keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Puheterapiakiukku

Olen odottanut kuin kuuta nousevaa että saisimme vihdoin Niilolle lähetteen foniatrille ja pääsisimme tutkimuksiin jotta saisimme vihdoin jonkun syyn pojan puhumattomuudelle. Edelleenkään tämä foniatrille pääseminen ei ole lähelläkään ilmeisesti, mutta tänään aamulla Facebookkia selatessa tuli suhteellisen suuri kiukku siitä miten Vantaalla, tai ainakin meidän puheterapiassa hoidetaan asiat.

Eräästä ryhmästä löysin nimittäin keskustelun, että joku oli saanut lääkärin lausunnon vammaistukea varten saman ikäiselle pojalleen kuin mitä Niilo on. Erona vain se, että tämä poika ilmeisesti puhui enemmän kuin Niilo ja poika ei ollut käynyt kertaakaan puheterapeutilla tai missään muuallakaan. Itse kun olin käsittänyt että vammaistukea ei voi missään tapauksessa hakea ennen foniatrilla käyntiä ja ennen diagnoosia. No, selvittelin asiaa hieman ja jo pelkkä neuvolalääkäri voi antaa lausunnon vammaistukeen. Vammaistuki kun ei ole sidottuna diagnoosiin vaan sen voi saada esimerkiksi "pelkällä" yökastelulla. Pelkkä on heittomerkeissä sen takia etten vähättele yökasteluakaan lisävaivaa tuottavana vaan se on ehdottomasti asia jota ei pidä vähätellä jos vanhempi lapsi kärsii siitä.
No, ollaan siis saatu väärää tietoa tästä asiasta ja lopullisen varmistuksen sain tällekin kun soittelin tänään neuvolaan. Vammaistuki tuen nimenä häiritsee edelleen, mutta jo pelkästä minimituesta olisi meidän taloudessamme suunnattoman iso apu kun noita palkattomia vapaita on joutunut ottamaan ihan vain muutaman kappaleen muunmuassa Niilon puheterapioiden takia ja kun sitä rahaa nyt tuskin yhdessäkään lapsiperheessä on liikoja niin ei kyllä ole meilläkään ylimääräistä rahaa. Nyt siis pitääkin saada aika neuvolalääkärille ja pyytää sieltä lausunto Niilosta jotta voidaan kokeilla vammaistuen hakua edes miniminä siihen saakka että saadaan joskus tulevaisuudessa diagnoosi.

Sain myös tänään tietää, että ennen sinne foniatrille menoa pitäisi lapsella olla neuvolapsykiatrin lausunto lapsen kehityksen tasosta, eli siitä onko lapsi ikätasoisensa. Eipä ollut meille kukaan tätä kertonut ja olisipa ollut kiva saada tietää tämä vasta sitten joskus tulevaisuudessa kun lähete pitää itse hankkia neuvolalääkäriltä eikä lähetettä saa esimerkiksi puheterapiasta. Siitäkin soittelin siis tänään neuvolan ajanvaraukseen että tällainen lähete tarvittaisiin. Ensin täti puhelimessa yritti kauheasti kysellä, että kenen neuvolapsykiatrin luona ollaan tähän mennessä käyty ja kun sain selitettyä ettei siellä olla vielä käyty kertaakaan niin ajanvarauksen täti ihmetteli kovasti että miksi ei. Kuulemma jonot neuvolapsykiatrille ovat sen verran reippaan pituiset, että lähete sinne olisi saatava hyvissä ajoin jotta lausunto olisi varmasti olemassa ennen kuin on meidän vuoromme päästä foniatrille. Yksi tapaaminen neuvolapsykiatrin kanssa kun ei välttämättä edes riitä. Nyt on kumminkin onneksi selvitetty tämä asia ja heti huomiseksi on soittoaika neuvolaan jotta saisimme sen lähetteen neuvolapsykiatrille.

Samaan aikaan sain tietää myös lisää asiaa joka meille oli neuvottu väärin. Puheterapeutti kun on koko ajan puhunut että hän laittaa lähetteen Kelan yksityiseen puheterapiaan kunhan ollaan käyty tarpeeksi kauan kunnallisessa puheterapiassa. No, ei mene tämäkään ihan näin vaan kun neuvolasta ollaan saatu neuvolalääkäriltä sekä mielellään myös neuvolapsykiatrilta lausunto Niilosta niin haemme itse Kelan kuntoutustukea yksityiseen puheterapiaan. Voimme siis alkaa hakemaan sitä heti kun saamme tarvittavat lausunnot eikä meidän tarvitse odotella sitä että kunnallinen puheterapautti niin sanotusti antaa luvan tämän hakemiseen. Tämäkin oli kiva tietää vasta nyt sillä yksityinen puheterapeutti kumminkin voi hoitaa puheterapiat esimerkiksi päiväkodissa ja näin ei tulisi niin älyttömästi palkattomia poissaoloja töistä puheterapioiden takia. Tämäkin laitetaan siis hakuun heti mahdollisimman pian lausuntojen saamisen jälkeen.

On hyvin turhauttavaa saada tietää tällaisia "pikkujuttuja" sen jälkeen kun puheterapiassa ollaan juostu pian puoli vuotta. Olisi edes osan asioista voinut hoitaa jo huomattavasti aiemmin kun joku olisi neuvonut vaikka siellä puheterapiassa että miten asiat kuuluu hoitaa. Huomenna onneksi on kumminkin neuvolan soittoaika ja pitää toivoa että sieltä saisin jotain vinkkejä miten nämä kaikki kuuluu oikeasti hoitaa.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Esittelyssä Eemilin eskarireppu

Saimme yhteistyönä Reipastuotteen ja Mammalandian kanssa valita testiin yhden tuotteen Reipastuotteen valikoimista ja koska Eemilillä oli tuolloin juuri alkanut esikoilu, ei valinta ollut vaikea. Halusimmekin testiin repun Eemilille sillä esikoulussa repulle tulisi varmasti käyttöä kun kotiin pitää aina välillä kantaa jos jonkinnäköistä ilmoitusta, piirustusta ja vaihtovaatteetkin kulkevat esikoulun sekä kodin väliä muunmuassa jumppatuntien vuoksi.

Reipastuotteen reppuvalikoima on varsin suuri ja Eemil tahtoikin käydä reput läpi muutamaankin otteeseen ennen kuin hän valitsi haluamansa repun. Poika valikoikin itselleen Saurus Reipasrepun jota koristaa jopa minunkin mielestäni kivan näköiset dinosauruksen luurangot.


Odottelimmekin Eemilin kanssa innoissamme reppua ja kun se saapui niin itse hämmästyin hieman repun suurta kokoa. Olin nimittäin tottunut pienempiin kerhoreppuihin ja en muistanut että ne niin sanotusti oikean kokoiset reput ovatkin paljon isompia. Onneksi Eemil ei hämmentynyt repun koosta ja poika olikin sitä mieltä että reppu on juuri hyvän kokoinen kaikkien aarteiden eskariin kantamiseen. Repussa on ison koon lisäksi lokeroita juuri sopivasti jottei kaikkien tavaroiden tarvitse pyöriä sekaisin yhdessä isossa taskussa. Repun sivuilla on myös kaksi kappaletta "verkkotaskuja" joissa esimerkiksi vesipullon kuljetus onnistuu vaivatta.

Repusta löytyy myös hyvän kokoinen nimilappu johon mahtuu kaikki oleelliset tiedot repun omistajasta ja näin ollen paranee mahdollisuus että reppu palautuu omistajalleen jos se sattuu hukkumaan. Lisäksi repussa on todella hyvän kokoiset heijastimet, eli repun avulla pieni kulkija saa pimeällä myös lisänäkyvyyttä. On kumminkin muistettava, että pelkät repun heijastimet eivät riitä vaan lapsella on oltava useampi heijastin (ja mielellään heijastinliivi) että näkyvyys olisi taattu.


Kokonaisuudessaan reppu on ollut aivan mahtava ja Eemilkin tykkää repustaan. Alun järkytys repun koostakin on lieventynyt ja koska Eemil ei ole missään vaiheessa sanonut mitään pahaa koosta vaan pikemminkin kehunut isoa kokoa niin miksi se olisi minullekaan ongelma. Pääasia että repun omistaja itse pitää repustaan kun kerran sitä useamman kerran viikossa kantaa esikouluun mukanaan.

Reipastuotteella on muuten olemassa myös esimerkiksi kouluille ja harrastusseuroille tarkoitettu varainkeruu mahdollisuus, nimittäin ReipasTalkoot. ReipasTalkoiden avulla voi myydä Reipastuotteen laadukkaita tuotteita ja näin ansaita rahaa esimerkiksi luokkaretkeen taikka harrastusseuran kilpailumatkaan. Tässä onkin oiva vaihtoehto keksien ja karkkien myymiselle jos haluaa jotain massasta poikkeavaa myytävää.

Postaus toteutettu yhteistyössä Mammalandian ja Reipastuotteen kanssa.

torstai 17. marraskuuta 2016

Milloin lapsi on valmis jäämään yksin kotiin?

Lapsen valmiudet jäädä yksin kotiin ovat hyvin kiistelty asia ja sekä neuvolasta, että internetin ihmeellisestä maailmasta tuntuu kaikkialta saavan aivan eri ohjeet siihen milloin lapsi on valmis olemaan yksin kotona. Mitään varsinaista lakiahan asiasta ei ole olemassa, mutta on olemassa suosituksia. Suosituksia jotka muuttuvat sen mukaan kuka niitä kertoo ja kenelle.

Karu faktahan on se, että harvalla suomalaisella on varaa tai mahdollisuus olla kotona niin pitkään kunnes kaikki lapset ovat käyneet ala-asteen kunnialla loppuun. MLL nimittäin ainakin suosittelee omilla sivuillaan, että ala-aste ikäisen pitäisi pääsääntöisesti aina olla aikuisen seurassa ja kun tätä lähtee miettimään tarkemmin niin kuinka monella on tähän oikeastaan edes mahdollisuus. Ja jos lapsi on pääsääntöisesti aina aikuisen seurassa siihen saakka kunnes ala-aste loppuu (eli noin 12-13-vuotiaaksi saakka) niin missä vaiheessa lapsi kerkeää harjoitella yksin olemista ja miten yksin kotona olosta saadaan lapselle turvallinen asia jos sitä ei ollenkaan harjoitella?
Samaisessa linkissä myös kerrotaan, että Englannissa on suositus ettei alle 12-vuotiasta tulisi jättää yksin ikinä ja tämä kuulostaa mielestäni jo hieman kummalliselta. Olisihan se vallan ihana ajatus että voisin olla kotiäitinä siihen saakka että nuorimmainen on yli 12-vuotias mutta onneksi Suomen valtio ei tue rahallisesti tähän saakka kotona oleskelua. Joku saattaa nyt ehkä ajatella että kylläpä ajattelen kamalasti sillä olisihan se kiva kun valtio tukisi kotona olemista pidempiin, mutta ajatellaanpa nyt realistisesti. Jos valtio tukisi jommankumman vanhemman kotona oloa vaikka vain siihen saakka että lapsi menee ensimmäiselle luokalle niin hyvin moni kotiäiti tippuisi työelämästä kokonaan pois. Miettii esimerkiksi tilannetta jossa perheessä on vaikka neljä lasta, jotka ovat syntyneet kolmen vuoden välein. Jos valtio tukisi jommankumman vanhemman kotona oloa siihen saakka että nuorin olisi seitsemän vuotias, olisi perheen vanhempi kotona huimat 19-vuotta. Kuinka suuri todennäköisyys olisi että töitä saisi enää tuollaisen tauon jälkeen ja kuinka paljon verorahoja valtio menettäisi? Tämän lisäksi koska lapsi kumminkin kuuluu päivähoidon piiriin siihen saakka että lapsi aloittaa koulun, tulisi tuon tukemisen jatkua vieläkin pidempään ellei kyseessä olisi äärimmäisen rikas perhe sillä se varsinainen yksin olemisen tarve tulee vasta päivähoito-oikeuden loputtua.

Vaikka se lapsi menee kouluun jo 7-vuotiaana ja siitä seuraavat kuusi vuotta eteenpäin lapsi on päivät koulussa niin ainakaan ensimmäisellä luokalla ne päivät eivät ole kovinkaan pitkiä. Ensimmäisellä luokalla lapsi vielä saattaa päästä iltapäiväkerhoon jos tilaa riittää kaikille jotka sitä tarvitsevat mutta ainakaan Vantaalla tämä iltapäiväkerho-oikeus ei jatku ensimmäisen luokan jälkeen. Vielä toisella tai kolmannella luokallakaan ei ne koulupäivät ole kovinkaan pitkiä joten miten sitten järjestettäisiin se ettei lapsi joutuisi vielä tällöinkaan olemaan yksin hetkeäkään? En toki voi puhua muiden perheiden puolesta, mutta ainakin meidän perheellämme tulee olemaan tilanne että lapset joutuvat koulun jälkeen olemaan ainakin jonkun aikaa yksin kotona ennenkuin jompikumpi vanhemmista kotiutuu. Ne perheet joissa ei tällaista tilannetta ole, saavat olla todella onnellisia hyvästä tilanteestaan.

Tästä päästään kumminkin siihen, että mitä neuvolassa on neuvottu meidän perheellemme. Neuvolan ohjeet eroavat nimittäin todella radikaalisti MLL:n ohjeista, mutta toisaalta neuvolassa onkin todennäköisesti otettu huomioon lapsi yksilönä sekä se etteivät kaikki lapset ole samanlaisia. Meille on nimittäin neuvottu neuvolassa, että jo 4-vuotiaana olisi hyvä harjoitella yksin olemista lyhyitä aikoja kerrallaan jotta lapsella olisi valmiudet kouluiässä olla tarvittaessa ainakin jonkin aikaa yksin kotona. Yhtään lasta kun ei voi ilman minkäänlaista harjoittelua vain jättää yhtäkkiä yksin kotiin sillä paniikkihan siinä iskee melko varmasti suurimmalle osalle. Tämä ikäsuositus joka neuvolalta tuli on kumminkin täysin lapsikohtainen sillä tosiaankaan kaikki lapset eivät ole valmiita jäämään edes minuutiksi yksin kotiin 4-vuoden iässä. Joku lapsi saattaa olla kypsä yksin jäämiselle vasta reippaasti koulun aloituksen jälkeen kun taas joku lapsi on jo pienestä pitäen hihkumassa että tahtoo jäädä yksin kotiin,

Hyvänä esimerkkinä voisin käyttää meidän lapsiamme. Niilo on jo 3,5-vuotias ja en todellakaan osaa kuvitella Niiloa yksin kotona vielä vuoden tai kahdenkaan päästä. Ehkä 2-3-vuoden päästä jos poika fiksuuntuu ja kasvaa käytökseltään huomattavasti. Toinen juttu oli taas Eemil. Eemil alkoi harjoittelemaan yksin olemista jo hieman päälle 4-vuotiaana ja aloitimme roskien viennillä jossa meni maksimissaan kaksi tai kolme minuuttia. Vähitellen pidensimme yksin olon aikaa ja nyt poika voi helposti vajaa 7-vuotiaana olla jo noin puolitoista tuntia yksin kotona. Veeti taasen alkoi harjoittelemaan Eemilin kanssa kahdestaan kotona olemista noin 4,5-vuoden iässä. Nyt kun Veeti täyttää ensi kuussa 5-vuotta niin hän voi helposti olla isoveljensä kanssa kahdestaan kotona noin puolen tunnin ajan.
Veeti ja Eemil pärjäävätkin jo siis jonkun aikaa loistavasti kahdestaan ja Eemil pärjää yksin jonkun aikaa mutta tämä ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Meidän tapauksessamme pojat osaavat käyttää kännykkää soittaakseen jos tulee hätä, pojat osaavat avata oven ja kirmata naapuriin hakemaan apua jos tulee hätä ja tämän lisäksi pojat eivät ole vielä kertaakaan tehneet mitään tyhmää. Joka kerta kotiin tullessa vastassa on pojat tai poika jotka katsovat telkkaria, pelaavat pleikkarilla tai leikkivät omassa huoneessaan nätisti. On nimittäin muutamankin kerran kerrottu mitä ei saa tehdä ja miksei joten nykyisin voin luottaa lapsiini etteivät he tee tyhmyyksiä kahdestaan ollessaan.

Joka tapauksessa lapsen valmiudet yksin kotiin jäämiselle ovat täysin yksilöllisiä, mutta on hieman hassua miten monta vuotta neuvolan ja MLL:n suositukset heittävät toisistaan. Pitääkin ehkä seuraavalla neuvolakäynnillä kysäistä, että mihin tämä heitto ikäsuosituksissa todellisuudessa perustuu.

Milloin teillä on aloitettu tai on suunniteltu aloitettavan yksinolo harjoitukset? Onko teillä mahdollisuus olla kotona kun lapsi kotiutuu ala-asteelta? Jos on niin miten se on järjestetty?

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Leipominen lasten kanssa vai ilman?

Marraskuussa Mammalandian blogiyhteistyön aiheena on leipominen lasten kanssa vai ilman.
Näiden blogiyhteistyö postausten tarkoituksena on kirjoittaa mahdollisimman monen Mammalandian bloggaajan kanssa samasta aiheesta oma mielipidepostaus. Muihin Mammalandian blogeihin voit tutustua täällä.


Ollaan poikien kanssa todellisia rähmäkäpäliä leipomisen suhteen ja siksi leivommekin kohtuullisen harvoin. Kun sitten joskus leivon niin todellisuudessa leipominen toimii niin, että minä aloitan leipomisen, menetän hermoni kun en osaa jotakin ja J tekee leipomukset loppuun. Hyvä esimerkki on muunmuassa poikien syntymäpäiville tehtävät leivonnaiset, hyvin usein J leipoo lähestulkoon kaiken ja itse katselen vieressä sekä yritän auttaa. Tämän vuoksi muunmuassa juurikin syntymäpäiville leivottavat herkut tehdään yleensä illalla kun lapset nukkuvat sillä ylimääräiset pienet apukädet eivät ainakaan helpota leipomista kun minä itse olen jo siinä sähläämässä.

Joskus on kumminkin kiva leipoa lasten kanssa ja joulun alla leivommekin yleensä hyvin ahkerasti lasten kanssa sillä pitäähän joulukuussa olla usein tuoreita pipareita sekä joulutorttuja tarjolla. Lisäksi molempien joululeivonnaisten leipominen on sopivan helppoa pienen apukokkilauman kanssa joten hermotkin pysyvät suhteellisen hyvin kasassa tässä hommassa.


Pojat myös rakastavat leipomista ihan yhtälailla kuin ruuan laittoakin ja varsinkin kolme isointa tahtoisivat auttaa ihan joka vaiheessa. Eemil ja Veeti alkavatkin olemaan jo sen verran isoja että he voivat auttaa melkein kaikessa ja niinpä isoimmat pojat saavatkin auttaa kohtuullisen paljon leipomisessakin. Niilo osaa tehdä leipomisen ohessa pieniä ja helppoja hommia, mutta yleensä jo pelkkä taikinan sekoittaminen menee hieman liian raisuksi niin että taikinaa on enemmän pöydällä kuin kulhossa... Toki harjoitus tekee mestarin mutta aikalailla kaikessa saa Niiloa vielä auttaa kädestä pitäen. Leevi taasen ei vielä nuoren ikänsä puolesta ole edes osannut innostua leipomisesta mutta eiköhän sekin vaihe ole edessä jos poika yhtään tulee isoveljiinsä.

Lyhyesti sanottuna en ole vielä oikein keksinyt muuta leivottavaa kuin joululeivonnaiset joita leipoisin oikeasti mielelläni lasten kanssa. Olen jo yksinkin niin hirveä tunari leipomisen suhteen että kun pojat vielä hieman auttavat hommassa niin lopputulos on taatusti jotain sen näköistä ettei sitä suostu muut kuin minä ja lapset syömään... Sattuneesta syystä tässä postauksessakin olevat leivontakuvat ovat siis vanhempia kuvia sillä viimeksi taidan olla itse leiponut ihan liian kauan sitten ja joululeipomista ei olla vielä keretty aloittamaan. Viimeistään ensi kuussa saa tutut taas todennäköisesti useamman kerran kahvikutsun kun leivotaan poikien kanssa liian usein. Muut leipomiset jätän enemmän kuin mielelläni J:n hommiksi.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Pentuja Windylle?


Ihan ensin sanon, ettei pennut siis ole vielä ajankohtaisia eikä edes minun mietteissäni vaan tosiaan Windyhän on meillä sijoituksessa yhden pentueen sopimuksella ja niinpä pennut ovat jo jonkinlaisissa mietteissä sijoitukseen luovuttajalla.
Koska pentusuunnitelmat koskevat hieman myös minua vaikkei pennut tule esimerkiksi meillä syntymään eikä meillä kasvamaan niin ajattelin täällä hieman kertoa pentusuunnitelmista sijoitukseen luovuttajan luvalla.

Nyt kun mietin, niin en ole itseasiassa tainnut kertoa edes Windyn oikeaa nimeä täällä blogin puolella mutta jos meinaan pentusuunnitelmista kertoa niin ehkä jotakuta kiinnostaa koiran oikea nimikin. Windyhän on viralliselta nimeltään Rocbee Make Peace ja tyttö on syntynyt elokuussa 2015. Ikäähän ei siis tosiaan ole vielä paljoakaan ja siksi pennut ovat ajankohtaisia aikaisintaan talvella 2017 - keväällä 2018, pitäähän koiran saada nimittäin kasvaa kunnolla ja jotain näyttöäkin pitäisi mahdollisesti kerätä ennen pentujen saamista. Ajankohta ei ole vielä varmempi sen vuoksi että Windyllä on ollut vasta yhdet juoksut ja nyt odotellaankin sitä miten Windyn juoksut asettuvat ja millaisilla aikaväleillä tyttö juoksee. Kun tämä tiedetään, on sijoitukseen luovuttajan helpompi miettiä hieman tarkempaa pentueajankohtaa.


Viralliset terveystarkastuksethan Windylle on jo tehty ja lonkat olivat B/A ja kyynärät puhtaat. Silmistä löytyi muutama ylimääräinen ripsi eli silmämuutos oli lievä. Muistaakseni jotkut tutkimukset Windyn sijoitukseen luovuttaja aikoo vielä tehdä, mutta en viitsi varmaksi sanoa etten vahingossakaan huijaa.

Luonteeltaanhan Windy on todella ihana ja mitä loistavin perhekoira. Vielä ei näyttöä löydy mistään lajista kuin yhden näyttelytuloksen verran, mutta Windy tulee osallistumaan ensi kuussa Messukeskuksen suurimpaan koiranäyttelyyn toisena päivänä. Lisäksi ensi vuonna sijoitukseen luovuttajalla on tarkoituksena käyttää Windyä ainakin muutamissa näyttelyissä jotta kokoon saadaan ainakin näyttelytuloksia. Näyttelytulokset tulevat kumminkin aivan varmasti tiedoksi myös täällä blogin puolella eli mahdollista menestystä voi seurata tätä kautta halutessaan.

Muutama mahdollinen isäehdokaskin sijoitukseen luovuttajalla on jo mielessään Windyä ajatellen mutta koska varsinaiseen astutukseen on vielä aikaa niin mitään varmaa ei ole. Vaihtoehdot voivat jopa keretä muuttumaan vielä matkan varrella ja vaikka minunkin mielestäni tämän hetkiset isävaihtoehdot kuulostavat varsin hyviltä niin ei ole takuita suostuuko niiden omistaja astutukseen tai voiko jopa löytyä joku vieläkin parempi isäehdokas.

Kannattaakin seurata blogiani jos tahtoo pysyä ajantasalla pentuesuunnitelmissa kunhan ajankohta lähenee.

torstai 10. marraskuuta 2016

Kalenterin täydeltä menoja (ja lyhyesti Niilon puheterapiasta)


Talvi tuli ja yllätti lumenpaljoudellaan ja samalla oma kalenterini tuntuu yllättävän joka viikko monilla menoilla. Tuntuu ettei varsinaista vapaata päivää ilman minkäänlaisia menoja olekaan ja töiden, lasten menojen, blogin päivittämisen, koiraharrastuksen ja kodin ylläpidon sommitteleminen yhteen kalenteriin tuntuu välillä melkeinpä mahdottomalta. Tunteja saisi olla vuorokaudessa huomattavasti enemmän jotta kaiken tarpeellisen kerkeäisi tekemään kunnolla, mutta onneksi neljän lapsen kanssa on tottunut jo suhteellisen hyvin järjestelemään kalenteriinsa aikaa jos jonkinnäköiselle menolle.

Tällä hetkellähän vakituisia menoja ovat vain työt ja Niilon puheterapia, ei siis kuulosta ollenkaan pahalta. Näiden vakituisten menojen lisäksi kalenteri kumminkin täyttyy lasten hammaslääkäreistä, lasten neuvoiloista, vähän ajan päästä Eemilin fysioterapiasta, Eemilin puheterapiasta jälleen ensi kuussa sekä kaikenlaisista muista satunnaisista menoista niinkuin esimerkiksi nyt tulevana viikonloppuna olisi messut mihin mennä lasten kanssa. Onnekseni siis tajusin hankkia kalenterin sillä muuten puolet menoista todennäköisesti unohtuisi ja olisin aivan pulassa sen suhteen että missä milloinkin pitäisi olla.


Eilinen olikin taas hyvä esimerkkipäivä kiireisestä päivästä sillä heti aamusta oli Niilon puheterapia ja parin tunnin päästä puheterapian alkamisesta oli luvassa koiran rokotusaika. Tämän lisäksi oli vielä tarkoitus kotitöitäkin keretä tekemään kun kerran kotipäivä oli muutenkin. Kevyt flunssan alku ei kumminkaan aamusta yhtään helpottanut ajatusta asioiden juoksentelusta mutta pakko juosta pakolliset asiat sillä uusien aikojen saaminen voisi olla kiven alla.

Niilon puheterapia meni ihan normaalisti mitä nyt Niilo kävi todella ylikierroksilla eikä olisi halunnut yhtään keskittyä mihinkään saamaansa tehtävään. Hieman juteltiin myös jatkosta ja puheterapeutti oli edelleen sitä mieltä että parhaat vaihtoehdot Niilolle olisi tällä hetkellä tukiviittomaopettaja kotiin, sekä Kelan puheterapia (yksityinen puheterapeutti päiväkotiin). Näistä oltiinkin puhuttu jo aiemmin ja olin edelleen samaa mieltä, että minulle käy molemmat kunhan puheterapeutti nyt vain saisi noihin laitettua lähetteet jotta asia etenisi jossakin vaiheessa eikä puheterapiaan nyt ainakaan mielellään tulisi pitkiä taukoja. Edelleen jonot ovat ihan mielettömän pitkät erikoissairaanhoidon piiriin tutkimaan puhumattomuuden syytä, joten vieläkään emme voi tehdä muuta kuin odottaa että pääsisimme edes jonoon lähetteen kanssa...

Niilon mahdollisesta tulevasta diagnoosista sen verran, että puheterapeutti itse on nyt tullut siihen tulokseen ettei Niilolla olisikaan dysfasiaa vaan pojalla olisikin dyspraksia. Niilolla kun ei ole kuulemma ongelmia pelkästään kielellisessä kehityksessä vaan muunmuassa motoriikassa on ongelmia joten dysfasia diagnoosi ei kuulemma ihan sovi kuvaan. Varmuutta ei asiasta tietenkään ole vielä eikä tulekaan olemaan vielä pitkään aikaan mutta tämä on se diagnoosi jota aletaan alustavasti tutkimaan...

Puheterapia siis jatkuu vieläkin ja nyt on jo ensi vuoden puolellekin sovittu muutamia puheterapiakäyntejä joten kalenterissa ei tule olemaan tyhjää vielä pitkään aikaan.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Tervaskanto - luonnollisesti. (sisältää arvonnan)

Sain mahdollisuuden testata yhteistyössä Mammalandian ja Tervaskannon kanssa muutamia Tervaskannon tuotteita. Koska varsinkin talvisin (sekä hiemankin kylmemmällä säällä) hiukseni, sekä ihoni tekevät kummallista itsemurhaa kunnossaan niin testaus tuli juuri sopivaan aikaan.

Kuvissa ei muuten valitettavasti ole enää voiteessa etikettiä paikallaan ja siksi yksi kuva onkin kopioitu Tervaskannon sivuilta. Pojat nimittäin keksivät nypätä etiketin irti voidepurkista ja en saanut sitä enää takaisin purkkiin kiinni, eli nyt hunaja-kuusenoksavoide seikkailee meillä anonyyminä purkkina...


Tervaskanto yrityksenä on perinteitä vaaliva ja he hyödyntävät parhaansa mukaan suomalaisia raaka-aineita suoraan Suomen luonnosta. Osa tuotteista on jopa valmistettu vanhojen lappalaisten perinteiden mukaan, mutta niinhän se on että kerran hyväksi havaittua ei kannata lähteä muuttamaan. Kaikki Tervaskannon tuotteet valmistetaan Suomessa, joten kyseessä on kotimainen yritys ja kotimaiset tuotteet eli tätä yritystä kannattamalla kannatat samalla myös kotimaista työtä.

Testattavaksi sain kaksi tuotetta: hunaja-kuusenoksavoiteen, sekä hunajashampoon ja varsinkin voide tuli enemmän kuin hyvään väliin. Niihin aikoihin kun voide saapui testiin oli nimittäin kantapääni lähteneet halkeilemaan todella kipeästi kuivumisen vuoksi ja yksi ihan kunnon halkeamakin löytyi toisesta kantapäästä. Kaikenlaisia rasvoja kerkesin jo kokeilla ennen tätä yhteistyötä eikä yhdestäkään tuntunut olevan sen suurempaa hyötyä edes pidempiaikaisessa käytössä. Turhimmat näistä kokeilemistani voiteista aiheuttivat pahimmillaan vain hirveää kirvelyä halkeilleella iholla ja sen vuoksi olin alkuun jopa hieman varovainen Tervaskannon voiteenkin kanssa. Kamala polte ja kirvely jaloissa ei nimittäin todellakaan tunnu kovin kivalta.

Kuva (c) tervaskanto.fi

Hunaja-kuusenoksavoide pääsi tosiaan samantien testiin ja todelliseen testiin pääsikin. Kuten ylempänä kirjoitin niin kantapääni olivat todellakin aivan kamalassa kunnossa. Ensimmäisellä voiteen levityskerralla levitin voidetta ilmeisesti aivan liikaa sillä imeytyminen tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta voide kumminkin imeytyi ja jo seuraavalla levityskerralla ennen nukkumaanmenoa oli imeytyminen nopeampaa kun en ollut lätrännyt voiteella niin kamalasti. Voiteen koostumus oli ehkä hieman liian "vetinen" siihen nähden mihin olin tottunut mutta ainakin voidetta oli helppo levittää ja uskoisin imeytymisenkin olevan nopeampaa kun kyseessä ei ole ihan niin tönkköä voidetta kuin osa merkeistä.
Tuoksu voiteessa on muuten aivan ihana! Olisin voinut haistella tuota voidetta vaikka kuinka kauan ja vaikka yleensä pidänkin enemmän hajusteettomista voitaista niin hunaja-kuusenoksavoiteen tuoksu oli kyllä sen verran hyvä että sitä haisteli mielellään.
Entäs mitenkäs ne tulokset? Vuorokauden ahkeran voiteen käytön jälkeen kantapääni olivat kunnossa! Liekö sitten sattuma kyseessä vai voide oikeasti todella tehokasta mutta ainakaan kävely ei tuntunut enää niin ilkeältä kuin aiemmin. Toki pieniä jäämiä kantapäiden halkeilusta oli edelleen havaittavissa ja sen yhden kunnon halkeaman paranemisessa meni enemmän aikaa mutta jokatapauksessa hunaja-kuusenoksavoide oli todella tehokasta. Tuosta ensikokeilusta lähtien olen käyttänyt voidetta ahkerasti eikä kantapäät ainakaan vielä ole menneet uudelleen yhtä kamalaan kuntoon ja koska voidetta ei tosiaan tarvitse laittaa kilotolkulla niin riittävyyskin on todella hyvä, suosittelen siis ainakin kokeilemaan jos on ongelmaa kuivan ihon kanssa.


Hunajashampoon luvataan sopivan kaikille hiustyypeille ja jopa herkälle päänahalle. Tuotteen luvataan myös sopivan koko perheen käyttöön, eli juurikin meidän kokoiselle perheelle shampoo oli hyvä testiin kun perheestä löytyy jos jonkinlaista hiustyyppiä sekä päänahkaa. Oma päänahkani on suhteellisen arka suurimmalle osalle shampoista, mutta hunajashampoo ei aiheuttanut minkäänlaisia oireita. Tuoksu oli todella mieto ja lapsetkin pitivät shampoon tuoksusta niin paljon, että tahtovat lähes joka suihkukäynnillä lainata äidin shampoota.
Hieman hunajashampoossa ehkä hämmensi se kun shampoo ei vaahdonnut samalla tavalla kuin muut kokeilemani shampoot ja alkuun luulinkin ottaneeni sitä liian vähän. Kun shampoo ei kumminkaan muillakaan kerroilla vaahdonnut ja hiuksista tuli puhtaat niin tyydyin siihen että ehkä tämän shampoon ei kuulukaan vaahdota. En totta puhuakseni edes tiedä vaikuttaako vaahtoaminen yhtikäs mihinkään lopulta mutta puhtaat hiukset oli lopputulos joka tapauksessa.

Lyhyesti sanottuna kumpikin tuote oli todella hyviä ja todennäköisesti ainakin hunaja-kuusenoksavoide tulee jäämään käyttöön jatkossakin. Molempiin tuotteisiin on muuten käytetty aitoa hunajaa, eli hunaja-allergisille en välttämättä lähtisi tuotteita suosittelemaan. Melko varmasti moni tämän arvasikin jo, mutta pakko tällaisena sivuhuomautuksena mainita asiasta.

Haluatko itsellesi samanlaisen setin Tervaskannon hunajatuotteita? Kommentoi alle, onko Tervaskannon tuotteet jo entuudestaan tuttuja ja muista laittaa mukaan myös sähköpostiosoitteesi jotta saan sinuun yhteyden jos onni sattuu suosimaan juuri sinua.
Ylimääräisen arvan saat jos olet blogini lukija. Mainitsethan tästä kommentissasi.
Osallistumisaikaa on 11.11.2016 saakka jonka jälkeen voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Postaus toteutettu yhteistyössä Tervaskannon ja Mammalandian kanssa.
Tervaskannon Facebook-sivut.
Mammalandian Facebook-sivut.