Isompien poikien suhtautuminen vauvaan.

Suhteellisen yleinen kysymys Rutun syntymän jälkeen tutuilta on ollut, että miten isommat pojat ovat suhtautuneet uuteen pikkuveljeensä. Ennen vauvan syntymää ajattelin, että suhtautuminen ei välttämättä ole kovinkaan positiivinen ja varsinkin Niilon reaktiota jännitin etukäteen sillä Niilo on aina ollut suhteellisen mustasukkainen huomiosta ja halunnut olla se perheen vauva. Odotinkin, että Niilo olisi saattanut olla pienesti jopa väkivaltainen vauvaa kohtaan sillä vaikka isoveljiä kohtaan ilmenevää pientä väkivaltaisuutta on parhaan mukaan karsittu niin siitä huolimatta pojat taistelevat välillä hyvinkin karun näköisesti.
Minun ja vauvan ollessa vielä Kättärillä, tuli Eemil käymään kummitätini kanssa jo heti ensimäisenä iltana Rutun syntymän jälkeen ja oikeastaan Eemiliä ei vaikuttanut ollenkaan kiinnostavan uusi pikkuveljensä. Huomio kiinnittyi enemmän mukana olleisiin värityskuviin ja muutenkin asenne oli hieman "jaaha, tommonen, no ei kiinnosta". J tuli sitten seuraavana päivänä käymään Niilon ja Veetin kanssa ja varsinkin Niiloa tuntui vauva kiinnostavan kovasti. Veeti taasen ihmetteli vauvan pieniä sormia ja pieniä varpaita ja sitäkin, kuinka pieni pää vauvalla oli. Tämä valoi minuunkin hieman uskoa siitä, ettei välttämättä minun ja vauvan kotiuduttua tulisi suurempia mustasukkaisuusdraamoja. Tästä huolimatta jännitin kotiutumista kumminkin hieman sillä J:n ollessa poikien kanssa synnärillä käymässä, en syöttänyt vauvaa ja vauva viihtyi omassa liikuteltavassa sängyssään, joten en ollenkaan tiennyt millainen poikien reaktio olisi kun esimerkiksi imettäisin Ruttua.

Kun vihdoin kotiuduimme vauvan kanssa, oli yllätys suuri kun minkäänlaista mustasukkaisuutta ei ollut havaittavissa yhdenkään isomman pojan käytöksessä. Eemilkin kiinnostui vauvasta kun kotiutui kummitädiltäni ja Eemil tuntui omalla tavallaan olevan jopa hyvin ylpeä saatuaan uuden pikkuveljen. Ylpeys ilmenee edelleen siinä, että Eemil tahtoisi kovasti pitää vauvaa koko ajan sylissä, vauvalle jutellaan paljon, sitteriä heilutellaan ja jopa tuttia koitetaan kovasti tarjota vaikkei Ruttu siitä pahemmin innostu. Hieman ollaan J:n kanssa jouduttu jopa toppuuttelemaan Eemilin innostusta sillä ihan joka käänteessä ei viitsi vauvaa antaa isoveljensä syliin varsinkaan kun hereilläolo hetket menee suurimmilta osin tissillä.

Veeti taasen on ollut selkeästi vähiten kiinnostunut vauvan kotiutumisesta tai Rutusta ylipäänsä. Aina silloin tällöin Veeti saattaa käydä vilkaisemassa vauvaa tai jopa hetken aikaa heiluttaa sitteriä, mutta muunlaista kiinnostusta ei ole ollut havaittavissa. Toisaalta myöskään mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt, joten kaipa tuo kiinnostuksen puute on omalla tavallaan jopa hyvä asia. Toivotaan kumminkin, että Veetiä alkaisi kiinnostamaan pienimmän veljenkin seura kunhan Ruttu hieman kasvaa, alkaa leikkimään ja kunhan vauvasta alkaa olla enemmän seuraa.

Niilon suhtautuminen pikkuveljeensä on kumminkin ollut totaallinen yllätys. Ennen vauvan syntymää Niilo oli nimittäin äärimmäisen mustasukkainen jo siitä, jos pidin jonkun tutun lasta sylissä ja kaikki huomio olisi pitänyt samantien kiinnittää Niiloon vieraan lapsen sijasta. Rutun kohdalla tällaista mustasukkaisuutta ei kumminkaan ole ollut havaittavissa kertaakaan vaan Niilolla tuntuu sen sijaan olevan äärimmäisen kova hoivavietti pikkuveljeään kohtaan.
Jos Niilo kuulee, että edes mietin ääneen esimerkiksi vaipan vaihtoa niin poika on samantien tuomassa puhtaan vaipan ja kosteuspyyhkeet, myös puhtaat vaatteet tuodaan vauvan lipastosta ilman erillistä pyyntöä. Niilo myös haluaisi kovasti nostaa vauvaa syliin, mutta ihan vielä en ole uskaltanut Ruttua antaa nuorimman isoveljensä syliin koska esimerkiksi pään kannattelu ei luonnollisesti vielä Rutulta onnistu. Niilo myös tulee hyvin hanakasti ilmoittamaan jos vauva itkee ja olen itse esimerkiksi vessassa käymässä. Muutenkin Niilo haluaa auttaa kaikessa mahdollisessa ja mielellään annankin pojan auttaa mahdollisimman paljon jottei Niilo tunne itseään ns. hylätyksi.

Kokonaisuudessaan olen ollut positiivisesti yllättynyt poikien suhtautumisesta uuteen pikkuveljeensä ja vaikka jatkossa saattaa tulla vielä jonkunlaista mustasukkaisuutta, mutta jos tulee niin se on sitten sen ajan murhe. Tällä hetkellä ollaan tyytyväisiä että on mennyt näinkin hyvin vaikka Ruttu onkin suurimman osan päivästä tissillä. Hieman kumminkin jännittää, että miten pärjään kun J palaa ensi viikolla töihin isyyslomaltaan, mutta sittenkin mennään päivä kerrallaan ja totutellaan uudenlaiseen arkeen.