Nyt on blogin muutto saatu hoidettua ja muutama ensimäinen postaus saatu uuteen blogiin, eli uuden osoitteen voi siis julkaista!
Jatkossa blogi löytyy osoitteesta: http://www.vauva.fi/blogit/nelja-veljesta ja hyvä tapa seurata blogipäivityksiäni on tykätä esimerkiksi blogini Facebook-sivuista.
Toivottavasti tapaamme uuden blogin parissa, vanha blogi jää tänne elämään elämäänsä ja vanhat postaukset pysyvät täällä luettavissa.
torstai 8. joulukuuta 2016
keskiviikko 7. joulukuuta 2016
Joulusiivous
Joka vuosi joulu tulee samaan aikaan ja joka vuosi se osaa yllättää tulemalla niin pian. Itsehän en suinkaan ylläty joulusta niin, että esimerkiksi lahjojen hankkiminen olisi ongelma vaan yllätyn joulusta kun tulee kiire tehdä joulusiivous. Onneksi perheessämme juhlitaan aina ennen joulua Veetin syntymäpäiviä ja näin ollen suurin osa perusteellisesta joulusiivouksesta tulee suoritettua jo ihan syntymäpäiviäkin ajatellen. Eihän ne vieraat toki kaappeja tutki syntymäpäivillä eikä kaappien pyyhkiminen tai pyyhkimättömyys vaikuta siihen joulun viettoon yhtään millään tapaa, mutta jotenkin ennen joulua ja syntymäpäiviä tuo perusteellinen siivous on vain jäänyt tavaksi.
Saatiinkin joku aika sitten Sinituotteelta kiva paketti helpottamaan joulusiivouksen tekoa, sekä tietenkin yleisenkin siisteyden ylläpitoa helpottamaan. Paketista paljastui pölymiekka sekä erilaisia pesupusseja muunmuassa rintaliiveille sekä kengille oli omansa. Pölymiekka minua itseasiassa kiinnosti eniten sillä olen luvattoman laiska pyyhkimään pölyjä ja oma lyhyt pituuteni on varmasti osittain syy tälle laiskuudelle sillä en yllä puolienkaan meidän hyllyjen päälle niin että saisin pölyt pyyhittyä ilman kohtuutonta taiteilua tuolin päällä.
Pesupusseista ollaan testattu vasta yleispesupussia joka on tarkoitettu yleisesti kaikelle pyykille ja tämä onkin ihan super kätevä esimerkiksi sukkia pestessä. Meidän perheessämme kun on kuusi kappaletta perheenjäseniä niin parittomat sukat ovat ikuinen riesa. Tämä ongelma helpottuukin kun laittaa sukat pareina suoraan pesupussiin ja pesupussin pyykkikoneeseen kun pestäviä sukkia on kertynyt tarpeeksi (tähän ei muuten kauhean kauaa meidän perheessämme mene...) ja näin sukat löytävät tiensä pesusta poiskin pareittain. Ihan täysin tämä ei meidän perheessämme ole kumminkaan parittomien sukkien ongelmaa ratkaissut sillä jokainen meistä unohtaa välillä pesupussin olemassaolon ja näin ollen sukat eksyvät pyykkikorista satunnaisesti yksinään pesuun.
Pölymiekka sai perheemme lapsissa aikaiseksi kummallisen pölyjenpyyhkimisinnon sillä ikinä ennen en ole nähnyt poikien taistelevan siitä että kenen vuoro on siivota. Pölymiekalla pojat pyyhkivät innoissaan pölyt jokaikisestä paikasta mihin vain ylsivät ja osaan kohdista piti oikein ottaa tuoli avuksi jotta ylsi paremmin. Itsekin olin innoissani kun vihdoin ylsin ilman tuolia pyyhkimään pölyt kattolampuistamme (ei sen puoleen, aiemmin en ole tainnut pölyjä edes pyyhkiä lampuista kun en niihin yllä..). Pölymiekkaa pystyy myös taivuttamaan joten hyllyjen päällisiä ei tarvitse pyyhkiä tönköllä pölymiekalla joka olisi koko ajan samassa asennossa vaan miekan voi taivuttaa esimerkiksi puolesta välistä jolloin pyyhkiminen on jälleen helpompaa. Ja sain muuten pattereiden välitkin putsattua pölystä todella kätevästi pölymiekan avulla.
Suosittelenkin pölymiekkaa hyvin lämpimästi, varsinkin jos satut olemaan samanlailla kääpiökokoinen kuin minä ja korkeiden paikkojen puhdistus pölyistä ei ole lempipuuhaasi. Josko pölymiekka saisi muissakin perheissä lapset innostumaan yhtä paljon siivouksesta. Ainakin meillä pölymiekka vähensi kurkottelun tarvetta sekä tuolien siirtelyä.
Postaus toteutettu yhteistyössä Sinituotteen ja Mammalandian kanssa.
Sinituotteen Facebook-sivut.
Saatiinkin joku aika sitten Sinituotteelta kiva paketti helpottamaan joulusiivouksen tekoa, sekä tietenkin yleisenkin siisteyden ylläpitoa helpottamaan. Paketista paljastui pölymiekka sekä erilaisia pesupusseja muunmuassa rintaliiveille sekä kengille oli omansa. Pölymiekka minua itseasiassa kiinnosti eniten sillä olen luvattoman laiska pyyhkimään pölyjä ja oma lyhyt pituuteni on varmasti osittain syy tälle laiskuudelle sillä en yllä puolienkaan meidän hyllyjen päälle niin että saisin pölyt pyyhittyä ilman kohtuutonta taiteilua tuolin päällä.
Pesupusseista ollaan testattu vasta yleispesupussia joka on tarkoitettu yleisesti kaikelle pyykille ja tämä onkin ihan super kätevä esimerkiksi sukkia pestessä. Meidän perheessämme kun on kuusi kappaletta perheenjäseniä niin parittomat sukat ovat ikuinen riesa. Tämä ongelma helpottuukin kun laittaa sukat pareina suoraan pesupussiin ja pesupussin pyykkikoneeseen kun pestäviä sukkia on kertynyt tarpeeksi (tähän ei muuten kauhean kauaa meidän perheessämme mene...) ja näin sukat löytävät tiensä pesusta poiskin pareittain. Ihan täysin tämä ei meidän perheessämme ole kumminkaan parittomien sukkien ongelmaa ratkaissut sillä jokainen meistä unohtaa välillä pesupussin olemassaolon ja näin ollen sukat eksyvät pyykkikorista satunnaisesti yksinään pesuun.
Pölymiekka sai perheemme lapsissa aikaiseksi kummallisen pölyjenpyyhkimisinnon sillä ikinä ennen en ole nähnyt poikien taistelevan siitä että kenen vuoro on siivota. Pölymiekalla pojat pyyhkivät innoissaan pölyt jokaikisestä paikasta mihin vain ylsivät ja osaan kohdista piti oikein ottaa tuoli avuksi jotta ylsi paremmin. Itsekin olin innoissani kun vihdoin ylsin ilman tuolia pyyhkimään pölyt kattolampuistamme (ei sen puoleen, aiemmin en ole tainnut pölyjä edes pyyhkiä lampuista kun en niihin yllä..). Pölymiekkaa pystyy myös taivuttamaan joten hyllyjen päällisiä ei tarvitse pyyhkiä tönköllä pölymiekalla joka olisi koko ajan samassa asennossa vaan miekan voi taivuttaa esimerkiksi puolesta välistä jolloin pyyhkiminen on jälleen helpompaa. Ja sain muuten pattereiden välitkin putsattua pölystä todella kätevästi pölymiekan avulla.
Suosittelenkin pölymiekkaa hyvin lämpimästi, varsinkin jos satut olemaan samanlailla kääpiökokoinen kuin minä ja korkeiden paikkojen puhdistus pölyistä ei ole lempipuuhaasi. Josko pölymiekka saisi muissakin perheissä lapset innostumaan yhtä paljon siivouksesta. Ainakin meillä pölymiekka vähensi kurkottelun tarvetta sekä tuolien siirtelyä.
Postaus toteutettu yhteistyössä Sinituotteen ja Mammalandian kanssa.
Sinituotteen Facebook-sivut.
maanantai 5. joulukuuta 2016
Veetin 5-vuotis syntymäpäivät
Taas oli se aika vuodesta kun oli aika juhlia Veetin syntymäpäiviä ja tällä kertaa juhlimme pojan 5-vuotis syntymäpäiviä. Olen ihan super surkea järjestämään mitään juhlia ja tälläkin kertaa stressasin ihan kohtuuttoman paljon juhlien järjestämisestä vaikka olimme kutsuneet paikalle ihan vain lähisuvun sekä kummit. Kavereita Veeti ei kuulemma vielä halunnut kutsua ja itsehän huokaisin helpotuksesta tämän kuullessani, säästytään siis vielä ainakin hetki kaverisyntymäpäivien järjestämisestä (kunnes Eemil täyttää 7-vuotta helmikuussa..).
Tällä kertaa hoidettiin syntymäpäiväjärjestelyt helpoimman kautta ja onneksi pikkuveljeni avovaimo suostui käyttämään minut kaupassa autolla hakemassa juhlatarvikkeet. Jo pelkästään tarjottavien päättäminen meinasi mennä jahkaamiseksi joten oli ihan hyvä juttu että joku oli potkimassa minua eteenpäin ja auttamassa valintojen teossa. Lopulta tulimme ajan puutteen vuoksi päätökseen, että ostan pakasteesta valmiit kakut tällä kertaa sillä aika ei vain olisi riittänyt leipomiseen mitenkään (eikä minun leipomistaidoilla kauhean hyvän näköistä tarjottavaa olisikaan saatu aikaiseksi). Veeti oli aiemmin jo toivonut kimaltavaa kilpikonna kakkua ja koska varsinkaan tämä ei olisi minun taitojeni puitteissa onnistunut, pelasti Pinterest minut ideoineen.
Tällä kertaa juhlissa siis tarjottiin: porkkanakakkua, kermakakkua, valkosipuli- ja yrttipatonkia, popcorneja, kahtia erilaisia keksejä, kahvia ja limua. Porkkanakakun päälle tein kilpikonnat puolikkaasta kuoritusta kiiwistä, jalkoina oli mustaherukat ja päänä oli vadelmat. Eihän nuo nyt mestari taidonnäytteitä olleet mutta pääasia oli että Veetille kelpasi ja poika itse oli todella innoissaan kilpikonnakakustaan. Tarjottavaa oli tällä kertaa juuri sopivasti eli tällä kerralla ei tarjottavan kanssa tullut liioiteltua ja syötävää jäi jäljelle hyvin vähän. Alan siis ilmeisesti vähitellen oppimaan sopivan määrän tarjottavaa niin ettei tarvitse vielä viikonkin päästä miettiä että joko olisi aika heittää loput roskiin..?
Lahjoiksi Veeti sai parit housut, Legoja, maalaustarvikkeet, Oppi&Ilo-sarjan tuotteita ja piirrustustarvikkeita. Kaikki lahjat olivatkin todella mieleisiä ja huomasi että vieraat olivat osanneet hankkia pojalle mieleiset lahjat. Itsekin olin tyytyväinen kun kolme isointa poikaa istuivat vieraiden lähdettyä hiljaa pöydän ääressä maalaamassa vesiväreillä. Kerrankin ei tarvinnut siis kuunnella kauheata tappelua koko iltaa vaan maalaaminen onnistui sulassa sovussa.
Seuraavat juhlat olisivatkin sitten helmikuussa ja kesällä olisikin useammat juhlat edessä kun on kahden pojan syntymäpäivät sekä ristiäiset edessä. Parempi siis aloittaa jo Eemilin juhlien suunnitteleminen ettei mene stressaamiseksi koko homma.
lauantai 3. joulukuuta 2016
Yötkö nukkumista varten?
Aina sanotaan että yöt ovat nukkumista varten muutamia poikkeuksia lukuunottamatta niinkuin esimerkiksi yövuorossa työskenteleviä mutta itse voisin sanoa myös vanhempien kuuluvan näihin poikkeuksiin. Meidän perheessämmehän nukutaan öisin hyvin vaihtelevasti ja edelleen Leevi esimerkiksi ruokailee öisin tissillä vaikka kuinka suunnittelin imetyksen lopettamista. Ei ole siis imetys loppunut vieläkään vaikka osa Leevin maidon juomisesta on ulkoistettu nokkamukista juomiseen.
Imetys ei kumminkaan ole syy meidän perheen katkonaisiin öihin vaikka aina varoitellaankin että imetys kannattaa lopettaa mahdollisimman hyvissä ajoin jottei äidin yöunet kärsi. Nyt Leevi on kumminkin noin viikko sitten keksinyt mielestään hyvin hauskan yöaktiviteetin sillä jokaisena yönä Leevi on herännyt noin neljän aikaan aamuyöllä ja pyörinyt sekä naureskellut sängyssä noin pari tuntia. Pahimpina öinä Leevi on herännyt kahden aikaan yöllä ja valvonut noin viiteen - kuuteen saakka ja sitten nukahtanut hetkeksi ennen kuin herätyskelloni soi...
Vielä rasittavammaksi tämän yöheräilyn tekee se, että Leevi hyvin usein herättää riekkumisellaan vähintään yhden isoveljistään jolloin aikaa menee siihenkin että saa edes isomman lapsen uudelleen nukkumaan ja huonoimpina aamuöinä ei tämäkään ole järin helppoa. Saattaa nimittäin käydä niin, että jos herännyt lapsi on esimerkiksi Niilo niin poikapa tahtoo katsomaan lastenohjelmia eikä jatkaa uniaan. Eikä meidän taloudessamme avata telkkaria aamuyöllä vaikka syy olisi mikä sillä en tosiaankaan tahdo telkkarin äänien herättävän loppujakin lapsia.
Onnekseni tiedän että kyseessä on taas vain vaihe. Koko lapsen lapsuushan on täynnä vaiheita toisensa perään ja jokainen niistä menee onneksi ohi jossain vaiheessa. Tämän kertaisen vaiheen syyksi epäilisin kovasti hampaita ja pientä räkäisyyttä joka on joka kerta ilmennyt samaan aikaan kuin hampaiden puhkeaminen. Vielä olisi useampi hammas puhkeamatta joten ihan pian en elättele toiveita tämän vaiheen loppumisesta mutta kyllä se lopulta helpottaa.
Myönnän kumminkin että viimeisen viikon olo on ollut äärimmäisen väsynyt ja nukkumaan tekisi mieli mennä reippaasti ennen lapsia. Onneksi on keksitty kumminkin kahvi joka kummasti piristää edes hetkeksi ja onneksi on mies jakamassa arjen niin saan aina silloin tällöin mahdollisuuden jatkaa uniani aamulla ellei lapset tule sitten kiljumaan korvan juureen... Onneksemme olemme myös tukiperhe jonossa ja vaikka jonot ovat pitkät niin ainakin olemme jonossa. Tiedän myös kokemuksesta että väsymys helpottaa kunhan elimistö taas tottuu hieman vähempiin yöuniin.
Lapset ovat kumminkin pieniä vain hetken aikaa ja hetken päästä todennäköisesti kiroan sitä kun lapset vain nukkuisivat koko ajan ja heitä saa olla väkisin herättelemässä. Kaikkia vanhempia kumminkin väsyttää joskus ja lasten ollessa pieniä se väsymys on yleensä yleisempää. Itse olen kumminkin lapseni hankkinut vaikka olen tiennyt että ei se mitään lepäilyä ole. Uskallan kumminkin myöntää olevani väsynyt ja turhaa sitä salailemaankaan sillä kyllä se varmasti näkyykin aina satunnaisesti.
Onneksi isoimmat pojat saa myös suhteellisen helposti lahjottua olemaan hiljaa aina silloin tällöin jos menen esimerkiksi Leevin kanssa päiväunille samaan aikaan. Yksi hyvä keino tähän lahjomiseen on esimerkiksi Oppi ja Ilolta saatu tuotepaketti *, josta löytyi jokaiselle pojalle omaa tekemistä. Oppi ja Ilohan on kehitellyt eri ikäisille sopivia puuhatehtäviä jotka ovat samalla opettavaisia, sekä hauskoja joten meidän pojilla onkin vierähtynyt jo useampi tovi näiden tehtävien parissa. Lisäksi tehtävät voi pyyhkiä pois esimerkiksi kuivalla talouspaperilla ja näin ollen samat tehtävät voi tehdä usemman kerran ja meilläkin voi esimerkiksi Eemil ja Veeti vuorotella saman tehtäväkirjan parissa! Jos tuotesarja ei ole tuttu niin kannattaa tutustua.
Onko teillä ollut mystisiä aamuyöriekkumisia? Kerro ihmeessä parhaat keinot näiden riekkumisten jaksamiseen sekä mahdollisesti jopa siihen miten ne saisi loppumaan.
* Oppi ja Ilo tuotepaketti saatu bloginäkyvyyttä vastaan testiin yhteistyössä Mammalandian, sekä Oppi ja Ilon kanssa.
Oppi ja Ilon Facebook-sivut.
Imetys ei kumminkaan ole syy meidän perheen katkonaisiin öihin vaikka aina varoitellaankin että imetys kannattaa lopettaa mahdollisimman hyvissä ajoin jottei äidin yöunet kärsi. Nyt Leevi on kumminkin noin viikko sitten keksinyt mielestään hyvin hauskan yöaktiviteetin sillä jokaisena yönä Leevi on herännyt noin neljän aikaan aamuyöllä ja pyörinyt sekä naureskellut sängyssä noin pari tuntia. Pahimpina öinä Leevi on herännyt kahden aikaan yöllä ja valvonut noin viiteen - kuuteen saakka ja sitten nukahtanut hetkeksi ennen kuin herätyskelloni soi...
Vielä rasittavammaksi tämän yöheräilyn tekee se, että Leevi hyvin usein herättää riekkumisellaan vähintään yhden isoveljistään jolloin aikaa menee siihenkin että saa edes isomman lapsen uudelleen nukkumaan ja huonoimpina aamuöinä ei tämäkään ole järin helppoa. Saattaa nimittäin käydä niin, että jos herännyt lapsi on esimerkiksi Niilo niin poikapa tahtoo katsomaan lastenohjelmia eikä jatkaa uniaan. Eikä meidän taloudessamme avata telkkaria aamuyöllä vaikka syy olisi mikä sillä en tosiaankaan tahdo telkkarin äänien herättävän loppujakin lapsia.
Onnekseni tiedän että kyseessä on taas vain vaihe. Koko lapsen lapsuushan on täynnä vaiheita toisensa perään ja jokainen niistä menee onneksi ohi jossain vaiheessa. Tämän kertaisen vaiheen syyksi epäilisin kovasti hampaita ja pientä räkäisyyttä joka on joka kerta ilmennyt samaan aikaan kuin hampaiden puhkeaminen. Vielä olisi useampi hammas puhkeamatta joten ihan pian en elättele toiveita tämän vaiheen loppumisesta mutta kyllä se lopulta helpottaa.
Myönnän kumminkin että viimeisen viikon olo on ollut äärimmäisen väsynyt ja nukkumaan tekisi mieli mennä reippaasti ennen lapsia. Onneksi on keksitty kumminkin kahvi joka kummasti piristää edes hetkeksi ja onneksi on mies jakamassa arjen niin saan aina silloin tällöin mahdollisuuden jatkaa uniani aamulla ellei lapset tule sitten kiljumaan korvan juureen... Onneksemme olemme myös tukiperhe jonossa ja vaikka jonot ovat pitkät niin ainakin olemme jonossa. Tiedän myös kokemuksesta että väsymys helpottaa kunhan elimistö taas tottuu hieman vähempiin yöuniin.
Lapset ovat kumminkin pieniä vain hetken aikaa ja hetken päästä todennäköisesti kiroan sitä kun lapset vain nukkuisivat koko ajan ja heitä saa olla väkisin herättelemässä. Kaikkia vanhempia kumminkin väsyttää joskus ja lasten ollessa pieniä se väsymys on yleensä yleisempää. Itse olen kumminkin lapseni hankkinut vaikka olen tiennyt että ei se mitään lepäilyä ole. Uskallan kumminkin myöntää olevani väsynyt ja turhaa sitä salailemaankaan sillä kyllä se varmasti näkyykin aina satunnaisesti.
Onneksi isoimmat pojat saa myös suhteellisen helposti lahjottua olemaan hiljaa aina silloin tällöin jos menen esimerkiksi Leevin kanssa päiväunille samaan aikaan. Yksi hyvä keino tähän lahjomiseen on esimerkiksi Oppi ja Ilolta saatu tuotepaketti *, josta löytyi jokaiselle pojalle omaa tekemistä. Oppi ja Ilohan on kehitellyt eri ikäisille sopivia puuhatehtäviä jotka ovat samalla opettavaisia, sekä hauskoja joten meidän pojilla onkin vierähtynyt jo useampi tovi näiden tehtävien parissa. Lisäksi tehtävät voi pyyhkiä pois esimerkiksi kuivalla talouspaperilla ja näin ollen samat tehtävät voi tehdä usemman kerran ja meilläkin voi esimerkiksi Eemil ja Veeti vuorotella saman tehtäväkirjan parissa! Jos tuotesarja ei ole tuttu niin kannattaa tutustua.
Onko teillä ollut mystisiä aamuyöriekkumisia? Kerro ihmeessä parhaat keinot näiden riekkumisten jaksamiseen sekä mahdollisesti jopa siihen miten ne saisi loppumaan.
* Oppi ja Ilo tuotepaketti saatu bloginäkyvyyttä vastaan testiin yhteistyössä Mammalandian, sekä Oppi ja Ilon kanssa.
Oppi ja Ilon Facebook-sivut.
torstai 1. joulukuuta 2016
Kun elämä yllättää.
Tiedättekö sen tunteen kun olette tehneet suunnitelmia tulevaisuudelle ja maailmankaikkeus päättääkin että ei se homma näin toimi että valmiiksi suunnittelee? Tiedättekö sen tunteen kun elämä yllättää niin isosti, että asiaa pitää sulatella hetki jos toinenkin rauhassa? Minä tiedän, tai oikeastaan koko perheemme tietää tuon tunteen. Jos ei tiennyt aiemmin niin nyt ainakin tietää.
Mehän olimme aivan sata prosenttisen varmoja siitä, että meille sopiva lapsiluku on neljä lasta. Olimme jo puhuneet jopa siitä, että menisin sterilisaatioon kunhan vain löytäisin lääkärin joka suostuisi minut laittamaan jonoon. Neljä lasta kun ei kuulemma ollut tarpeeksi hyvä peruste sillä mielihän voisi muuttua koska vaan. Ja onhan minipillerit aivan loistava ehkäisykeino ja sillä pärjää aivan varmasti. Joo, niin se maailmankaikkeus vaan päätti toisin. Meidän perheemme nimittäin kasvaa ensi kesänä uudella perheenjäsenellä ja ensi kesänä olemme siis seitsemän henkinen perhe jossa on viisi lasta ja koira. Ensi kesänä olemme varsinainen suurperhe ja vaikka olemme suurperhe vissiin olleet tähänkin saakka niin viimeistään ensi kesänä me olemme sitä oikeasti.
Muutama ihminen on tästä tiennyt jo etukäteen ja nämä muutama ihminen ovat olleet sellaisia joiden kohdalla olen ollut melko varma ettei sieltä kuulu aborttikehoitusta, haukkuja, moralisointia, kauhistuneita kommentteja tai saarnoja siitä ettei koko maailmaa kuulu kartoittaa yhden parin toimesta. Heillekin olen pelännyt kertoa asiasta sillä ikinä ei voi olla varma siitä miten kukakin reagoi tähän uutiseen. Enemmän olen kumminkin jännittänyt asian täysin julkiseksi tuomista sillä tiedän ettei todellakaan kaikki hyväksy perheemme kokoa ja tiedän että tulen kuulemaan ainakin muutaman saarnan sekä kauhistelun ja mahdollisesti jopa kyselyn siitä että miksi ihmeessä en tehnyt aborttia. Toivon kumminkin olevani väärässä.
Miten, miksi, milloin, täh? Varmasti moni tahtoo ensinnäkin tietää että milloin sain tietää olevani raskaana jos asia kerran yllätti ja miten sain asiasta tietää. En oikeastaan edes osannut epäillä asiaa kauheasti sillä oireita ei pahemmin ollut. Joku vatsatauti jossain vaiheessa ja muutama kivuliaampi nippaus alavatsassa.Vatsatauti tuli varmasti päiväkodista ja vatsan nippailu johtui ihan varmasti yskimisestä, nälästä tai mistä tahansa täysin selitettävissä olevasta asiasta. Yksi asiakkaani kumminkin kysäisi minulta yhtenä päivänä, että enhän vain ole raskaana, eihän hän vain rasita minua liikaa? Vastasin tähän etten tosiaankaan ole ja neljä lasta olisi minulle aivan sopiva lapsimäärä. Ihmettelin myös että miksi ihmeessä asiakas tuollaisia kyseli. Hieman tuo kysymys jäi kaivelemaan mieltäni ja ajattelin tehdä testin ihan varmuuden vuoksi sillä eihän siitä mitään haittaa olisi. Testi olisi kumminkin varmasti negatiivinen. Olihan vieläpä iltakin kun testin tein ja testithän kuuluisi tehdä aamupissasta.
No ei mennyt ihan niinkuin luulin. En kerennyt edes nousta pöntöltä kun testiin oli jo lävähtänyt kaksi viivaa. Tuijotin testiä pitkään ja mietin että mitähän vittua. Pienoista paniikkia on keretty tuon testin tekemisen jälkeen kokemaan ja paljon on mietitty asioita. Kerkesin jopa hakemaan lähetteen aborttiin ja itseasiassa kotona ne aborttipaperit taitavat vieläkin pyöriä, aika sen tekoon vain on jo ummessa, ensimäisessä neuvolassa on käyty ja ultraäänessäkin on käyty jo kahdesti. Niin, ensimmäinen ultraääni oli varhaisultra ehkäisyneuvolassa jossa selvitettiin kuinka paljon olisi aikaa päätöksen tekoon, mitään tietoa viikoista ei nimittäin ollut tällöin. Yllätyksekseni yksityisessä ultrassa näkyi terhakka sikiö jonka koko vastasi raskausviikkoa kahdeksan. Tyypillä oli siis jo raajat, se muistutti melkolailla jo ihmistä ja sydänkin sykki. En ollut enää ihan varma siitä abortista tämän näyn jälkeen sillä aiemmin olin ollut varma että raskaus olisi aivan alussa kun ei niitä oireitakaan ollut. Olin ihan varma että vatsassani olisi ollut vasta eloton solumöykky mutta ei se ihan näin ollutkaan.
Asiaa mietittiin ja mietittiin ja mietittiin uudelleenkin ja lopulta teimme sen päätöksen. En pystynyt tappamaan vatsassani olevaa ihmisenalkua kun olin sen kerran jo nähnyt elävän. Vatsassani kasvava sikiö kun ei ollutkaan se eloton solumöykky jonka luulin sen olevan. Ensi kesänä meitä siis tosiaan on kaksi aikuista, viisi lasta ja koira. Menoa ja meininkiä ei siis todellakaan tule puuttumaan, mutta pärjäämme varmasti aivan kuten nytkin ja tuleva vauva on aivan yhtä rakas kuin kaikki perheemme lapset.
Miten nyt sitten jatko? Puhuin jo heti ensimmäisessä neuvolassa että se sterilisaatio on saatava tämän raskauden jälkeen. En luota pillereihin tai muuhunkaan ehkäisyyn vaan tahdon piuhat poikki. Tahdon ne piuhat poikki mielellään jo ennen kuin kotiudun vauvan kanssa synnäriltä. Onneksi neuvolantäti kuunteli ja otti minut tosissaan. Vaihtoehtona olisikin nyt yrittää saada suunniteltu sektio ja sen yhteydessä sterilisaatio, toivotaan että oma neuvolantätini onkin siis samaa mieltä kun hän palaa lomaltaan ja että tapaan raskauden aikana normaaleja lääkäreitä jotka ymmärtäisivät ajatukseni ja laittaisivat sen lähetteen.
Älkää siis ikinä tehkö varmoja suunnitelmia. Maailmankaikkeus voi yllättää.
Lisäyksenä vielä että tänään salamatkustaja yllätti uudelleen ultraäänessä kun viikkoja olikin vielä enemmän kuin varhaisultrassa oltiin sanottu...
Mehän olimme aivan sata prosenttisen varmoja siitä, että meille sopiva lapsiluku on neljä lasta. Olimme jo puhuneet jopa siitä, että menisin sterilisaatioon kunhan vain löytäisin lääkärin joka suostuisi minut laittamaan jonoon. Neljä lasta kun ei kuulemma ollut tarpeeksi hyvä peruste sillä mielihän voisi muuttua koska vaan. Ja onhan minipillerit aivan loistava ehkäisykeino ja sillä pärjää aivan varmasti. Joo, niin se maailmankaikkeus vaan päätti toisin. Meidän perheemme nimittäin kasvaa ensi kesänä uudella perheenjäsenellä ja ensi kesänä olemme siis seitsemän henkinen perhe jossa on viisi lasta ja koira. Ensi kesänä olemme varsinainen suurperhe ja vaikka olemme suurperhe vissiin olleet tähänkin saakka niin viimeistään ensi kesänä me olemme sitä oikeasti.
Muutama ihminen on tästä tiennyt jo etukäteen ja nämä muutama ihminen ovat olleet sellaisia joiden kohdalla olen ollut melko varma ettei sieltä kuulu aborttikehoitusta, haukkuja, moralisointia, kauhistuneita kommentteja tai saarnoja siitä ettei koko maailmaa kuulu kartoittaa yhden parin toimesta. Heillekin olen pelännyt kertoa asiasta sillä ikinä ei voi olla varma siitä miten kukakin reagoi tähän uutiseen. Enemmän olen kumminkin jännittänyt asian täysin julkiseksi tuomista sillä tiedän ettei todellakaan kaikki hyväksy perheemme kokoa ja tiedän että tulen kuulemaan ainakin muutaman saarnan sekä kauhistelun ja mahdollisesti jopa kyselyn siitä että miksi ihmeessä en tehnyt aborttia. Toivon kumminkin olevani väärässä.
Miten, miksi, milloin, täh? Varmasti moni tahtoo ensinnäkin tietää että milloin sain tietää olevani raskaana jos asia kerran yllätti ja miten sain asiasta tietää. En oikeastaan edes osannut epäillä asiaa kauheasti sillä oireita ei pahemmin ollut. Joku vatsatauti jossain vaiheessa ja muutama kivuliaampi nippaus alavatsassa.Vatsatauti tuli varmasti päiväkodista ja vatsan nippailu johtui ihan varmasti yskimisestä, nälästä tai mistä tahansa täysin selitettävissä olevasta asiasta. Yksi asiakkaani kumminkin kysäisi minulta yhtenä päivänä, että enhän vain ole raskaana, eihän hän vain rasita minua liikaa? Vastasin tähän etten tosiaankaan ole ja neljä lasta olisi minulle aivan sopiva lapsimäärä. Ihmettelin myös että miksi ihmeessä asiakas tuollaisia kyseli. Hieman tuo kysymys jäi kaivelemaan mieltäni ja ajattelin tehdä testin ihan varmuuden vuoksi sillä eihän siitä mitään haittaa olisi. Testi olisi kumminkin varmasti negatiivinen. Olihan vieläpä iltakin kun testin tein ja testithän kuuluisi tehdä aamupissasta.
No ei mennyt ihan niinkuin luulin. En kerennyt edes nousta pöntöltä kun testiin oli jo lävähtänyt kaksi viivaa. Tuijotin testiä pitkään ja mietin että mitähän vittua. Pienoista paniikkia on keretty tuon testin tekemisen jälkeen kokemaan ja paljon on mietitty asioita. Kerkesin jopa hakemaan lähetteen aborttiin ja itseasiassa kotona ne aborttipaperit taitavat vieläkin pyöriä, aika sen tekoon vain on jo ummessa, ensimäisessä neuvolassa on käyty ja ultraäänessäkin on käyty jo kahdesti. Niin, ensimmäinen ultraääni oli varhaisultra ehkäisyneuvolassa jossa selvitettiin kuinka paljon olisi aikaa päätöksen tekoon, mitään tietoa viikoista ei nimittäin ollut tällöin. Yllätyksekseni yksityisessä ultrassa näkyi terhakka sikiö jonka koko vastasi raskausviikkoa kahdeksan. Tyypillä oli siis jo raajat, se muistutti melkolailla jo ihmistä ja sydänkin sykki. En ollut enää ihan varma siitä abortista tämän näyn jälkeen sillä aiemmin olin ollut varma että raskaus olisi aivan alussa kun ei niitä oireitakaan ollut. Olin ihan varma että vatsassani olisi ollut vasta eloton solumöykky mutta ei se ihan näin ollutkaan.
Asiaa mietittiin ja mietittiin ja mietittiin uudelleenkin ja lopulta teimme sen päätöksen. En pystynyt tappamaan vatsassani olevaa ihmisenalkua kun olin sen kerran jo nähnyt elävän. Vatsassani kasvava sikiö kun ei ollutkaan se eloton solumöykky jonka luulin sen olevan. Ensi kesänä meitä siis tosiaan on kaksi aikuista, viisi lasta ja koira. Menoa ja meininkiä ei siis todellakaan tule puuttumaan, mutta pärjäämme varmasti aivan kuten nytkin ja tuleva vauva on aivan yhtä rakas kuin kaikki perheemme lapset.
Miten nyt sitten jatko? Puhuin jo heti ensimmäisessä neuvolassa että se sterilisaatio on saatava tämän raskauden jälkeen. En luota pillereihin tai muuhunkaan ehkäisyyn vaan tahdon piuhat poikki. Tahdon ne piuhat poikki mielellään jo ennen kuin kotiudun vauvan kanssa synnäriltä. Onneksi neuvolantäti kuunteli ja otti minut tosissaan. Vaihtoehtona olisikin nyt yrittää saada suunniteltu sektio ja sen yhteydessä sterilisaatio, toivotaan että oma neuvolantätini onkin siis samaa mieltä kun hän palaa lomaltaan ja että tapaan raskauden aikana normaaleja lääkäreitä jotka ymmärtäisivät ajatukseni ja laittaisivat sen lähetteen.
Älkää siis ikinä tehkö varmoja suunnitelmia. Maailmankaikkeus voi yllättää.
Lisäyksenä vielä että tänään salamatkustaja yllätti uudelleen ultraäänessä kun viikkoja olikin vielä enemmän kuin varhaisultrassa oltiin sanottu...
keskiviikko 30. marraskuuta 2016
Muutoksen tuulia blogille.
Parin viikon päästä on luvassa hieman muutoksen tuulia blogini suhteen kun blogi muuttaa Mammalandiasta toiselle alustalle. Tulen ehdottomasti ilmoittamaan uuden osoitteen myös tänne Bloggerin blogin puolelle jotta vanhat lukijat voivat halutessaan seurata arkeamme jatkossakin ja itseasiassa toivon että te lukijat löydätte uuteen blogiinkin.
Se miksi blogi muuttaa on tarve muutokselle. Tai ei oikeastaan edes tarve vaan halu kokeilla siipiäni blogini kanssa isommassa portaalissa jossa on valmiiksi seuraajia enemmän. Olen viihtynyt Mammalandiassa nämä pari vuotta aivan loistavasti jotka olen Mammalandian alaisena blogannut ja Mammalandiassa on ihan huippuja bloggaajia mutta joskus se muutos on tehtävä jos haluaa kokeilla jotakin uutta eikä vain jämähtää paikalleen.
Pari viikkoa menee kun rakennan blogia vähitellen Vauvan blogiportaaliin ja siirrän muutamia postauksia sinne jottei blogi ole täysin tyhjä, mutta heti kun uusi blogi avataan niin julkaisen täällä uuden osoitteen!
sunnuntai 27. marraskuuta 2016
Äitien vapaa-aikaa somevaikuttajien pikkujouluissa
Käytiin eilen To be mom-blogin Nimpen kanssa Silja Symphonyllä somevaikuttajien pikkujouluissa hieman tutustumassa laivan jouluruoka tarjontaan sekä kuulemassa hieman ensi vuoden suunnitelmia Tallink Siljan suhteen. Eihän tuo ruokailu ja tapahtuma kestäneet yhteensä kuin vain pari tuntia, mutta molemmille kyseessä oli hyvä tapa viettää edes se pari tuntia äitien omaa aikaa ilman lapsia ja hyvin ruuan parissa raskaan viikon päätteeksi.
Itse en ollutkaan ikinä ennen käynyt Silja Symphonyllä ja siksi olikin ihan mielenkiintoista päästä näkemään millainen olisi Tallink Siljan Ruotsiin matkustava laiva. Alkuun siirryimme laivan 13. kerrokseen yökerhon puolelle nauttimaan alkujuomat joiden aikana meille kerrottiin hieman Silja Symphonyn viihteestä. 1.12 alkaa sekä Silja Symphonyllä, että Silja Serenadella uusi viihdeshow: "TODES – huippuunsa hiottua akrobatista showtanssia Silja Symphonylla ja Silja Serenadella 1.12.2016-31.1.2017. Lahjakkaista akrobaattitanssijoista koottu 14-hengen ryhmä esittää jokaisen liikkeen, piruetin ja hypyn uskomattoman synkronoidusti. Energinen ja tyylipuhdas show pitää otteessaan ja saa sinut haukkomaan henkeäsi ihastuksesta. Showt näet 15 minuutin avajaisesityksessä alkuillasta ja 30 minuutin pääshowssa keskiyön paikkeilla!" (Pätkä lainattu Silja Symphonyn viihde-sivulta)
Kyseessä pitäisi siis ilmeisesti olla äärimmäisen taidokas ja kokemisen arvoinen show.
Päästiin kurkkaamaan myös muutamaa täysin uusittua hyttiä jotka näyttivät todella siisteiltä ja kotoisilta. Varmasti siis viihtyisin sellaisessa hytissä hieman liiankin hyvin. Uusittuja hyttejä löytyi sekä Promenade-näköalalla, että merinäköalalla joten valinnanvaraa näköalankin suhteen löytyy. Ainoa mihin kiinnitin huomiota eniten oli hyttien pieni koko ja se ettei meidän perheemme kokoinen porukka mahtuisi uusittuun hyttiin millään tapaa. Toisaalta taitaa olla aika harvassa sellaiset hytit muutenkaan mihin mahtuisi kaksi aikuista ja neljä lasta...
Hytteihin tutustumisen jälkeen oli vihdoin vuorossa ruokailuosio jota ainakin minä odotin todella paljon ja voisin kuvitella, että myös Nimppe odotti ruokailua ihan yhtä paljon. Koska itselläni oli akku aika lopussa, on kuvia valitettavasti vain ruuasta ja nekin ovat Nimpen kuvaamia. Kiitos siis hänelle kuvista.
Ennen kuin pääsimme ruokaan käsiksi kuulimme kumminkin muutamia sanoja ruuasta laivan kokilta Matti Jämseniltä. Kyseessä muuten on maailmanmestariksi kruunattu kokki, eli hänen ruuiltaan sietääkin odottaa paljon. Saimme myös kuulla, että ensi vuoden puolella Silja Symphonyllä olisi tarkoitus panostaa muunmuassa Suomi 100-vuotta teemaan mutta tästä emme valitettavasti kuulleet vielä sen enempää.
Ruoka olikin juuri niin hyvää kuin olettaa saattaa kyseiseltä kokilta ja olisin voinut syödä enemmänkin jos vatsaan vain olisi mahtunut enemmän ruokaa. Ähkystä olosta huolimatta oli pakko maistaa myös jälkiruokia vaikka tuntuikin ettei vatsa vedä enää yhtää enempää mutta hyvin mahtui jälkiruokaakin vatsaan. Ehkä sille jälkiruualle tosiaan on eri vatsa kuin päärualle ihan niinkuin lapsena tuli aina sanottua...
Silja Symhpony vaikutti kokonaisuudessaan kumminkin todella siistiltä laivalta ja sellaiselta jonne mielellään lähtisi lasten kanssa jos reissu koko porukan kanssa tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Suosittelenkin siis harkitsemaan kyseistä laivaa jos reissu Ruotsiin kiinnostaa.
Itse en ollutkaan ikinä ennen käynyt Silja Symphonyllä ja siksi olikin ihan mielenkiintoista päästä näkemään millainen olisi Tallink Siljan Ruotsiin matkustava laiva. Alkuun siirryimme laivan 13. kerrokseen yökerhon puolelle nauttimaan alkujuomat joiden aikana meille kerrottiin hieman Silja Symphonyn viihteestä. 1.12 alkaa sekä Silja Symphonyllä, että Silja Serenadella uusi viihdeshow: "TODES – huippuunsa hiottua akrobatista showtanssia Silja Symphonylla ja Silja Serenadella 1.12.2016-31.1.2017. Lahjakkaista akrobaattitanssijoista koottu 14-hengen ryhmä esittää jokaisen liikkeen, piruetin ja hypyn uskomattoman synkronoidusti. Energinen ja tyylipuhdas show pitää otteessaan ja saa sinut haukkomaan henkeäsi ihastuksesta. Showt näet 15 minuutin avajaisesityksessä alkuillasta ja 30 minuutin pääshowssa keskiyön paikkeilla!" (Pätkä lainattu Silja Symphonyn viihde-sivulta)
Kyseessä pitäisi siis ilmeisesti olla äärimmäisen taidokas ja kokemisen arvoinen show.
Päästiin kurkkaamaan myös muutamaa täysin uusittua hyttiä jotka näyttivät todella siisteiltä ja kotoisilta. Varmasti siis viihtyisin sellaisessa hytissä hieman liiankin hyvin. Uusittuja hyttejä löytyi sekä Promenade-näköalalla, että merinäköalalla joten valinnanvaraa näköalankin suhteen löytyy. Ainoa mihin kiinnitin huomiota eniten oli hyttien pieni koko ja se ettei meidän perheemme kokoinen porukka mahtuisi uusittuun hyttiin millään tapaa. Toisaalta taitaa olla aika harvassa sellaiset hytit muutenkaan mihin mahtuisi kaksi aikuista ja neljä lasta...
Hytteihin tutustumisen jälkeen oli vihdoin vuorossa ruokailuosio jota ainakin minä odotin todella paljon ja voisin kuvitella, että myös Nimppe odotti ruokailua ihan yhtä paljon. Koska itselläni oli akku aika lopussa, on kuvia valitettavasti vain ruuasta ja nekin ovat Nimpen kuvaamia. Kiitos siis hänelle kuvista.
Ennen kuin pääsimme ruokaan käsiksi kuulimme kumminkin muutamia sanoja ruuasta laivan kokilta Matti Jämseniltä. Kyseessä muuten on maailmanmestariksi kruunattu kokki, eli hänen ruuiltaan sietääkin odottaa paljon. Saimme myös kuulla, että ensi vuoden puolella Silja Symphonyllä olisi tarkoitus panostaa muunmuassa Suomi 100-vuotta teemaan mutta tästä emme valitettavasti kuulleet vielä sen enempää.
Ruoka olikin juuri niin hyvää kuin olettaa saattaa kyseiseltä kokilta ja olisin voinut syödä enemmänkin jos vatsaan vain olisi mahtunut enemmän ruokaa. Ähkystä olosta huolimatta oli pakko maistaa myös jälkiruokia vaikka tuntuikin ettei vatsa vedä enää yhtää enempää mutta hyvin mahtui jälkiruokaakin vatsaan. Ehkä sille jälkiruualle tosiaan on eri vatsa kuin päärualle ihan niinkuin lapsena tuli aina sanottua...
Silja Symhpony vaikutti kokonaisuudessaan kumminkin todella siistiltä laivalta ja sellaiselta jonne mielellään lähtisi lasten kanssa jos reissu koko porukan kanssa tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Suosittelenkin siis harkitsemaan kyseistä laivaa jos reissu Ruotsiin kiinnostaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)