"Nykyajan" lapset.

Olen huomannut Eemilissä ns. hassuja piirteitä lähiaikoina, joita en ikinä uskonut huomaavani 2-vuotiaasta lapsesta. Enkä myöskään muista tehneeni sellaisia pienenä (tai no, en muista paljoa muutakaan ajasta kun olen ollut noin pieni). Tässä lueteltuna muutamia:
-Tietokoneen käyttö: Eemil osaa hyvin näppärästi käyttää tietokonetta, vaikka se onkin totaallisen kielletty pikkumieheltä. Kiinnostus kumminkin on suuri ja aina kun käväisen esimerkiksi vessassa tai keittiössä tietokoneen ollessa päällä, niin Eemil ryntää tietokoneelle, vaikkakin yleisesti ottaen Eemilin koneella olo uhkaa sekoittaa koko koneen. Eemil myös tajuaa, että kun mennään Youtubeen, sieltä tulee musiikkia, sekä Teletappeja. Ja Eemil ei oman havaintoni mukaan ole todellakaan ainoa lapsi, joka tietokonetta haluaisi käyttää. Tiedän jopa yhden 1,5-vuotiaan jolla on lupa olla tietokoneella kys. lapsen äidin siivotessa. Tämä 1,5-vuotias saa tehdä koneella mitä tahtoo ja ainakin itse pidän sitä hyvin erikoisena, Eemilillä ei nimittäin ole lupaa käyttää tietokonetta ennen kuin aikaisintaan kouluiässä ja sittenkin koneeseen laitetaan lapsilukot, jotka estävät kaikille epämääräisille sivustoille pääsyn.
Eemil omistaa myös oman näppäimistön ja tietokoneen hiiren, joilla hyvin säännölisesti leikitään toimistoa.

-Kiinnostus elektroniikkaan: Eemil on hyvin kiinnostunut kaikesta kodin elektroniikasta ja osaa nykyisin mm. laittaa tv:n päälle, laittaa xboxin päälle, käynnistää kahvinkeittimen, tiskikoneen ja pesukoneen. Tämän vuoksi meillä saa olla järjettömän tarkka, ettei pikkumies käynnistele laitteita itsekseen. Eemil tajuaa myös erittäin hyvin mitä kännykällä  tehdään ja omistaakin 4 leikkikännykkää, joihin Eemil juttelee todella tiuhaan. Myös 3 leikkikaukosäädintä löytyy, joilla yritetään kovasti vaihtaa tv:n kanavaa, siinä kuitenkin onnistumatta (josta nousee yleensä meteli).

-Lukeminen: Tämä ei olisi millään tavalla outo piirre, jos kyseessä olisi tavalliset lastenkirjat ja sellaiset, mutta kun ei ole. Eemilin lempilukemiseen kuuluu Aku Ankka-lehti, sekä J:n Tuning-lehdet. Myös Bilteman mainokset ovat hauskoja. Joku saattaisi tässä vaiheessa todeta, että lapsi (varsinkaan noin pieni) ei tajua mitä lukee, mutta olen kyllä vakaasti eri mieltä. Eemilille kun ei todellakaan kelpaa muut lukemiset ja jos esim. minä yritän herralle lukea satukirjaa, niin ensin revitään kirja käsistä, heitetään se lattialle ja tönitään minut pois. Kumminkin esim. Tuningia Eemil saattaa lukea melkein tunninkin putkeen yksinään sohvalla. Sama juttu Aku Ankan kanssa.

-Musiikkimaku: Jotenkin olen aina kuvitellut pienessä mielessäni, että kaikki lapset pitäisivät lastenmusiikista. Sitä olen myös hyvin ahkerasti yrittänyt kuunteluttaa pojille mm. Lastenradion avulla. Mutta miksi mikään menisi niin kuin joskus on kuvitellut... Yleisesti ottaen Eemil nimittäin alkaa kiljumaan lastenlauluja kuullessaan, kun taas ns. aikuistenmusiikki soi, niin herra rupeaa tanssimaan ja musiikin loppuessa osoittaa hyvin selkeästi omilla eleillään haluavansa kuulla lisää. Jossain vaiheessa teen erillisen postauksen Eemilin lempibiiseistä.

-Itsenäisyys: Ei, en edes kuvittele 2-vuotiaan olevan millään tavalla itsenäinen, mutta Eemil osaa kyllä olla varsinainen tuittupää jos ei saa tehdä asioita omalla tavallaan. Nyt on myös kehittynyt ns. huvittava tapa, eli Eemil juoksee suuttuessaan omaan huoneeseensa ja paiskaa oven kiinni. Rauhoituttuaan pikkumies avaa itse oven merkkinä, että huoneeseen saa mennä. Mitään asiaa rauhoittelemaan ei ole ennen kuin Eemil avaa itse oven, ellei sitten halua suututtaa poikaa entisestään. Eemil on myös alkanut kalasti leikkimään yksinään oman huoneensa ovi kiinni. En vain osannut ikinä ajatella, että jo 2-vuotias osaisi noin selkeästi näyttää oman tilan kaipuun.

Lisääkin voisin listata äitiydessä yllättäneitä asioita, mutta ehkä ne jätetään toiseen kertaan. Onko teillä lukijoilla jotakin, mikä on yllättänyt lasten kehirtyksessä ja / tai äitiydessä?

Annetaan trikookantoliina.

Koska itse en enää tuolla trikookantoliinalla mitään tee, niin ajattelin että sen voisi laittaa kiertoon. Koska itse olen kyseisen liinan saanut ilmaiseksi, niin en kehtaa siitä mitään pyytää, joten ensimäinen joka sitä tarvitsee saa sen ilmaiseksi noutoa vastaan.

Kyseessä on siis vaaleanpunainen trikoinen kantoliina (maksimi kantokapasiteetti 7kg). Muutama pieni tahra siitä saattaa löytyä, mutta en viitsi edes alkaa pesemään kuivaustilan puutteen vuoksi, jotten huonosti kuivaamalla pilaa koko liinaa lopullisesti... Muuten kyseessä täysin ehjä ja toimiva kapistus ja siis ihan käytössä on todettu näppäräksi kantaa pientä lasta.

Jos joku tarvitsee kantoliinaa, niin heittää kommenttia kommenttiboksiin tai laittaa mailia: mhaavisto1@gmail.com

3kk neuvola

Tänään päästiin vihdoin Veetin 3kk neuvolaan ja hyvinhän se meni, vaikka meillä olikin tuuraava neuvolantäti ja neuvolan tietokoneetkin olivat kaatuneet... Veetille oli tullut painoa lisää kuukaudessa kaksi kiloa ja pituuttakin oli tullut 4,5cm lisää, eli nykyiset mitat olivat: 7755g ja 65,5cm. Päänympärys oli 43cm. Hyvinhän tuo siis kasvaa ja onneksi ei ole enää kuin vajaa kuukausi, niin saadaan aloittaa vellit, soseet ja puurot. Veeti sai paljon kehuja jäntevyydestään ja myös siitä, kuinka kauan pikkumies jaksaa kannatella päätään mahalteen makuulla. Veeti sai myös toisen annoksen rotarokotetta ja kaksi pistettävää rokotetta. Nyt on illalla ollut huomattavissa selkeää rokotteista johtuvaa kiukkuamista, mutta eiköhän se tuosta...

Seuraavan neuvolan aikaa ei ole vielä tiedossa tuon neuvolan koneiden kaatumisen vuoksi, vaan aika pitää varata itse. Saapa nähdä milloin saan sen aikaiseksi tuon äitiysdementian kanssa. Itselleni on nimittäin äärrettömän hankala keretä ja muistaa soittaa yhtikäs mihinkään soittoaikojen puitteissa. Tai no, yleensä soittaminen kaatuu siihen, että ajattelin soittavani vähän ajan päästä ja sitten jompi kumpi pojista tahtoo jotain ja loppujen lopuksi en kerkeäkkään soittaa kun tajuan soittoajan loppuneen...

Nyt kumminkin katsomaan Salkkareita, jatkan myöhemmin.

Dementia(ko?)

Just, meillä piti olla tänään Veetin neuvola, mutta ei. Itse aloin iloisesti keittämään aamukahvia ja olin iloinen kun kerrankin oltiin poikien kanssa nukuttu yhdeksään saakka. No, otin ensimäisen kupin kahvia kun aamutoimet oli poikien kanssa hoidettu ja kello 9.45 tajusin, että Veetin neuvolan piti olla varttia aikaisemmin. Ei voi siis ihan oikeasti olla totta, että unohdan nykyisin kaiken jos ei joku ole muistuttamassa, tai jos en koko ajan hoe itselleni menosta. No, pitää siis soittaa uusi aika ja toivotaan, että saadaan se mahdollisimman pian...
Pakko ehkä hankkia jostain muistitaulu vaikkapa olohuoneeseen tai eteiseen, ehkäpä sitten alkaisin muistamaan asioita, jos sittenkään. Kalenterikaan ei ole hyvä vaihtoehto, kun unohdan siitäkin aina katsoa kaikki menot.

No, onneksi päästään näillä näkymin J:n kanssa perjantaina vähän nollaamaan, kun Veetin kummitäti tulee meille. Tai ainakin näillä näkymin pääsee tulemaan jos hänen omat työnsä ei syö kaikkia mehuja. Onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat auttaa silloin tällöin poikien hoidossa, muuten tulisin hulluksi ja varhaisdementia ottaisi totaallisesti vallan. Omalla tavallaan minua säälittää ihmiset, jotka eivät ikinä pääse viettämään omaa aikaa lasten takia, tai joilla ei vain yksinkertaisesti ole ketään, joka lasta tai lapsia suostuisi vahtimaan, edes parin tunnin ajan. Oma aika vanhemmille kun ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys ja itse olen super kiitollinen kaikesta vapaa-ajasta perhe-elämästä, mitä saan.

Ja jottei koko postaus menisi vain turhanpäiväiseksi länkyttämiseksi, niin pakko kertoa uudesta projektistamme, jossa jälleen saa tavara uuden elämän. J siis löysi töistään (on huoltomies ja töistä löytäminen tarkoittaa yleensä joko roskakatoksesta, talon rapusta tai muualta hylättynä löydettyä tavaraa) vaaleanpunaisen pienen lastentuolin. No, alunperin minun piti hioa ja maalatatuoli, mutta koska aina tuntui olevan liian kiire aloittaakseen homman, niin J sitten ryhtyi toimeen eilen. Ensin J hioi tuolin osista vanhat maalit pois ja aloitti maalaamisen tummansinisellä. Nyt on selkänoja + istuinosa maalattu uudelleen molemmilta puolilta, kahteen kertaan ja tänään olisi käsinojien vuoro + osien uudelleen paikalleen ruuvaus.
Hiukan harmittaa, ettei kamran laturin piuhaa ole vieläkään löytynyt, joten en saa ennen / jälkeen kuvia otettua, mutta itse olen iloinen että saamme hiukan jotain kierrätettyä kotiimme. Ei kaiken nimittäin tarvitseaina olla ihan uutta.

Nyt jatkan aamukahvin juontia. Myöhemmin lisää.

Eemilin 2-vuotis neuvola ja pihiyttä.

Torstaina oli vihdoin ja viimein Eemilin 2-vuotis neuvola, kun ei päästy aikaisemmin, koska koko perhe sairasti vuorotellen vähän päälle kuukauden... No, Eemil oli 90cm pitkä ja 13,3kg painava. Kasvaa siis tasaiseen tahtiin ja pituusennusti pikkumiehelle on tällä hetkellä 182,7cm. Hiukan karmii tuo ennuste, sillä onpas kiva jos omasta pojasta tulee yli 20cm pidempi, eli odotettavissa on, että Eemil taputtelee teini-iässä minua päälaelle... Ainoa mistä neuvolassa tuli sanomista oli Eemilin puhuminen, kun ei herra vielä 3-sanaisia lauseita puhu, vaikka kuulemma 2-vuotiaan pitäisi sellaisia jo osata. Niinpä saatiin lähete syksyksi puhekontrolliin... Itse en kyllä ole alkuunsakkaan huolissani Eemilin puhumisesta, sillä poika on oppinut niin paljon uusia sanoja lähiaikoina ja lisäksi en tunne yhtään 2-vuotiasta poikaa joka osaisi puhua yhtään Eemiliä paremmin... Saman ikäisiä tyttöjä kyllä tunnen montakin jotka puhuvat huomattavasti paremmin, mutta niinhän ne tytöt kuulemma oppivatkin kaiken poikia aiemmin. Toisaalta, ei meidän neuvolatätikään ollut huolissaan, juurikaan koska Eemil on alkanut puolessa vuodessa puhua niin paljon enemmän, mutta koska lähete puhekontrolliin täytyy laittaa jos ei puhu tarpeeksi, niin neuvolantäti sen myös laittoi...

Lisäksi neuvolassa katsottiin, miten Eemil osasi potkia palloa (ja osasikin sen hyvin, mutta ei olisi millään malttanut lopettaa), miten Eemil osasi koota nuppipalapeliä (osasi senkin, sillä kotona nuppipalapelit ovat kova sana) ja miten Eemil osasi piirtää (piirtäminen oli myös pojan mielestä kivaa, mutta piirtämisen lopettaminen ei ollut niinkään kivaa). Neuvolantäti myös yritti saada Eemiliä näyttämään, että missä oli nuppipalapelissä kukka, mutta ei Eemil oikein tajunnut kysymystä / tietänyt mikä se kukka oikein on. Neuvolantäti yritti saada Eemilin myös nimeämään Pikkumyyn + muutaman muun muumin, joka oli mielestäni hiukan hölmöä, koska meillä ei Muumeja katsota. En myöskään usko, että kaikissa muissakaan perheissä Muumeja katsottaisiin, joten ei voi myöskään olettaa, että lapsi osaisi niitä nimetä, vaikka puhua osaisikin. Eemilkin oli sitä mieltä, että Pikkumyy oli Teletappien Pai, joten kaikki varmaan arvaavat, mitä meillä katsotaan eniten...
Maanantaina olisi sitten Veetin neuvola ja saapa nähdä, miten toinen pikkumies on kasvanut...

Asiasta toiseen, olen nimittäin huomannut, että kuinka äitiys tekee ihmisestä huomattavasti pihimmän, sekä kekseliäämmän. Olen nimittäin jo pidemmän aikaa kironnut sitä, että meillä ei lasten kaikki lelut mahdu lelulaatikoihin ja niinpä lelut ovat olleet suurimmalta osin vain levällään lasten huoneessa tai kerättyinä ylitäysiin laatikoihin, niin että jos menet vähänkään koskemaan laatikkoon, kaikki lelut leviävät. Niinpä aloin hyötykäyttämään vaippalaatikoita (käytämme siis Pampers-vaippoja, jotka myydään pahvilaatikoissa) ja leikkasin niistä pahvilaatikoista "ylimääräisen pahvin", eli sen pahvilaatikon "kantena" olleen pahvin, sekä kantokahvojen "suojana" olleen pahvin pois. Nyt olisi vielä edessä pahvilaatikoiden päällystys jollain kivalla lahjapaperilla ja laatikoiden kylkiin pitäisi kirjoittaa, että mitä leluja kys. laatikossa säilytetään. Siis tyylillä: Autot, Duplot, Puupalikat yms... Tuolla laatikoiden uudelleenkäytöllä saa säästettyä vaivan laatikoiden roskiin kantamiselta, sekä ne muutamankin euron joka valmiisiin lelulaatikoihin menisi...
Pihiys näkyy myös siinä, että ennen lapsia saatoin ostaa surutta tavaraa uutena jolle saattaisi olla joskus käyttöä ja ostin myös vaatteita itselleni huomattavasti enemmän, mutta nykyisin en raaski ostaa edes kirppiksiltä vaatteita itselleni pahemmin. Myös uusien tavaroiden ostoa mietin tuplasti kauemmin... Lasten vaatteita en todellakaan osta uutena, sillä mielestäni kaupat pyytävät ihan ryöstöhintoja uusista lastenvaatteista, kun samalla hinnalla saa kirppikseltä ison kasan vaatteita molemmille pojille.
Mitenkäs te lukijat, oletteko huomanneet muutoksia rahan käytön suhteen lasten saannin jälkeen? Ja hyviä kirppisvinkkejä saa myös kertoa pk-seudulta....

Nyt kumminkin rupeän syöttämään Veetiä, niin yritän viimeistään Veetin neuvolan jälkeen päästä taas kertomaan kuulumisia...

Kuulumisia.

Hetkeen ei olekaan tullut tänne kirjoiteltua, mutta toisaalta ei tässä oikein mitään olekaan tapahtunut... Veeti kasvaa huimaa vauhtia ja on alkanut hymyilemään entistä enemmän ja nykyisen ei tarvitse kuin vähän kuulua tuttuja ääniä, niin johan saa hymyn osakseen. Päätäkin kannatellaan jo hienosti, vaikka Veeti ei oikein lattialla viihtyisi kuin noin 5min kerrallaan. Varsinainen sylilapsi siis kyseessä... Eemilkin suhtautuu edelleen erinomaisesti pikkuveljeensä ja koko ajan pitäisi saada olla halailemassa + pussailemassa veikkaa, vaikka pakko välillä kieltääkin Eemiliä olemasta liian raju.

Vaihdoin muuten Eemilin hoitoaikaakin tarhassa hiukan, eli nykyisin Eemil on aina maanantait ja tiistait kotona, kun kahden lapsen kanssa on loppujen lopuksi todella helppoa olla kotona. Kokonaan en kyllä Eemiliä aio tarhasta pois ottaa, koska täällä meidän lähellä ei ole mitään kerhoja tai vastaavia, jossa lapsi saisi muita lapsikontakteja, nyt kun kerran ainoa avoin päiväkotikin lopetettiin jotta kyseisiin tiloihin saatiin perhepsykologin palveluille tila.

Sain muuten uuden kantoliinankin hankittua, tai oikeastaan kaksi kun halvalla sain käytettynä. Ihan järjettömän käteviä käytössä ja mielestäni huomattavasti paremmat kuin aikaisemmin käytössäni ollut trikooliina. Kyseessä on siis Amazonin ja Didymosin kudotut liinat (ei välttämättä tuo oikeinkirjoitus ihan priimaa, mutta en jaksa luntata oikeaa kirjoitusmuotoa). Jotenkin nimittäin tuntuu, että lapsi pysyy noissa huomattavasti paremmin ilman ns. valahtamista ja muutenkin nuo liinat ovat paljon tukevamman + jämäkämmän oloiset. Vielä kun jaksaisin opetella jonkun muunkin sidonnan kuin smokkivyösidonnan, mukaan kun sain noiden liinojen myyjältä vihkosen jossa on esitelty erilaisia sidontatyylejä, sekä ohjeet niiden sitomiseen...

Ja ihan ettei liian selkeänä pysyisi tämänkään postauksen aihe, niin vaihdetaanpa taas puheenaihetta (itse kun olen mestari vaihtamaan aihetta jatkuvasti). Eemilkin oppii uusia asioita ihan mieletöntä vauhtia ja uusia sanojakin oppii jatkuvasti. Nyt uusin opittu asia on, että Eemil osaa kertoa mitä koira, kissa ja ovikello sanovat. Tästä kiitos Veetin kummitädille, joka jaksoi yksi päivä niitä toistella Eemilille siihen saakka, kunnes herra oppi asian. Lisäksi myös kuivaksi opettelu on mennyt huimasti eteenpäin ja nyt herra tekee tarpeensa pottaan lähes tulkoon joka kerta kun on hätä. Silloinkin kun hätä kerkeää tulla vaippaan, niin vaatteiden + vaipan riisuminen on ollut liian hidasta omalta osaltani. Mutta eihän tässä vielä mikään kiirekkään ole, kun itse pidän tavoitteena, että Eemil oppii kuivaksi viimeistään 3-vuotiaana ja siihenkin on vielä vajaa vuosi aikaa...

Kuvia tulee muuten heti kun löydän kameran laturista puuttuvan johdon jostain. Tämä meidän isompi pikkumies kun on johdon jossakin vaiheessa napannut ja piilottanut jonnekin hyvin ovelaan paikkaan. Mutta eiköhän sekin tule esille heti kun sitä ei enää etsi.

Nyt alkaa Veetillä olemaan taas tankkauksen aika, joten jatkan juttua taas myöhemmin.