Oloni on tällä hetkellä suoraan sanottuna kuin maalle rantautuneella valaalla, maha turpoaa ihan eläimellistä vauhtia, närästys pahenee ilta illalta eikä närästyslääkkeet auta, pahoinvointikin palasi TAAS riemukseni ja nyt taas oksennellaan aina silloin tällöin pitkin päivää, tämän kaiken lisäksi vauva on vissiin jo laskeutunut kohtuullisen alas sillä tuntuu kuin kävelisin keilapallo haarojen välissä ja välillä tuntuu kuin joku iskisi puukon haaroihini, öisinkään en saa nukuttua kunnolla kun jalat puutuvat, suonenvedot ovat vähitellen rantautuneet yöllisiksi kavereiksini, eikä vessassa juoksemiseltakaan ole vältytty öisin.
Ja eikä siinäkään vielä kaikki näistä oi niin mahtavista raskausoireista, vaan nyt jo useamman viikon jatkuneet supistelut vain pahenevat viikko viikolta ja nyt olo on suoraan sanottuna niin hävytön, että melkein mitään en voi tehdä kotona. Ei vaadi mitään kummallisempaa että alkaa supistaa, ei siis kyse ole tosiaankaan siitä että rehkisin liikaa, mutta kun jo pelkkä sohvalta nouseminen alkaa supistaa niin on naurut vähissä. En muista olenko täällä maininnut, mutta Naistenklinikallekin on jo kerran tullut soiteltua supisteluiden takia ja ei ole kauhean kaukana ollut uudelleen soittamisetkin. Voin siis kiittää onneani että olen uudelleensynnyttäjä, muuten olisin todennäköisesti juossut näytillä jo vähän väliä...
Kuten kuvastakin huomaa, niin en todellakaan vähättele mahan kasvuani ja toisaalta en yhtään ihmettele, että elimistö alkaa vähitellen laittamaan hieman vastaan kun ei tuo maha mitenkään helppo kannateltava ole. Ja tosiaan jäljellä olisi vielä useampi viikko mahankasvatusta, eli saapa nähdä pääsenkö kesäkuussa enää liikkumaan kuin pyörien... Kukaan tuskin myöskään ihmettelee, että selkäni on kohtuu tiukilla tämän vatsan kanssa ja kun yhdistää sekä selkäsäryn, että supistelut niin asunto ei todellakaan ole tällä hetkellä se siistein paikka. En vain suoraan sanottuna saa oikein mitään tehtyä näillä oloilla ja mielummin otan hieman rauhallisemmin kuin rehkisin ja rikkoisin koko kroppani tai pahimmillaan aiheuttaisin synnytyksen käynnistymisen...
Tänään olisi myös pitänyt olla ylimääräinen neuvolalääkäri supisteluiden takia, koska olisin halunnut neuvolalääkärin tarkastavan ettei supistelu ole aiheuttanut mitään muutosta kohdunsuulla. No eipä olekaan kun viime viikolla neuvolasta soitettiin ettei kellään ole tällä hetkellä oikeutta ylimääräiseen neuvolalääkärikäyntiin, sillä ei vain ajat riitä. No eipä siinä mitään, kiitos tästä.. Nyt pitää kuulemma odottaa viikon 36 neuvolalääkäriä joka on ikuisuuden päästä tai varata terveyskeskukseen aika sillä varauksella, ettei heillä välttämättä ole raskaana oleviin erikoistunutta lääkäriä.
Kotihoidonapuakin kyselin neuvolasta nyt kun kaikissa lehdissä on sitä niin hehkutettu, että jokaisella perheellä tulisi olla mahdollisuus kyseiseen palveluun. Luulin, että olisi ihan helppo homma ilmoittaa näiden olojen ja kolmen pienen lapsen kanssa, että kotihoidonavulle olisi tarvetta, mutta eipä mennyt sekään ihan niinkuin luulin. Neuvolantäti nimittäin ilmoitti, että jonoa on niin paljon ettei kannata edes yrittää. En tulisi saamaan apua ennen lapsen syntymää ja silloin tilannekin olisi jo toinen ja saattaisi olla, että pärjäisin ilman apua. No, eipä siinäkään sitten mitään, pärjäillään ilman apua ja annetaan asunnon räjähtää.
J toki auttaa sen mitä kerkeää töiltään, mutta 12 tunnin vuoroilla ei paljon jää aikaa auttaa kotitöissä kun yövuorojen jälkeenkin on pakko nukkua edes hieman. Ylimääräisiin vapaisiinkaan ei ole varaa provikkapalkkaisella, eli teen siis itse sen mitä voin ja siivoamme isommin kun J on vapaalla.
Nyt alkaa kumminkin selkää taas kolottamaan ikävästi tämä istuminen, joten pakko lopetella. Tulossa olisi vielä ainakin raporttia Amolta. sekä muita kuulumisia oman valittamiseni lisäksi. Pahoittelut tästä valitusvirrestä, pakko purkaa oloaan johonkin...
Meillä on kaksivuotias poika ja toisen tulevan sukupuoli selviää tiistaina. Miehen puolella kolme veljestä hänen lisäkseen myös ja ovat kyllä läheisiä. :)
VastaaPoista