Synnytys suunnitelmia.

Joka kerta olen tehnyt suunnitelmia ennen synnytystä ja joka kerta olen viime hetkellä perääntynyt niistä. Nyt tälläkin kertaa minulla on suunnitelmia ja saa nähdä, kuinka moni niistä sitten lopulta toteutuu...

Veetin synnytyksestä lähtien olen joka kerta suunnitellut, että tahtoisin synnyttää täysin ilman kivunlievityksiä, mutta joka kerralla kipukynnykseni on kohdannut voittajansa ja näin ollen olen kumminkin pyytänyt aina kivunlievitystä. Nyt kumminkin kun supisteluita on ollut jo jonkun aikaa melkein päivittäin ja osa on ollut suhteellisen kipeitäkin (osa on sattunut hetkittäin jopa niin paljon että olen päästänyt suustani muutaman ruman sanan...). Olen kumminkin jo näiden ilmeisesti harjoitussupistusten aikana onnistunut kokeilemaan kivunlievityksiä, joista paras on tietenkin ollut särkylääke + lepo + kuuma suihku yhdistelmä, mutta tiedän ettei esimerkiksi särkylääkkeistä ole oikeastaan mitään apua silloin kun synnytys oikeasti on käynnissä. Kuuma vesi on kumminkin auttanut ihan mielettömän hyvin ja auttoi silloinkin kun pääsin Veetin synnytyksen alkuvaiheilla ammeeseen.
Tälläkin kertaa ainakin tahtoisin synnyttää täysin ilman kivunlievityksiä, mutta voi olla että peräännyn ajatuksesta kumminkin kunhan synnytys on oikeasti käynnissä... Vettä haluaisin ainakin kumminkin käyttää kivunlievityksenä ja toivonkin, että synnärillä olisi amme vapaana kunhan sinne saakka pääsen. Vesisynnytys olisi myös ihan mahtava juttu, mutta ilmeisesti vesisynnytyksen saaminen on aika harvinaista sillä ammeita on vain yksi ja sinne on halukkaita vaikka kuinka paljon. Tiedän nimittäin veden auttavan ainakin omiin kipuihini hyvin, ainakin niin kauan kun mahdollisuus on laittaa vettä kuumemmalle sitä mukaa kun veden lämpöön tottuu. Jos vesi pääsee jäähtymään liikaa, niin silloin vesi ainakaan itseäni auta mitenkään.

Tahtoisin myös odotella synnytyksen etenemistä mahdollisimman pitkään kotona ja Niilon synnytyksen käynnistyttyä onnistuinkin tuossa tavoitteessa mielestäni ihan kohtuullisen hyvin. Tai oikeastaan, vähän turhankin hyvin sillä luulin kuolevani kipuihin kun odotin kaveriani joka oli tulossa heittämään minut synnärille ja joka samalla haki tukihenkilöni samaan kyytiin. Vaikka olinkin kumminkin hyvin kipuinen kotona ollessani, niin oli omalla tavallaan ihan kivaa etten joutunut olemaan sairaalassa kovinkaan pitkään ennen kuin vauva oli ulkona ja tälläkin kertaa tahtoisin synnytyksen edistyvän niin että pärjäisin kotona mahdollisimman pitkään. Toisaalta tälläkään kertaa ei ole mitään suunnitelmia, että millä kyydillä lähden synnyttämään ja voikin olla että joudun menemään taksilla niin on pakko laskea sen mukaan, etten vitkuttele synnyttämään lähtöä liian pitkään sillä kuulemma kaikki taksikuskit eivät välttämättä ota synnyttävää naista kyytiin.
Pitääkin siis ehkä vielä pohtia tuota kyytijuttuakin ja kysellä tutuilta, että ketkä olisivat valmiita heittämään synnärille kun lähtö joskus tulee jos heillä vain ei ole sillä hetkellä mitään esteitä...

Tukihenkilö minulla onneksi on jo synnytykseen, itseasiassa kyseisen tukihenkilön kanssa asiasta on sovittu jo hieman sen jälkeen kun tein positiivisen testin. Tai, oikeastaan jo edellisen raskauden aikana joka päättyi keskenmenoon. Sama tukihenkilö oli mukana Niilonkin synnytyksessä ja näin ollen osaan luottaa, että kyseessä on hyvä tukihenkilö. Ei edes saanut traumoja vaikka oli ensimäisen kerran tukihenkilönä ilman omaa synnytyskokemusta.. Nykyisin tällä henkilöllä on jo oma lapsikin joten ehkäpä hän osaa olla vieläkin parempi tukihenkilö.

Sairaalassa oloajasta olen vielä vähän kahden vaiheilla. Toisaalta tahtoisin kovasti polikliinisen synnytyksen jos kaikki menee hyvin ja jos sekä minä, että vauva ollaan kunnossa koska mitäpä sitä suotta sairaalassa hengaamaan ylimääräistä aikaa jos kaikki on kunnossa. Toisaalta taas kun kotona on jo kolme pientä lasta niin olisi ehkä ihan hyvä olla hetki synnärillä keräämässä voimia synnytyksen jälkeen ja ehkä saamassa imetystä lähtemään käyntiin. Oli sairaalassa oloaikani kumminkin mikä hyvänsä niin tällä kertaa olisi oikeasti tarkoitus pitää kiinni päätöksestäni, etten tahdo vielä synnärille ketään moikkaamaan minua ja vauvaa. Jos nimittäin jään sinne niin tarkoituksena on täysin lepääminen ja tutut, sekä sukulaiset kerkeävät kumminkin tulla vauvaa tervehtimään kotiinkin. Voi olla kumminkin, että tämäkin suunnitelma pissii sillä olen ehkä hieman liian kiltti sanomaan ihmisille ei. Onneksi tätäkään on periaatteessa ihan turha miettiä vielä, eiköhän lopullinen päätös muotoudu siellä synnärillä kun tiedän miten kotiutumisen kanssa edetään.

Saapa siis nähdä miten synnytys loppujen lopuksi menee ja pitääkö yksikään suunnitelmistani. Vielä on kumminkin useampi viikko siihen, että synnytys käynnistettäisiin ellei vauva suvaitse tulla ulos vatsasta muuten. Toiveena kumminkin on, että vauva syntyisi aiemmin kuin veljensä, alkaa nimittäin olo olemaan kohtuullisen tukala jo suurimman osan ajasta...

Kesä tuli!

Sieltähän se kesä alkoi pikkuhiljaa tulemaan ja ainakin tässä meidän kodin lähettyvillä on ihan täysi kesä. Harmi vain, ettei oma oloni salli mitään pidempiä reissuja ja siksi ulkoilut hoidetaan maksimissaan kotipihalla tai kauppareissuilla ja kauppaankaan en viitsi lähteä yksin kaikkien kolmen kanssa sillä pojat ovat alkaneet entistä enemmän ottaa mallia toistensa tyhmistä jutuista. Nyt odottelenkin kärsimättömänä, että milloin vauva suvaitsisi syntyä sillä ensi viikon tiistain jälkeen ei edes yritellä estellä vauvan syntymistä millään tapaa, vaikkakaan en usko että vielä useampaan viikkoon tulee mitään tapahtumaan...

Mitä sitten tässä pienen blogitauon aikana on tapahtunut? No, pojat ovat saaneet kesähiukset, itse tuskailen olen tuskaillut karmean oloni kanssa, olen käynyt Kätilöopistolla kääntymässä kun luulin että vuodan lapsivettä, olen laittanut vauvaa varten melkein kaiken valmiiksi kotona, pesukone meni rikki ja saatiin onneksi vakuutuksesta uusi (joka sekin oli ilmeisesti jo valmiiksi rikki ja onneksi meni takuukorjaukseen), Niilon synttäreitä on suunniteltu, vaatehuoneen kattoon ilmestyi uusi vesikupla (onneksi hieman pienempi kuin marraskuussa 2013). Jotenkin kumminkin ihan kiva, että tekemistä on riittänyt sillä aika on mennyt ihan kohtuullisen ripeästi. Ensi viikolla olisi jo toinen, sekä viimeinen neuvolalääkäri käyntikin..

Ja jotain omasta mielestäni jännääkin on tapahtunut, meitä nimittäin haastateltiin ja käytiin kuvaamassa ensi kuun Kaksplussaan. Pieni juttu siis meistä ensi kuun lehdessä ja hieman jännittää lehden ilmestyminen ja oman naamani näkyminen lehdessä... Nyt kumminkin odotellaan ensi kuun lehteä, vauvan syntymää ja ensi viikolla vietettäviä Niilon 2-vuotis synttäreitä...

Hyvää kesän alkua lukijoille ja postausehdotuksia saa kertoa, josko vaikka tuskaiselta ololtani innostuisin kirjoittamaan useammin...