi ja en suoraan sanottuna edes jaksanut enää yrittää sillä joka suunnasta kuului erilaisia neuvoja, eikä neuvolakaan tuntunut pahemmin siihen kannustavan. Veetiä taasen imetin noin seitsemän kuukautta ja sen jälkeen Veeti alkoi puremaan tissillä lähes joka kerta niin sain tarpeekseni koko hommasta sillä en tahtonut stressata enkä myöskään tahtonut imettää kun se sattui.
Vannoin myös joskus, etten todellakaan imettäisi yli vuoden ikäistä lasta ja vannoin, että imetys loppuisi viimeistään yksivuotissynttäreihin ja silti imetin Niiloa yli vuoden. Imetys tuntui todella luonnolliselta ja se oli suoraan sanottuna liian helppoa. Miksi olisin noussut yöllä lämmittämään korviketta ja keittänyt tuttipulloja koko ajan kun vauva sai suoraan tissistä oikean lämpöistä maitoa ja maito kulki aina mukana? Eikä tarvinnut myöskään kantaa julkisilla paikoilla kulkiessaan pulloa, sekä korvikkeita mukana joka vähensi mukana kannettavan tavaran määrää huomattavasti. Kerkesin jopa miettimään, että mitäs jos en osaakaan enää vieroittaa vauvaa tissistä kun neuvola alkoi painostamaan yöimetysten lopettamiseen puolen vuoden jälkeen, mutta siitä huolimatta jatkoin myös yöimetyksiä, en vain kokenut tarpeelliseksi lopettaa niitä, enkä myöskään jaksanut vieroittaa Niiloa tissistä.
Tällä kerralla olin päättänyt jo raskausaikana, että tahdon imettää. Mieluiten vieläpä mahdollisimman pitkään ja tuttipullojakaan en ostanut kuin kaksi, koska ajattelin ettei niille kumminkaan tulisi käyttöä, olihan Niilonkin imetys onnistunut paremmin kuin uskoin toivoakaan...
Leevin syntymän jälkeen imetys onnistuikin hetken aikaa ja kuvittelin, että maitoa tulee todella hyvin. Vauva kasvoi hyvin ja syntymäpainokin oli melkein ylitetty ensimäisessä neuvolassa. Vähitellen Leevi alkoi kumminkin raivoamaan rinnalla ja raivoamaan pullolla, ihan sama tarjottiinko äidinmaitoa vai korviketta. Rupesin miettimään johtuisiko raivoaminen siitä, että maitoa ei tullut sittenkään tarpeeksi ja josko pullosta tulisi maitoa liian nopeasti. Kokeiltiin erilaisia tuttiosia ja yhdelläkään ei ollut toivottua vaikutusta ja raivoaminen syödessä jatkui ja paheni joka päivä iltaa kohden.
Leevi myös imi ilmaa ihan mielettömästi syödessään ja mietin, josko raivoaminen johtuisi vatsavaivoista, mutta ei, niidenkään hoitaminen ei saanut raivoamista vähenemään ja kiinnitin huomiota siihen, että joka ruokailukerralla osa maidosta valui Leevin poskea pitkin pois suusta..
Tuli 6-viikkoisneuvolan aika joka oli neuvolalääkäri käynti ja neuvolalääkäri totesi pojalla liian kireän kielijänteen. Kysyinkin samantien, voisiko tuo raivoaminen syödessä johtua kireästä kielijänteestä ja neuvolalääkäri tyrmäsi ajatuksen samantien todeten, että kyllä vika on jossain muussa kuin kireässä kielijänteessä jos ei ruokailu onnistu. Tämän jälkeen mietin vieläkin enemmän, että entäs jos se maito ei tosiaankaan riitä ja jos lapsella olisi vain nälkä ja siksi poika raivoaa.
Jonkun aikaa tuon neuvolalääkärikäynnin jälkeen aloin kumminkin kyseenalaistamaan väitettä ettei kireä kielijänne vaikeuttaisi syömistä ja että vika olisi muualla. Eikä muuten vaatinut kuin alle minuutin Googletuksen ja neuvolalääkärin väite oli kumottu jo useammankin luotettavan sivuston tietojen, sekä hyvin monen keskustelupalstan tietojen perusteella.
Kyselinkin Facebookissa neuvoja asiaan ja sain neuvoksi liittyä Imetyksen Tuki ryhmään ja onneksi sainkin tuon neuvon nimittäin jo pelkästään juttuja lukemalla oppii paljon uutta imetyksestä, vaikka olen kuvitellut tietäväni siitä vaikka kuinka paljon. Sain neuvoksi myös vaatia kielijänteen katkaisua, jolloin syömisen pitäisi helpottaa kohtuullisen nopeasti ellei jopa samantien.
Maanantaina meillä onkin onneksi jo seuraava neuvola ja toivotaan, että saadaan lähete kielijänteen katkaisuun. Siihen saakka ei varmastikaan tee kauhesti mieli liikkua sillä huutavan ja raivoavan lapsen syöttäminen julkisilla paikoilla ei ole se kaikkein ihanin tilanne, varsinkaan kun samalla pitäisi valvoa kolmea isompaa poikaa..
Onneksi löysimme nyt kumminkin yhden mallisen tuttiosan tuttipulloon jonka kanssa syöminen onnistuu edes jotenkuten. Leevi syökin nyt osittain pullosta ja osittain tissistä, ruokana toimii joko korvike tai äidinmaito, riippuen kumpi on ruokailutyyli. Tissini kun eivät oikein tunnu toimivan pumpun kanssa yhteistyössä...
Neuvoja ruokailun helpottamiseen otetaan ilomielin vastaan. Varsinkin jos jollakulla on kokemuksia liian kireästä kielijänteestä vauvalla ja sen vuoksi hankaloista ruokailuista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)