Blogin uusi osoite.

Nyt on blogin muutto saatu hoidettua ja muutama ensimäinen postaus saatu uuteen blogiin, eli uuden osoitteen voi siis julkaista!

Jatkossa blogi löytyy osoitteesta: http://www.vauva.fi/blogit/nelja-veljesta ja hyvä tapa seurata blogipäivityksiäni on tykätä esimerkiksi blogini Facebook-sivuista.

Toivottavasti tapaamme uuden blogin parissa, vanha blogi jää tänne elämään elämäänsä ja vanhat postaukset pysyvät täällä luettavissa.

Joulusiivous

Joka vuosi joulu tulee samaan aikaan ja joka vuosi se osaa yllättää tulemalla niin pian. Itsehän en suinkaan ylläty joulusta niin, että esimerkiksi lahjojen hankkiminen olisi ongelma vaan yllätyn joulusta kun tulee kiire tehdä joulusiivous. Onneksi perheessämme juhlitaan aina ennen joulua Veetin syntymäpäiviä ja näin ollen suurin osa perusteellisesta joulusiivouksesta tulee suoritettua jo ihan syntymäpäiviäkin ajatellen. Eihän ne vieraat toki kaappeja tutki syntymäpäivillä eikä kaappien pyyhkiminen tai pyyhkimättömyys vaikuta siihen joulun viettoon yhtään millään tapaa, mutta jotenkin ennen joulua ja syntymäpäiviä tuo perusteellinen siivous on vain jäänyt tavaksi.

Saatiinkin joku aika sitten Sinituotteelta kiva paketti helpottamaan joulusiivouksen tekoa, sekä tietenkin yleisenkin siisteyden ylläpitoa helpottamaan. Paketista paljastui pölymiekka sekä erilaisia pesupusseja muunmuassa rintaliiveille sekä kengille oli omansa. Pölymiekka minua itseasiassa kiinnosti eniten sillä olen luvattoman laiska pyyhkimään pölyjä ja oma lyhyt pituuteni on varmasti osittain syy tälle laiskuudelle sillä en yllä puolienkaan meidän hyllyjen päälle niin että saisin pölyt pyyhittyä ilman kohtuutonta taiteilua tuolin päällä.

Pesupusseista ollaan testattu vasta yleispesupussia joka on tarkoitettu yleisesti kaikelle pyykille ja tämä onkin ihan super kätevä esimerkiksi sukkia pestessä. Meidän perheessämme kun on kuusi kappaletta perheenjäseniä niin parittomat sukat ovat ikuinen riesa. Tämä ongelma helpottuukin kun laittaa sukat pareina suoraan pesupussiin ja pesupussin pyykkikoneeseen kun pestäviä sukkia on kertynyt tarpeeksi (tähän ei muuten kauhean kauaa meidän perheessämme mene...) ja näin sukat löytävät tiensä pesusta poiskin pareittain. Ihan täysin tämä ei meidän perheessämme ole kumminkaan parittomien sukkien ongelmaa ratkaissut sillä jokainen meistä unohtaa välillä pesupussin olemassaolon ja näin ollen sukat eksyvät pyykkikorista satunnaisesti yksinään pesuun.

Pölymiekka sai perheemme lapsissa aikaiseksi kummallisen pölyjenpyyhkimisinnon sillä ikinä ennen en ole nähnyt poikien taistelevan siitä että kenen vuoro on siivota. Pölymiekalla pojat pyyhkivät innoissaan pölyt jokaikisestä paikasta mihin vain ylsivät ja osaan kohdista piti oikein ottaa tuoli avuksi jotta ylsi paremmin. Itsekin olin innoissani kun vihdoin ylsin ilman tuolia pyyhkimään pölyt kattolampuistamme (ei sen puoleen, aiemmin en ole tainnut pölyjä edes pyyhkiä lampuista kun en niihin yllä..). Pölymiekkaa pystyy myös taivuttamaan joten hyllyjen päällisiä ei tarvitse pyyhkiä tönköllä pölymiekalla joka olisi koko ajan samassa asennossa vaan miekan voi taivuttaa esimerkiksi puolesta välistä jolloin pyyhkiminen on jälleen helpompaa. Ja sain muuten pattereiden välitkin putsattua pölystä todella kätevästi pölymiekan avulla.

Suosittelenkin pölymiekkaa hyvin lämpimästi, varsinkin jos satut olemaan samanlailla kääpiökokoinen kuin minä ja korkeiden paikkojen puhdistus pölyistä ei ole lempipuuhaasi. Josko pölymiekka saisi muissakin perheissä lapset innostumaan yhtä paljon siivouksesta. Ainakin meillä pölymiekka vähensi kurkottelun tarvetta sekä tuolien siirtelyä.

Postaus toteutettu yhteistyössä Sinituotteen ja Mammalandian kanssa.
Sinituotteen Facebook-sivut.

Veetin 5-vuotis syntymäpäivät

Taas oli se aika vuodesta kun oli aika juhlia Veetin syntymäpäiviä ja tällä kertaa juhlimme pojan 5-vuotis syntymäpäiviä. Olen ihan super surkea järjestämään mitään juhlia ja tälläkin kertaa stressasin ihan kohtuuttoman paljon juhlien järjestämisestä vaikka olimme kutsuneet paikalle ihan vain lähisuvun sekä kummit. Kavereita Veeti ei kuulemma vielä halunnut kutsua ja itsehän huokaisin helpotuksesta tämän kuullessani, säästytään siis vielä ainakin hetki kaverisyntymäpäivien järjestämisestä (kunnes Eemil täyttää 7-vuotta helmikuussa..).

Tällä kertaa hoidettiin syntymäpäiväjärjestelyt helpoimman kautta ja onneksi pikkuveljeni avovaimo suostui käyttämään minut kaupassa autolla hakemassa juhlatarvikkeet. Jo pelkästään tarjottavien päättäminen meinasi mennä jahkaamiseksi joten oli ihan hyvä juttu että joku oli potkimassa minua eteenpäin ja auttamassa valintojen teossa. Lopulta tulimme ajan puutteen vuoksi päätökseen, että ostan pakasteesta valmiit kakut tällä kertaa sillä aika ei vain olisi riittänyt leipomiseen mitenkään (eikä minun leipomistaidoilla kauhean hyvän näköistä tarjottavaa olisikaan saatu aikaiseksi). Veeti oli aiemmin jo toivonut kimaltavaa kilpikonna kakkua ja koska varsinkaan tämä ei olisi minun taitojeni puitteissa onnistunut, pelasti Pinterest minut ideoineen.

Tällä kertaa juhlissa siis tarjottiin: porkkanakakkua, kermakakkua, valkosipuli- ja yrttipatonkia, popcorneja, kahtia erilaisia keksejä, kahvia ja limua. Porkkanakakun päälle tein kilpikonnat puolikkaasta kuoritusta kiiwistä, jalkoina oli mustaherukat ja päänä oli vadelmat. Eihän nuo nyt mestari taidonnäytteitä olleet mutta pääasia oli että Veetille kelpasi ja poika itse oli todella innoissaan kilpikonnakakustaan. Tarjottavaa oli tällä kertaa juuri sopivasti eli tällä kerralla ei tarjottavan kanssa tullut liioiteltua ja syötävää jäi jäljelle hyvin vähän. Alan siis ilmeisesti vähitellen oppimaan sopivan määrän tarjottavaa niin ettei tarvitse vielä viikonkin päästä miettiä että joko olisi aika heittää loput roskiin..?

Lahjoiksi Veeti sai parit housut, Legoja, maalaustarvikkeet, Oppi&Ilo-sarjan tuotteita ja piirrustustarvikkeita. Kaikki lahjat olivatkin todella mieleisiä ja huomasi että vieraat olivat osanneet hankkia pojalle mieleiset lahjat. Itsekin olin tyytyväinen kun kolme isointa poikaa istuivat vieraiden lähdettyä hiljaa pöydän ääressä maalaamassa vesiväreillä. Kerrankin ei tarvinnut siis kuunnella kauheata tappelua koko iltaa vaan maalaaminen onnistui sulassa sovussa.

Seuraavat juhlat olisivatkin sitten helmikuussa ja kesällä olisikin useammat juhlat edessä kun on kahden pojan syntymäpäivät sekä ristiäiset edessä. Parempi siis aloittaa jo Eemilin juhlien suunnitteleminen ettei mene stressaamiseksi koko homma.

Yötkö nukkumista varten?

Aina sanotaan että yöt ovat nukkumista varten muutamia poikkeuksia lukuunottamatta niinkuin esimerkiksi yövuorossa työskenteleviä mutta itse voisin sanoa myös vanhempien kuuluvan näihin poikkeuksiin. Meidän perheessämmehän nukutaan öisin hyvin vaihtelevasti ja edelleen Leevi esimerkiksi ruokailee öisin tissillä vaikka kuinka suunnittelin imetyksen lopettamista. Ei ole siis imetys loppunut vieläkään vaikka osa Leevin maidon juomisesta on ulkoistettu nokkamukista juomiseen.

Imetys ei kumminkaan ole syy meidän perheen katkonaisiin öihin vaikka aina varoitellaankin että imetys kannattaa lopettaa mahdollisimman hyvissä ajoin jottei äidin yöunet kärsi. Nyt Leevi on kumminkin noin viikko sitten keksinyt mielestään hyvin hauskan yöaktiviteetin sillä jokaisena yönä Leevi on herännyt noin neljän aikaan aamuyöllä ja pyörinyt sekä naureskellut sängyssä noin pari tuntia. Pahimpina öinä Leevi on herännyt kahden aikaan yöllä ja valvonut noin viiteen - kuuteen saakka ja sitten nukahtanut hetkeksi ennen kuin herätyskelloni soi...

Vielä rasittavammaksi tämän yöheräilyn tekee se, että Leevi hyvin usein herättää riekkumisellaan vähintään yhden isoveljistään jolloin aikaa menee siihenkin että saa edes isomman lapsen uudelleen nukkumaan ja huonoimpina aamuöinä ei tämäkään ole järin helppoa. Saattaa nimittäin käydä niin, että jos herännyt lapsi on esimerkiksi Niilo niin poikapa tahtoo katsomaan lastenohjelmia eikä jatkaa uniaan. Eikä meidän taloudessamme avata telkkaria aamuyöllä vaikka syy olisi mikä sillä en tosiaankaan tahdo telkkarin äänien herättävän loppujakin lapsia.

Onnekseni tiedän että kyseessä on taas vain vaihe. Koko lapsen lapsuushan on täynnä vaiheita toisensa perään ja jokainen niistä menee onneksi ohi jossain vaiheessa. Tämän kertaisen vaiheen syyksi epäilisin kovasti hampaita ja pientä räkäisyyttä joka on joka kerta ilmennyt samaan aikaan kuin hampaiden puhkeaminen. Vielä olisi useampi hammas puhkeamatta joten ihan pian en elättele toiveita tämän vaiheen loppumisesta mutta kyllä se lopulta helpottaa.

Myönnän kumminkin että viimeisen viikon olo on ollut äärimmäisen väsynyt ja nukkumaan tekisi mieli mennä reippaasti ennen lapsia. Onneksi on keksitty kumminkin kahvi joka kummasti piristää edes hetkeksi ja onneksi on mies jakamassa arjen niin saan aina silloin tällöin mahdollisuuden jatkaa uniani aamulla ellei lapset tule sitten kiljumaan korvan juureen... Onneksemme olemme myös tukiperhe jonossa ja vaikka jonot ovat pitkät niin ainakin olemme jonossa. Tiedän myös kokemuksesta että väsymys helpottaa kunhan elimistö taas tottuu hieman vähempiin yöuniin.

Lapset ovat kumminkin pieniä vain hetken aikaa ja hetken päästä todennäköisesti kiroan sitä kun lapset vain nukkuisivat koko ajan ja heitä saa olla väkisin herättelemässä. Kaikkia vanhempia kumminkin väsyttää joskus ja lasten ollessa pieniä se väsymys on yleensä yleisempää. Itse olen kumminkin lapseni hankkinut vaikka olen tiennyt että ei se mitään lepäilyä ole. Uskallan kumminkin myöntää olevani väsynyt ja turhaa sitä salailemaankaan sillä kyllä se varmasti näkyykin aina satunnaisesti.

Onneksi isoimmat pojat saa myös suhteellisen helposti lahjottua olemaan hiljaa aina silloin tällöin jos menen esimerkiksi Leevin kanssa päiväunille samaan aikaan. Yksi hyvä keino tähän lahjomiseen on esimerkiksi Oppi ja Ilolta saatu tuotepaketti *, josta löytyi jokaiselle pojalle omaa tekemistä. Oppi ja Ilohan on kehitellyt eri ikäisille sopivia puuhatehtäviä jotka ovat samalla opettavaisia, sekä hauskoja joten meidän pojilla onkin vierähtynyt jo useampi tovi näiden tehtävien parissa. Lisäksi tehtävät voi pyyhkiä pois esimerkiksi kuivalla talouspaperilla ja näin ollen samat tehtävät voi tehdä usemman kerran ja meilläkin voi esimerkiksi Eemil ja Veeti vuorotella saman tehtäväkirjan parissa! Jos tuotesarja ei ole tuttu niin kannattaa tutustua.

Onko teillä ollut mystisiä aamuyöriekkumisia? Kerro ihmeessä parhaat keinot näiden riekkumisten jaksamiseen sekä mahdollisesti jopa siihen miten ne saisi loppumaan.

* Oppi ja Ilo tuotepaketti saatu bloginäkyvyyttä vastaan testiin yhteistyössä Mammalandian, sekä Oppi ja Ilon kanssa.
Oppi ja Ilon Facebook-sivut.

Kun elämä yllättää.

Tiedättekö sen tunteen kun olette tehneet suunnitelmia tulevaisuudelle ja maailmankaikkeus päättääkin että ei se homma näin toimi että valmiiksi suunnittelee? Tiedättekö sen tunteen kun elämä yllättää niin isosti, että asiaa pitää sulatella hetki jos toinenkin rauhassa? Minä tiedän, tai oikeastaan koko perheemme tietää tuon tunteen. Jos ei tiennyt aiemmin niin nyt ainakin tietää.

Mehän olimme aivan sata prosenttisen varmoja siitä, että meille sopiva lapsiluku on neljä lasta. Olimme jo puhuneet jopa siitä, että menisin sterilisaatioon kunhan vain löytäisin lääkärin joka suostuisi minut laittamaan jonoon. Neljä lasta kun ei kuulemma ollut tarpeeksi hyvä peruste sillä mielihän voisi muuttua koska vaan. Ja onhan minipillerit aivan loistava ehkäisykeino ja sillä pärjää aivan varmasti. Joo, niin se maailmankaikkeus vaan päätti toisin. Meidän perheemme nimittäin kasvaa ensi kesänä uudella perheenjäsenellä ja ensi kesänä olemme siis seitsemän henkinen perhe jossa on viisi lasta ja koira. Ensi kesänä olemme varsinainen suurperhe ja vaikka olemme suurperhe vissiin olleet tähänkin saakka niin viimeistään ensi kesänä me olemme sitä oikeasti.

Muutama ihminen on tästä tiennyt jo etukäteen ja nämä muutama ihminen ovat olleet sellaisia joiden kohdalla olen ollut melko varma ettei sieltä kuulu aborttikehoitusta, haukkuja, moralisointia, kauhistuneita kommentteja tai saarnoja siitä ettei koko maailmaa kuulu kartoittaa yhden parin toimesta. Heillekin olen pelännyt kertoa asiasta sillä ikinä ei voi olla varma siitä miten kukakin reagoi tähän uutiseen. Enemmän olen kumminkin jännittänyt asian täysin julkiseksi tuomista sillä tiedän ettei todellakaan kaikki hyväksy perheemme kokoa ja tiedän että tulen kuulemaan ainakin muutaman saarnan sekä kauhistelun ja mahdollisesti jopa kyselyn siitä että miksi ihmeessä en tehnyt aborttia. Toivon kumminkin olevani väärässä.

Miten, miksi, milloin, täh? Varmasti moni tahtoo ensinnäkin tietää että milloin sain tietää olevani raskaana jos asia kerran yllätti ja miten sain asiasta tietää. En oikeastaan edes osannut epäillä asiaa kauheasti sillä oireita ei pahemmin ollut. Joku vatsatauti jossain vaiheessa ja muutama kivuliaampi nippaus alavatsassa.Vatsatauti tuli varmasti päiväkodista ja vatsan nippailu johtui ihan varmasti yskimisestä, nälästä tai mistä tahansa täysin selitettävissä olevasta asiasta. Yksi asiakkaani kumminkin kysäisi minulta yhtenä päivänä, että enhän vain ole raskaana, eihän hän vain rasita minua liikaa? Vastasin tähän etten tosiaankaan ole ja neljä lasta olisi minulle aivan sopiva lapsimäärä. Ihmettelin myös että miksi ihmeessä asiakas tuollaisia kyseli. Hieman tuo kysymys jäi kaivelemaan mieltäni ja ajattelin tehdä testin ihan varmuuden vuoksi sillä eihän siitä mitään haittaa olisi. Testi olisi kumminkin varmasti negatiivinen. Olihan vieläpä iltakin kun testin tein ja testithän kuuluisi tehdä aamupissasta.

No ei mennyt ihan niinkuin luulin. En kerennyt edes nousta pöntöltä kun testiin oli jo lävähtänyt kaksi viivaa. Tuijotin testiä pitkään ja mietin että mitähän vittua. Pienoista paniikkia on keretty tuon testin tekemisen jälkeen kokemaan ja paljon on mietitty asioita. Kerkesin jopa hakemaan lähetteen aborttiin ja itseasiassa kotona ne aborttipaperit taitavat vieläkin pyöriä, aika sen tekoon vain on jo ummessa, ensimäisessä neuvolassa on käyty ja ultraäänessäkin on käyty jo kahdesti. Niin, ensimmäinen ultraääni oli varhaisultra ehkäisyneuvolassa jossa selvitettiin kuinka paljon olisi aikaa päätöksen tekoon, mitään tietoa viikoista ei nimittäin ollut tällöin. Yllätyksekseni yksityisessä ultrassa näkyi terhakka sikiö jonka koko vastasi raskausviikkoa kahdeksan. Tyypillä oli siis jo raajat, se muistutti melkolailla jo ihmistä ja sydänkin sykki. En ollut enää ihan varma siitä abortista tämän näyn jälkeen sillä aiemmin olin ollut varma että raskaus olisi aivan alussa kun ei niitä oireitakaan ollut. Olin ihan varma että vatsassani olisi ollut vasta eloton solumöykky mutta ei se ihan näin ollutkaan.

Asiaa mietittiin ja mietittiin ja mietittiin uudelleenkin ja lopulta teimme sen päätöksen. En pystynyt tappamaan vatsassani olevaa ihmisenalkua kun olin sen kerran jo nähnyt elävän. Vatsassani kasvava sikiö kun ei ollutkaan se eloton solumöykky jonka luulin sen olevan. Ensi kesänä meitä siis tosiaan on kaksi aikuista, viisi lasta ja koira. Menoa ja meininkiä ei siis todellakaan tule puuttumaan, mutta pärjäämme varmasti aivan kuten nytkin ja tuleva vauva on aivan yhtä rakas kuin kaikki perheemme lapset.

Miten nyt sitten jatko? Puhuin jo heti ensimmäisessä neuvolassa että se sterilisaatio on saatava tämän raskauden jälkeen. En luota pillereihin tai muuhunkaan ehkäisyyn vaan tahdon piuhat poikki. Tahdon ne piuhat poikki mielellään jo ennen kuin kotiudun vauvan kanssa synnäriltä. Onneksi neuvolantäti kuunteli ja otti minut tosissaan. Vaihtoehtona olisikin nyt yrittää saada suunniteltu sektio ja sen yhteydessä sterilisaatio, toivotaan että oma neuvolantätini onkin siis samaa mieltä kun hän palaa lomaltaan ja että tapaan raskauden aikana normaaleja lääkäreitä jotka ymmärtäisivät ajatukseni ja laittaisivat sen lähetteen.

Älkää siis ikinä tehkö varmoja suunnitelmia. Maailmankaikkeus voi yllättää.

Lisäyksenä vielä että tänään salamatkustaja yllätti uudelleen ultraäänessä kun viikkoja olikin vielä enemmän kuin varhaisultrassa oltiin sanottu...

Muutoksen tuulia blogille.

Parin viikon päästä on luvassa hieman muutoksen tuulia blogini suhteen kun blogi muuttaa Mammalandiasta toiselle alustalle. Tulen ehdottomasti ilmoittamaan uuden osoitteen myös tänne Bloggerin blogin puolelle jotta vanhat lukijat voivat halutessaan seurata arkeamme jatkossakin ja itseasiassa toivon että te lukijat löydätte uuteen blogiinkin.

Se miksi blogi muuttaa on tarve muutokselle. Tai ei oikeastaan edes tarve vaan halu kokeilla siipiäni blogini kanssa isommassa portaalissa jossa on valmiiksi seuraajia enemmän. Olen viihtynyt Mammalandiassa nämä pari vuotta aivan loistavasti jotka olen Mammalandian alaisena blogannut ja Mammalandiassa on ihan huippuja bloggaajia mutta joskus se muutos on tehtävä jos haluaa kokeilla jotakin uutta eikä vain jämähtää paikalleen.

Pari viikkoa menee kun rakennan blogia vähitellen Vauvan blogiportaaliin ja siirrän muutamia postauksia sinne jottei blogi ole täysin tyhjä, mutta heti kun uusi blogi avataan niin julkaisen täällä uuden osoitteen!

Äitien vapaa-aikaa somevaikuttajien pikkujouluissa

Käytiin eilen To be mom-blogin Nimpen kanssa Silja Symphonyllä somevaikuttajien pikkujouluissa hieman tutustumassa laivan jouluruoka tarjontaan sekä kuulemassa hieman ensi vuoden suunnitelmia Tallink Siljan suhteen. Eihän tuo ruokailu ja tapahtuma kestäneet yhteensä kuin vain pari tuntia, mutta molemmille kyseessä oli hyvä tapa viettää edes se pari tuntia äitien omaa aikaa ilman lapsia ja hyvin ruuan parissa raskaan viikon päätteeksi.

Itse en ollutkaan ikinä ennen käynyt Silja Symphonyllä ja siksi olikin ihan mielenkiintoista päästä näkemään millainen olisi Tallink Siljan Ruotsiin matkustava laiva. Alkuun siirryimme laivan 13. kerrokseen yökerhon puolelle nauttimaan alkujuomat joiden aikana meille kerrottiin hieman Silja Symphonyn viihteestä. 1.12 alkaa sekä Silja Symphonyllä, että Silja Serenadella uusi viihdeshow: "TODES – huippuunsa hiottua akrobatista showtanssia Silja Symphonylla ja Silja Serenadella 1.12.2016-31.1.2017. Lahjakkaista akrobaattitanssijoista koottu 14-hengen ryhmä esittää jokaisen liikkeen, piruetin ja hypyn uskomattoman synkronoidusti. Energinen ja tyylipuhdas show pitää otteessaan ja saa sinut haukkomaan henkeäsi ihastuksesta. Showt näet 15 minuutin avajaisesityksessä alkuillasta ja 30 minuutin pääshowssa keskiyön paikkeilla!" (Pätkä lainattu Silja Symphonyn viihde-sivulta)
Kyseessä pitäisi siis ilmeisesti olla äärimmäisen taidokas ja kokemisen arvoinen show.

Päästiin kurkkaamaan myös muutamaa täysin uusittua hyttiä jotka näyttivät todella siisteiltä ja kotoisilta. Varmasti siis viihtyisin sellaisessa hytissä hieman liiankin hyvin. Uusittuja hyttejä löytyi sekä Promenade-näköalalla, että merinäköalalla joten valinnanvaraa näköalankin suhteen löytyy. Ainoa mihin kiinnitin huomiota eniten oli hyttien pieni koko ja se ettei meidän perheemme kokoinen porukka mahtuisi uusittuun hyttiin millään tapaa. Toisaalta taitaa olla aika harvassa sellaiset hytit muutenkaan mihin mahtuisi kaksi aikuista ja neljä lasta...

Hytteihin tutustumisen jälkeen oli vihdoin vuorossa ruokailuosio jota ainakin minä odotin todella paljon ja voisin kuvitella, että myös Nimppe odotti ruokailua ihan yhtä paljon. Koska itselläni oli akku aika lopussa, on kuvia valitettavasti vain ruuasta ja nekin ovat Nimpen kuvaamia. Kiitos siis hänelle kuvista.
Ennen kuin pääsimme ruokaan käsiksi kuulimme kumminkin muutamia sanoja ruuasta laivan kokilta Matti Jämseniltä. Kyseessä muuten on maailmanmestariksi kruunattu kokki, eli hänen ruuiltaan sietääkin odottaa paljon. Saimme myös kuulla, että ensi vuoden puolella Silja Symphonyllä olisi tarkoitus panostaa muunmuassa Suomi 100-vuotta teemaan mutta tästä emme valitettavasti kuulleet vielä sen enempää.

Ruoka olikin juuri niin hyvää kuin olettaa saattaa kyseiseltä kokilta ja olisin voinut syödä enemmänkin jos vatsaan vain olisi mahtunut enemmän ruokaa. Ähkystä olosta huolimatta oli pakko maistaa myös jälkiruokia vaikka tuntuikin ettei vatsa vedä enää yhtää enempää mutta hyvin mahtui jälkiruokaakin vatsaan. Ehkä sille jälkiruualle tosiaan on eri vatsa kuin päärualle ihan niinkuin lapsena tuli aina sanottua...

Silja Symhpony vaikutti kokonaisuudessaan kumminkin todella siistiltä laivalta ja sellaiselta jonne mielellään lähtisi lasten kanssa jos reissu koko porukan kanssa tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Suosittelenkin siis harkitsemaan kyseistä laivaa jos reissu Ruotsiin kiinnostaa.

Puheterapiakiukku

Olen odottanut kuin kuuta nousevaa että saisimme vihdoin Niilolle lähetteen foniatrille ja pääsisimme tutkimuksiin jotta saisimme vihdoin jonkun syyn pojan puhumattomuudelle. Edelleenkään tämä foniatrille pääseminen ei ole lähelläkään ilmeisesti, mutta tänään aamulla Facebookkia selatessa tuli suhteellisen suuri kiukku siitä miten Vantaalla, tai ainakin meidän puheterapiassa hoidetaan asiat.

Eräästä ryhmästä löysin nimittäin keskustelun, että joku oli saanut lääkärin lausunnon vammaistukea varten saman ikäiselle pojalleen kuin mitä Niilo on. Erona vain se, että tämä poika ilmeisesti puhui enemmän kuin Niilo ja poika ei ollut käynyt kertaakaan puheterapeutilla tai missään muuallakaan. Itse kun olin käsittänyt että vammaistukea ei voi missään tapauksessa hakea ennen foniatrilla käyntiä ja ennen diagnoosia. No, selvittelin asiaa hieman ja jo pelkkä neuvolalääkäri voi antaa lausunnon vammaistukeen. Vammaistuki kun ei ole sidottuna diagnoosiin vaan sen voi saada esimerkiksi "pelkällä" yökastelulla. Pelkkä on heittomerkeissä sen takia etten vähättele yökasteluakaan lisävaivaa tuottavana vaan se on ehdottomasti asia jota ei pidä vähätellä jos vanhempi lapsi kärsii siitä.
No, ollaan siis saatu väärää tietoa tästä asiasta ja lopullisen varmistuksen sain tällekin kun soittelin tänään neuvolaan. Vammaistuki tuen nimenä häiritsee edelleen, mutta jo pelkästä minimituesta olisi meidän taloudessamme suunnattoman iso apu kun noita palkattomia vapaita on joutunut ottamaan ihan vain muutaman kappaleen muunmuassa Niilon puheterapioiden takia ja kun sitä rahaa nyt tuskin yhdessäkään lapsiperheessä on liikoja niin ei kyllä ole meilläkään ylimääräistä rahaa. Nyt siis pitääkin saada aika neuvolalääkärille ja pyytää sieltä lausunto Niilosta jotta voidaan kokeilla vammaistuen hakua edes miniminä siihen saakka että saadaan joskus tulevaisuudessa diagnoosi.

Sain myös tänään tietää, että ennen sinne foniatrille menoa pitäisi lapsella olla neuvolapsykiatrin lausunto lapsen kehityksen tasosta, eli siitä onko lapsi ikätasoisensa. Eipä ollut meille kukaan tätä kertonut ja olisipa ollut kiva saada tietää tämä vasta sitten joskus tulevaisuudessa kun lähete pitää itse hankkia neuvolalääkäriltä eikä lähetettä saa esimerkiksi puheterapiasta. Siitäkin soittelin siis tänään neuvolan ajanvaraukseen että tällainen lähete tarvittaisiin. Ensin täti puhelimessa yritti kauheasti kysellä, että kenen neuvolapsykiatrin luona ollaan tähän mennessä käyty ja kun sain selitettyä ettei siellä olla vielä käyty kertaakaan niin ajanvarauksen täti ihmetteli kovasti että miksi ei. Kuulemma jonot neuvolapsykiatrille ovat sen verran reippaan pituiset, että lähete sinne olisi saatava hyvissä ajoin jotta lausunto olisi varmasti olemassa ennen kuin on meidän vuoromme päästä foniatrille. Yksi tapaaminen neuvolapsykiatrin kanssa kun ei välttämättä edes riitä. Nyt on kumminkin onneksi selvitetty tämä asia ja heti huomiseksi on soittoaika neuvolaan jotta saisimme sen lähetteen neuvolapsykiatrille.

Samaan aikaan sain tietää myös lisää asiaa joka meille oli neuvottu väärin. Puheterapeutti kun on koko ajan puhunut että hän laittaa lähetteen Kelan yksityiseen puheterapiaan kunhan ollaan käyty tarpeeksi kauan kunnallisessa puheterapiassa. No, ei mene tämäkään ihan näin vaan kun neuvolasta ollaan saatu neuvolalääkäriltä sekä mielellään myös neuvolapsykiatrilta lausunto Niilosta niin haemme itse Kelan kuntoutustukea yksityiseen puheterapiaan. Voimme siis alkaa hakemaan sitä heti kun saamme tarvittavat lausunnot eikä meidän tarvitse odotella sitä että kunnallinen puheterapautti niin sanotusti antaa luvan tämän hakemiseen. Tämäkin oli kiva tietää vasta nyt sillä yksityinen puheterapeutti kumminkin voi hoitaa puheterapiat esimerkiksi päiväkodissa ja näin ei tulisi niin älyttömästi palkattomia poissaoloja töistä puheterapioiden takia. Tämäkin laitetaan siis hakuun heti mahdollisimman pian lausuntojen saamisen jälkeen.

On hyvin turhauttavaa saada tietää tällaisia "pikkujuttuja" sen jälkeen kun puheterapiassa ollaan juostu pian puoli vuotta. Olisi edes osan asioista voinut hoitaa jo huomattavasti aiemmin kun joku olisi neuvonut vaikka siellä puheterapiassa että miten asiat kuuluu hoitaa. Huomenna onneksi on kumminkin neuvolan soittoaika ja pitää toivoa että sieltä saisin jotain vinkkejä miten nämä kaikki kuuluu oikeasti hoitaa.

Esittelyssä Eemilin eskarireppu

Saimme yhteistyönä Reipastuotteen ja Mammalandian kanssa valita testiin yhden tuotteen Reipastuotteen valikoimista ja koska Eemilillä oli tuolloin juuri alkanut esikoilu, ei valinta ollut vaikea. Halusimmekin testiin repun Eemilille sillä esikoulussa repulle tulisi varmasti käyttöä kun kotiin pitää aina välillä kantaa jos jonkinnäköistä ilmoitusta, piirustusta ja vaihtovaatteetkin kulkevat esikoulun sekä kodin väliä muunmuassa jumppatuntien vuoksi.

Reipastuotteen reppuvalikoima on varsin suuri ja Eemil tahtoikin käydä reput läpi muutamaankin otteeseen ennen kuin hän valitsi haluamansa repun. Poika valikoikin itselleen Saurus Reipasrepun jota koristaa jopa minunkin mielestäni kivan näköiset dinosauruksen luurangot.

Odottelimmekin Eemilin kanssa innoissamme reppua ja kun se saapui niin itse hämmästyin hieman repun suurta kokoa. Olin nimittäin tottunut pienempiin kerhoreppuihin ja en muistanut että ne niin sanotusti oikean kokoiset reput ovatkin paljon isompia. Onneksi Eemil ei hämmentynyt repun koosta ja poika olikin sitä mieltä että reppu on juuri hyvän kokoinen kaikkien aarteiden eskariin kantamiseen. Repussa on ison koon lisäksi lokeroita juuri sopivasti jottei kaikkien tavaroiden tarvitse pyöriä sekaisin yhdessä isossa taskussa. Repun sivuilla on myös kaksi kappaletta "verkkotaskuja" joissa esimerkiksi vesipullon kuljetus onnistuu vaivatta.

Repusta löytyy myös hyvän kokoinen nimilappu johon mahtuu kaikki oleelliset tiedot repun omistajasta ja näin ollen paranee mahdollisuus että reppu palautuu omistajalleen jos se sattuu hukkumaan. Lisäksi repussa on todella hyvän kokoiset heijastimet, eli repun avulla pieni kulkija saa pimeällä myös lisänäkyvyyttä. On kumminkin muistettava, että pelkät repun heijastimet eivät riitä vaan lapsella on oltava useampi heijastin (ja mielellään heijastinliivi) että näkyvyys olisi taattu.

Kokonaisuudessaan reppu on ollut aivan mahtava ja Eemilkin tykkää repustaan. Alun järkytys repun koostakin on lieventynyt ja koska Eemil ei ole missään vaiheessa sanonut mitään pahaa koosta vaan pikemminkin kehunut isoa kokoa niin miksi se olisi minullekaan ongelma. Pääasia että repun omistaja itse pitää repustaan kun kerran sitä useamman kerran viikossa kantaa esikouluun mukanaan.

Reipastuotteella on muuten olemassa myös esimerkiksi kouluille ja harrastusseuroille tarkoitettu varainkeruu mahdollisuus, nimittäin ReipasTalkoot. ReipasTalkoiden avulla voi myydä Reipastuotteen laadukkaita tuotteita ja näin ansaita rahaa esimerkiksi luokkaretkeen taikka harrastusseuran kilpailumatkaan. Tässä onkin oiva vaihtoehto keksien ja karkkien myymiselle jos haluaa jotain massasta poikkeavaa myytävää.

Postaus toteutettu yhteistyössä Mammalandian ja Reipastuotteen kanssa.

Milloin lapsi on valmis jäämään yksin kotiin?

Lapsen valmiudet jäädä yksin kotiin ovat hyvin kiistelty asia ja sekä neuvolasta, että internetin ihmeellisestä maailmasta tuntuu kaikkialta saavan aivan eri ohjeet siihen milloin lapsi on valmis olemaan yksin kotona. Mitään varsinaista lakiahan asiasta ei ole olemassa, mutta on olemassa suosituksia. Suosituksia jotka muuttuvat sen mukaan kuka niitä kertoo ja kenelle.

Karu faktahan on se, että harvalla suomalaisella on varaa tai mahdollisuus olla kotona niin pitkään kunnes kaikki lapset ovat käyneet ala-asteen kunnialla loppuun. MLL nimittäin ainakin suosittelee omilla sivuillaan, että ala-aste ikäisen pitäisi pääsääntöisesti aina olla aikuisen seurassa ja kun tätä lähtee miettimään tarkemmin niin kuinka monella on tähän oikeastaan edes mahdollisuus. Ja jos lapsi on pääsääntöisesti aina aikuisen seurassa siihen saakka kunnes ala-aste loppuu (eli noin 12-13-vuotiaaksi saakka) niin missä vaiheessa lapsi kerkeää harjoitella yksin olemista ja miten yksin kotona olosta saadaan lapselle turvallinen asia jos sitä ei ollenkaan harjoitella?
Samaisessa linkissä myös kerrotaan, että Englannissa on suositus ettei alle 12-vuotiasta tulisi jättää yksin ikinä ja tämä kuulostaa mielestäni jo hieman kummalliselta. Olisihan se vallan ihana ajatus että voisin olla kotiäitinä siihen saakka että nuorimmainen on yli 12-vuotias mutta onneksi Suomen valtio ei tue rahallisesti tähän saakka kotona oleskelua. Joku saattaa nyt ehkä ajatella että kylläpä ajattelen kamalasti sillä olisihan se kiva kun valtio tukisi kotona olemista pidempiin, mutta ajatellaanpa nyt realistisesti. Jos valtio tukisi jommankumman vanhemman kotona oloa vaikka vain siihen saakka että lapsi menee ensimmäiselle luokalle niin hyvin moni kotiäiti tippuisi työelämästä kokonaan pois. Miettii esimerkiksi tilannetta jossa perheessä on vaikka neljä lasta, jotka ovat syntyneet kolmen vuoden välein. Jos valtio tukisi jommankumman vanhemman kotona oloa siihen saakka että nuorin olisi seitsemän vuotias, olisi perheen vanhempi kotona huimat 19-vuotta. Kuinka suuri todennäköisyys olisi että töitä saisi enää tuollaisen tauon jälkeen ja kuinka paljon verorahoja valtio menettäisi? Tämän lisäksi koska lapsi kumminkin kuuluu päivähoidon piiriin siihen saakka että lapsi aloittaa koulun, tulisi tuon tukemisen jatkua vieläkin pidempään ellei kyseessä olisi äärimmäisen rikas perhe sillä se varsinainen yksin olemisen tarve tulee vasta päivähoito-oikeuden loputtua.

Vaikka se lapsi menee kouluun jo 7-vuotiaana ja siitä seuraavat kuusi vuotta eteenpäin lapsi on päivät koulussa niin ainakaan ensimmäisellä luokalla ne päivät eivät ole kovinkaan pitkiä. Ensimmäisellä luokalla lapsi vielä saattaa päästä iltapäiväkerhoon jos tilaa riittää kaikille jotka sitä tarvitsevat mutta ainakaan Vantaalla tämä iltapäiväkerho-oikeus ei jatku ensimmäisen luokan jälkeen. Vielä toisella tai kolmannella luokallakaan ei ne koulupäivät ole kovinkaan pitkiä joten miten sitten järjestettäisiin se ettei lapsi joutuisi vielä tällöinkaan olemaan yksin hetkeäkään? En toki voi puhua muiden perheiden puolesta, mutta ainakin meidän perheellämme tulee olemaan tilanne että lapset joutuvat koulun jälkeen olemaan ainakin jonkun aikaa yksin kotona ennenkuin jompikumpi vanhemmista kotiutuu. Ne perheet joissa ei tällaista tilannetta ole, saavat olla todella onnellisia hyvästä tilanteestaan.

Tästä päästään kumminkin siihen, että mitä neuvolassa on neuvottu meidän perheellemme. Neuvolan ohjeet eroavat nimittäin todella radikaalisti MLL:n ohjeista, mutta toisaalta neuvolassa onkin todennäköisesti otettu huomioon lapsi yksilönä sekä se etteivät kaikki lapset ole samanlaisia. Meille on nimittäin neuvottu neuvolassa, että jo 4-vuotiaana olisi hyvä harjoitella yksin olemista lyhyitä aikoja kerrallaan jotta lapsella olisi valmiudet kouluiässä olla tarvittaessa ainakin jonkin aikaa yksin kotona. Yhtään lasta kun ei voi ilman minkäänlaista harjoittelua vain jättää yhtäkkiä yksin kotiin sillä paniikkihan siinä iskee melko varmasti suurimmalle osalle. Tämä ikäsuositus joka neuvolalta tuli on kumminkin täysin lapsikohtainen sillä tosiaankaan kaikki lapset eivät ole valmiita jäämään edes minuutiksi yksin kotiin 4-vuoden iässä. Joku lapsi saattaa olla kypsä yksin jäämiselle vasta reippaasti koulun aloituksen jälkeen kun taas joku lapsi on jo pienestä pitäen hihkumassa että tahtoo jäädä yksin kotiin,

Hyvänä esimerkkinä voisin käyttää meidän lapsiamme. Niilo on jo 3,5-vuotias ja en todellakaan osaa kuvitella Niiloa yksin kotona vielä vuoden tai kahdenkaan päästä. Ehkä 2-3-vuoden päästä jos poika fiksuuntuu ja kasvaa käytökseltään huomattavasti. Toinen juttu oli taas Eemil. Eemil alkoi harjoittelemaan yksin olemista jo hieman päälle 4-vuotiaana ja aloitimme roskien viennillä jossa meni maksimissaan kaksi tai kolme minuuttia. Vähitellen pidensimme yksin olon aikaa ja nyt poika voi helposti vajaa 7-vuotiaana olla jo noin puolitoista tuntia yksin kotona. Veeti taasen alkoi harjoittelemaan Eemilin kanssa kahdestaan kotona olemista noin 4,5-vuoden iässä. Nyt kun Veeti täyttää ensi kuussa 5-vuotta niin hän voi helposti olla isoveljensä kanssa kahdestaan kotona noin puolen tunnin ajan.
Veeti ja Eemil pärjäävätkin jo siis jonkun aikaa loistavasti kahdestaan ja Eemil pärjää yksin jonkun aikaa mutta tämä ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Meidän tapauksessamme pojat osaavat käyttää kännykkää soittaakseen jos tulee hätä, pojat osaavat avata oven ja kirmata naapuriin hakemaan apua jos tulee hätä ja tämän lisäksi pojat eivät ole vielä kertaakaan tehneet mitään tyhmää. Joka kerta kotiin tullessa vastassa on pojat tai poika jotka katsovat telkkaria, pelaavat pleikkarilla tai leikkivät omassa huoneessaan nätisti. On nimittäin muutamankin kerran kerrottu mitä ei saa tehdä ja miksei joten nykyisin voin luottaa lapsiini etteivät he tee tyhmyyksiä kahdestaan ollessaan.

Joka tapauksessa lapsen valmiudet yksin kotiin jäämiselle ovat täysin yksilöllisiä, mutta on hieman hassua miten monta vuotta neuvolan ja MLL:n suositukset heittävät toisistaan. Pitääkin ehkä seuraavalla neuvolakäynnillä kysäistä, että mihin tämä heitto ikäsuosituksissa todellisuudessa perustuu.

Milloin teillä on aloitettu tai on suunniteltu aloitettavan yksinolo harjoitukset? Onko teillä mahdollisuus olla kotona kun lapsi kotiutuu ala-asteelta? Jos on niin miten se on järjestetty?

Leipominen lasten kanssa vai ilman?

Marraskuussa Mammalandian blogiyhteistyön aiheena on leipominen lasten kanssa vai ilman.
Näiden blogiyhteistyö postausten tarkoituksena on kirjoittaa mahdollisimman monen Mammalandian bloggaajan kanssa samasta aiheesta oma mielipidepostaus. Muihin Mammalandian blogeihin voit tutustua täällä.

Ollaan poikien kanssa todellisia rähmäkäpäliä leipomisen suhteen ja siksi leivommekin kohtuullisen harvoin. Kun sitten joskus leivon niin todellisuudessa leipominen toimii niin, että minä aloitan leipomisen, menetän hermoni kun en osaa jotakin ja J tekee leipomukset loppuun. Hyvä esimerkki on muunmuassa poikien syntymäpäiville tehtävät leivonnaiset, hyvin usein J leipoo lähestulkoon kaiken ja itse katselen vieressä sekä yritän auttaa. Tämän vuoksi muunmuassa juurikin syntymäpäiville leivottavat herkut tehdään yleensä illalla kun lapset nukkuvat sillä ylimääräiset pienet apukädet eivät ainakaan helpota leipomista kun minä itse olen jo siinä sähläämässä.

Joskus on kumminkin kiva leipoa lasten kanssa ja joulun alla leivommekin yleensä hyvin ahkerasti lasten kanssa sillä pitäähän joulukuussa olla usein tuoreita pipareita sekä joulutorttuja tarjolla. Lisäksi molempien joululeivonnaisten leipominen on sopivan helppoa pienen apukokkilauman kanssa joten hermotkin pysyvät suhteellisen hyvin kasassa tässä hommassa.

Pojat myös rakastavat leipomista ihan yhtälailla kuin ruuan laittoakin ja varsinkin kolme isointa tahtoisivat auttaa ihan joka vaiheessa. Eemil ja Veeti alkavatkin olemaan jo sen verran isoja että he voivat auttaa melkein kaikessa ja niinpä isoimmat pojat saavatkin auttaa kohtuullisen paljon leipomisessakin. Niilo osaa tehdä leipomisen ohessa pieniä ja helppoja hommia, mutta yleensä jo pelkkä taikinan sekoittaminen menee hieman liian raisuksi niin että taikinaa on enemmän pöydällä kuin kulhossa... Toki harjoitus tekee mestarin mutta aikalailla kaikessa saa Niiloa vielä auttaa kädestä pitäen. Leevi taasen ei vielä nuoren ikänsä puolesta ole edes osannut innostua leipomisesta mutta eiköhän sekin vaihe ole edessä jos poika yhtään tulee isoveljiinsä.

Lyhyesti sanottuna en ole vielä oikein keksinyt muuta leivottavaa kuin joululeivonnaiset joita leipoisin oikeasti mielelläni lasten kanssa. Olen jo yksinkin niin hirveä tunari leipomisen suhteen että kun pojat vielä hieman auttavat hommassa niin lopputulos on taatusti jotain sen näköistä ettei sitä suostu muut kuin minä ja lapset syömään... Sattuneesta syystä tässä postauksessakin olevat leivontakuvat ovat siis vanhempia kuvia sillä viimeksi taidan olla itse leiponut ihan liian kauan sitten ja joululeipomista ei olla vielä keretty aloittamaan. Viimeistään ensi kuussa saa tutut taas todennäköisesti useamman kerran kahvikutsun kun leivotaan poikien kanssa liian usein. Muut leipomiset jätän enemmän kuin mielelläni J:n hommiksi.

Pentuja Windylle?

Ihan ensin sanon, ettei pennut siis ole vielä ajankohtaisia eikä edes minun mietteissäni vaan tosiaan Windyhän on meillä sijoituksessa yhden pentueen sopimuksella ja niinpä pennut ovat jo jonkinlaisissa mietteissä sijoitukseen luovuttajalla.
Koska pentusuunnitelmat koskevat hieman myös minua vaikkei pennut tule esimerkiksi meillä syntymään eikä meillä kasvamaan niin ajattelin täällä hieman kertoa pentusuunnitelmista sijoitukseen luovuttajan luvalla.

Nyt kun mietin, niin en ole itseasiassa tainnut kertoa edes Windyn oikeaa nimeä täällä blogin puolella mutta jos meinaan pentusuunnitelmista kertoa niin ehkä jotakuta kiinnostaa koiran oikea nimikin. Windyhän on viralliselta nimeltään Rocbee Make Peace ja tyttö on syntynyt elokuussa 2015. Ikäähän ei siis tosiaan ole vielä paljoakaan ja siksi pennut ovat ajankohtaisia aikaisintaan talvella 2017 - keväällä 2018, pitäähän koiran saada nimittäin kasvaa kunnolla ja jotain näyttöäkin pitäisi mahdollisesti kerätä ennen pentujen saamista. Ajankohta ei ole vielä varmempi sen vuoksi että Windyllä on ollut vasta yhdet juoksut ja nyt odotellaankin sitä miten Windyn juoksut asettuvat ja millaisilla aikaväleillä tyttö juoksee. Kun tämä tiedetään, on sijoitukseen luovuttajan helpompi miettiä hieman tarkempaa pentueajankohtaa.

Viralliset terveystarkastuksethan Windylle on jo tehty ja lonkat olivat B/A ja kyynärät puhtaat. Silmistä löytyi muutama ylimääräinen ripsi eli silmämuutos oli lievä. Muistaakseni jotkut tutkimukset Windyn sijoitukseen luovuttaja aikoo vielä tehdä, mutta en viitsi varmaksi sanoa etten vahingossakaan huijaa.

Luonteeltaanhan Windy on todella ihana ja mitä loistavin perhekoira. Vielä ei näyttöä löydy mistään lajista kuin yhden näyttelytuloksen verran, mutta Windy tulee osallistumaan ensi kuussa Messukeskuksen suurimpaan koiranäyttelyyn toisena päivänä. Lisäksi ensi vuonna sijoitukseen luovuttajalla on tarkoituksena käyttää Windyä ainakin muutamissa näyttelyissä jotta kokoon saadaan ainakin näyttelytuloksia. Näyttelytulokset tulevat kumminkin aivan varmasti tiedoksi myös täällä blogin puolella eli mahdollista menestystä voi seurata tätä kautta halutessaan.

Muutama mahdollinen isäehdokaskin sijoitukseen luovuttajalla on jo mielessään Windyä ajatellen mutta koska varsinaiseen astutukseen on vielä aikaa niin mitään varmaa ei ole. Vaihtoehdot voivat jopa keretä muuttumaan vielä matkan varrella ja vaikka minunkin mielestäni tämän hetkiset isävaihtoehdot kuulostavat varsin hyviltä niin ei ole takuita suostuuko niiden omistaja astutukseen tai voiko jopa löytyä joku vieläkin parempi isäehdokas.

Kannattaakin seurata blogiani jos tahtoo pysyä ajantasalla pentuesuunnitelmissa kunhan ajankohta lähenee.

Kalenterin täydeltä menoja (ja lyhyesti Niilon puheterapiasta)

Talvi tuli ja yllätti lumenpaljoudellaan ja samalla oma kalenterini tuntuu yllättävän joka viikko monilla menoilla. Tuntuu ettei varsinaista vapaata päivää ilman minkäänlaisia menoja olekaan ja töiden, lasten menojen, blogin päivittämisen, koiraharrastuksen ja kodin ylläpidon sommitteleminen yhteen kalenteriin tuntuu välillä melkeinpä mahdottomalta. Tunteja saisi olla vuorokaudessa huomattavasti enemmän jotta kaiken tarpeellisen kerkeäisi tekemään kunnolla, mutta onneksi neljän lapsen kanssa on tottunut jo suhteellisen hyvin järjestelemään kalenteriinsa aikaa jos jonkinnäköiselle menolle.

Tällä hetkellähän vakituisia menoja ovat vain työt ja Niilon puheterapia, ei siis kuulosta ollenkaan pahalta. Näiden vakituisten menojen lisäksi kalenteri kumminkin täyttyy lasten hammaslääkäreistä, lasten neuvoiloista, vähän ajan päästä Eemilin fysioterapiasta, Eemilin puheterapiasta jälleen ensi kuussa sekä kaikenlaisista muista satunnaisista menoista niinkuin esimerkiksi nyt tulevana viikonloppuna olisi messut mihin mennä lasten kanssa. Onnekseni siis tajusin hankkia kalenterin sillä muuten puolet menoista todennäköisesti unohtuisi ja olisin aivan pulassa sen suhteen että missä milloinkin pitäisi olla.

Eilinen olikin taas hyvä esimerkkipäivä kiireisestä päivästä sillä heti aamusta oli Niilon puheterapia ja parin tunnin päästä puheterapian alkamisesta oli luvassa koiran rokotusaika. Tämän lisäksi oli vielä tarkoitus kotitöitäkin keretä tekemään kun kerran kotipäivä oli muutenkin. Kevyt flunssan alku ei kumminkaan aamusta yhtään helpottanut ajatusta asioiden juoksentelusta mutta pakko juosta pakolliset asiat sillä uusien aikojen saaminen voisi olla kiven alla.

Niilon puheterapia meni ihan normaalisti mitä nyt Niilo kävi todella ylikierroksilla eikä olisi halunnut yhtään keskittyä mihinkään saamaansa tehtävään. Hieman juteltiin myös jatkosta ja puheterapeutti oli edelleen sitä mieltä että parhaat vaihtoehdot Niilolle olisi tällä hetkellä tukiviittomaopettaja kotiin, sekä Kelan puheterapia (yksityinen puheterapeutti päiväkotiin). Näistä oltiinkin puhuttu jo aiemmin ja olin edelleen samaa mieltä, että minulle käy molemmat kunhan puheterapeutti nyt vain saisi noihin laitettua lähetteet jotta asia etenisi jossakin vaiheessa eikä puheterapiaan nyt ainakaan mielellään tulisi pitkiä taukoja. Edelleen jonot ovat ihan mielettömän pitkät erikoissairaanhoidon piiriin tutkimaan puhumattomuuden syytä, joten vieläkään emme voi tehdä muuta kuin odottaa että pääsisimme edes jonoon lähetteen kanssa...

Niilon mahdollisesta tulevasta diagnoosista sen verran, että puheterapeutti itse on nyt tullut siihen tulokseen ettei Niilolla olisikaan dysfasiaa vaan pojalla olisikin dyspraksia. Niilolla kun ei ole kuulemma ongelmia pelkästään kielellisessä kehityksessä vaan muunmuassa motoriikassa on ongelmia joten dysfasia diagnoosi ei kuulemma ihan sovi kuvaan. Varmuutta ei asiasta tietenkään ole vielä eikä tulekaan olemaan vielä pitkään aikaan mutta tämä on se diagnoosi jota aletaan alustavasti tutkimaan...

Puheterapia siis jatkuu vieläkin ja nyt on jo ensi vuoden puolellekin sovittu muutamia puheterapiakäyntejä joten kalenterissa ei tule olemaan tyhjää vielä pitkään aikaan.

Tervaskanto - luonnollisesti. (sisältää arvonnan)

Sain mahdollisuuden testata yhteistyössä Mammalandian ja Tervaskannon kanssa muutamia Tervaskannon tuotteita. Koska varsinkin talvisin (sekä hiemankin kylmemmällä säällä) hiukseni, sekä ihoni tekevät kummallista itsemurhaa kunnossaan niin testaus tuli juuri sopivaan aikaan.

Kuvissa ei muuten valitettavasti ole enää voiteessa etikettiä paikallaan ja siksi yksi kuva onkin kopioitu Tervaskannon sivuilta. Pojat nimittäin keksivät nypätä etiketin irti voidepurkista ja en saanut sitä enää takaisin purkkiin kiinni, eli nyt hunaja-kuusenoksavoide seikkailee meillä anonyyminä purkkina...

Tervaskanto yrityksenä on perinteitä vaaliva ja he hyödyntävät parhaansa mukaan suomalaisia raaka-aineita suoraan Suomen luonnosta. Osa tuotteista on jopa valmistettu vanhojen lappalaisten perinteiden mukaan, mutta niinhän se on että kerran hyväksi havaittua ei kannata lähteä muuttamaan. Kaikki Tervaskannon tuotteet valmistetaan Suomessa, joten kyseessä on kotimainen yritys ja kotimaiset tuotteet eli tätä yritystä kannattamalla kannatat samalla myös kotimaista työtä.

Testattavaksi sain kaksi tuotetta: hunaja-kuusenoksavoiteen, sekä hunajashampoon ja varsinkin voide tuli enemmän kuin hyvään väliin. Niihin aikoihin kun voide saapui testiin oli nimittäin kantapääni lähteneet halkeilemaan todella kipeästi kuivumisen vuoksi ja yksi ihan kunnon halkeamakin löytyi toisesta kantapäästä. Kaikenlaisia rasvoja kerkesin jo kokeilla ennen tätä yhteistyötä eikä yhdestäkään tuntunut olevan sen suurempaa hyötyä edes pidempiaikaisessa käytössä. Turhimmat näistä kokeilemistani voiteista aiheuttivat pahimmillaan vain hirveää kirvelyä halkeilleella iholla ja sen vuoksi olin alkuun jopa hieman varovainen Tervaskannon voiteenkin kanssa. Kamala polte ja kirvely jaloissa ei nimittäin todellakaan tunnu kovin kivalta.

Kuva (c) tervaskanto.fi

Hunaja-kuusenoksavoide pääsi tosiaan samantien testiin ja todelliseen testiin pääsikin. Kuten ylempänä kirjoitin niin kantapääni olivat todellakin aivan kamalassa kunnossa. Ensimmäisellä voiteen levityskerralla levitin voidetta ilmeisesti aivan liikaa sillä imeytyminen tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta voide kumminkin imeytyi ja jo seuraavalla levityskerralla ennen nukkumaanmenoa oli imeytyminen nopeampaa kun en ollut lätrännyt voiteella niin kamalasti. Voiteen koostumus oli ehkä hieman liian "vetinen" siihen nähden mihin olin tottunut mutta ainakin voidetta oli helppo levittää ja uskoisin imeytymisenkin olevan nopeampaa kun kyseessä ei ole ihan niin tönkköä voidetta kuin osa merkeistä.
Tuoksu voiteessa on muuten aivan ihana! Olisin voinut haistella tuota voidetta vaikka kuinka kauan ja vaikka yleensä pidänkin enemmän hajusteettomista voitaista niin hunaja-kuusenoksavoiteen tuoksu oli kyllä sen verran hyvä että sitä haisteli mielellään.
Entäs mitenkäs ne tulokset? Vuorokauden ahkeran voiteen käytön jälkeen kantapääni olivat kunnossa! Liekö sitten sattuma kyseessä vai voide oikeasti todella tehokasta mutta ainakaan kävely ei tuntunut enää niin ilkeältä kuin aiemmin. Toki pieniä jäämiä kantapäiden halkeilusta oli edelleen havaittavissa ja sen yhden kunnon halkeaman paranemisessa meni enemmän aikaa mutta jokatapauksessa hunaja-kuusenoksavoide oli todella tehokasta. Tuosta ensikokeilusta lähtien olen käyttänyt voidetta ahkerasti eikä kantapäät ainakaan vielä ole menneet uudelleen yhtä kamalaan kuntoon ja koska voidetta ei tosiaan tarvitse laittaa kilotolkulla niin riittävyyskin on todella hyvä, suosittelen siis ainakin kokeilemaan jos on ongelmaa kuivan ihon kanssa.

Hunajashampoon luvataan sopivan kaikille hiustyypeille ja jopa herkälle päänahalle. Tuotteen luvataan myös sopivan koko perheen käyttöön, eli juurikin meidän kokoiselle perheelle shampoo oli hyvä testiin kun perheestä löytyy jos jonkinlaista hiustyyppiä sekä päänahkaa. Oma päänahkani on suhteellisen arka suurimmalle osalle shampoista, mutta hunajashampoo ei aiheuttanut minkäänlaisia oireita. Tuoksu oli todella mieto ja lapsetkin pitivät shampoon tuoksusta niin paljon, että tahtovat lähes joka suihkukäynnillä lainata äidin shampoota.
Hieman hunajashampoossa ehkä hämmensi se kun shampoo ei vaahdonnut samalla tavalla kuin muut kokeilemani shampoot ja alkuun luulinkin ottaneeni sitä liian vähän. Kun shampoo ei kumminkaan muillakaan kerroilla vaahdonnut ja hiuksista tuli puhtaat niin tyydyin siihen että ehkä tämän shampoon ei kuulukaan vaahdota. En totta puhuakseni edes tiedä vaikuttaako vaahtoaminen yhtikäs mihinkään lopulta mutta puhtaat hiukset oli lopputulos joka tapauksessa.

Lyhyesti sanottuna kumpikin tuote oli todella hyviä ja todennäköisesti ainakin hunaja-kuusenoksavoide tulee jäämään käyttöön jatkossakin. Molempiin tuotteisiin on muuten käytetty aitoa hunajaa, eli hunaja-allergisille en välttämättä lähtisi tuotteita suosittelemaan. Melko varmasti moni tämän arvasikin jo, mutta pakko tällaisena sivuhuomautuksena mainita asiasta.

Haluatko itsellesi samanlaisen setin Tervaskannon hunajatuotteita? Kommentoi alle, onko Tervaskannon tuotteet jo entuudestaan tuttuja ja muista laittaa mukaan myös sähköpostiosoitteesi jotta saan sinuun yhteyden jos onni sattuu suosimaan juuri sinua.
Ylimääräisen arvan saat jos olet blogini lukija. Mainitsethan tästä kommentissasi.
Osallistumisaikaa on 11.11.2016 saakka jonka jälkeen voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Postaus toteutettu yhteistyössä Tervaskannon ja Mammalandian kanssa.
Tervaskannon Facebook-sivut.
Mammalandian Facebook-sivut.

Miljoonittain tukitoimia

Olen aikaisemminkin kertonut täällä blogissani hyvin avoimesti poikien tukitoimista, puheterapioista ja sen sellaisista. Ajattelinkin että nyt alkaisi olla hyvä aika koota jonkin näköistä listaa siitä mitä tukitoimia meillä oikein on tai on tulossa. Samalla saan hieman kerrottua päivitystä muutamien tukitoimien edistymiseen.

Aloitetaan Niilon tukitoimista.

Niilon puheterapia - Nyt ollaan käyty kahdeksan kertaa puheterapiassa ja vaatimus lähetteen saamiseksi erikoissairaanhoitoon on viisitoista kertaa. Vielä olisikin siis puheterapia käyntejä edessä ennen kuin voidaan edes haaveilla tutkimuksista miksei Niilo puhu. Puheterapiassa Niilo tekee erilaisia testejä, sekä tehtäviä joiden avulla kartoitetaan muunmuassa Niilon ymmärtämisen tasoa ja yritetään saada poika kommunikoimaan. Lisäksi puheterapiassa harjoitellaan muunmuassa tukiviittomia.

Tukiviittomien opettaja kotiin ja tukiviittomien käyttö - Tämän viikon puheterapiakäynnillä sovimme, että puheterapeutti alkaa hakemaan meille tukiviittomien opettajaa kotiin. Tämä siksi että Niilo saa lisätreeniä ja tukiviittomia voidaan näin opettaa myös muille pojille josko he näin oppisivat kommunikoimaan hieman veljensä kanssa. Jonotusaikaa tähän ei ole tiedossa, eli nyt vain odotellaan.
Tukiviittomia emme ole kamalasti saaneet vielä kotona käytettyä sillä puheterapiassa opitut tukiviittomat ovat olleet enemmän tyyliä kissa, koira, lentokone, juna ym. sellaista mitä ei arjessa kamalasti tarvita. Tällä viikolla opimme kumminkin myös tukiviittomat nälkä, jano ja väsymys eli josko vähitellen tukiviittomat alkaisivat helpottaa meidän arkeamme.

Kommunikointivihko - Vihkosta olenkin kertonut täällä blogissa aiemminkin ja vihko onkin ollut paljon aktiivisemmassa käytössä kotona kuin tukiviittomat. Kommunikointivihko palautetaan puheterapiaan kun sitä ei enää tarvita, jos se on siinä kunnossa että sen voi vielä palauttaa. Päiväkotiin on tulossa Niilon käyttöön oma vihko jottei kotona olevaa vihkoa tarvitse kantaa mukana eikä ole unohtamisen riskiä.

Kuvakortit - Meillä on kotona muutamia kuvakortteja joiden olisi tarkoitus helpottaa kommunikointia Niilon kanssa ja puheterapeutti tekee lisää kortteja heti jos vain hihkaistaan mitä tarvitaan. Kuvakortit eivät kumminkaan ole saaneet suurta suosiota Niilon käytössä joten niiden käyttö on hieman jäänyt vähemmälle.

Yksityinen puheterapia, sekä erikoissairaanhoidon asiakkuus - Nämä ovat ajankohtaisia vasta joskus ensi vuonna sillä lähetteen saamisessa menee tosiaan aikaa sillä tämän saamiseksi vaaditaan tietty määrä puheterapiakäyntejä. Puheterapeutin varovainen arvaus lähetteen saanti ajankohdasta oli ensi vuoden alku ja tutkimusten aloittamiseksi varovainen arvio oli ensi kesänä, mutta näiden toteutumisaikataulun näkee vasta sitten kun sen aika on.
Eriskoissairaanhoidon asiakkuus tarkoittaa sitä, että Niiloa aletaan tutkimaan miksei poika puhu ja yksityinen puheterapia tarkoittaa sitä että Niilon puheterapia siirtyisi päiväkodissa tapahtuvaksi jotta se helpottaisi arkeamme. Lisäksi kaupungilta ei voi saada vuodessa kuin maksimissaan sen viisitoista puheterapiakäyntiä ja siksi asiakkuus siirtyy automaattisesti yksityiselle jos edistystä ei tapahdu tarpeeksi.

Sitten jatketaan listaa Eemilin tukitoimilla joita ei onneksi ole ihan niin montaa kuin Niilolla.

Puheterapia sekä orakoje - Eemil käy puheterapiassa r-, s-, l-äännevirheiden vuoksi ja samasta syystä poika saa myös orakojeen käyttöön. Kävimme tällä viikolla tekemässä muotit orakojetta varten hammaslääkärissä ja ensi viikolla on laitteen sovitus jonka jälkeen orakojetta käytetään noin puoli vuotta päivittäin. Päivittäinen käyttöaika tulee olemaan puolesta tunnista tuntiin riippuen siitä miten Eemil jaksaa keskittyä. Puheterapiaa jatkamme kunhan orakoje on saatu käyttöön.

Psykologin tapaamiset - Eemil tapaa koulupsykologin tänä vuonna muutaman kerran jotta saamme hänen kantansa mahdolliseen diagnoosiin. Tapaamiset hoituvat päiväkodilla ja samalla psykologi tarkkailee yhteistyössä kiertävän erikoislastentarhanopettajan kanssa tuetun koulunaloituksen tarvetta. Näillä näkymin Eemil tulee aloittamaan koulun alhaisimmalla tuella tai keskitason tuella, mutta vasta maaliskuussa tulee viimeistään tarkka tieto kumpaa pojalle haetaan.

Fysioterapia - Saimme tuossa jokunen aika sitten lähetteen fysioterapiaan Eemilin kanssa sillä päiväkodissa oli herännyt huoli Eemilin jaloista. Poika nimittäin istuu muunmuassa lattialla niin sanotussa w-asennossa joka ei ole hyväksi esimerkiksi lonkille. Valitettavasti joudun myöntämään, että itsekin istun huomaamattani kyseisessä asennossa hyvin usein joten en ollut edes kiinnittänyt tähän huomiota Eemilin kohdalla. Lisäksi poika muunmuassa puolapuolta alas hypätessään laskeutuu suoraan kyseiseen w-asentoon jollaista päiväkodissa ei ole kukaan aiemmin nähnyt. Tästä syystä jalat tutkitaan varmuuden vuoksi ammattilaisen toimesta ja kotona huomautellaan pojalle tiuhaan ettei niin saa istua.

Toimintaterapia - Toimintaterapia on tulossa eteen jossain vaiheessa, mutta vielä emme tiedä missä vaiheessa. Tämä tukimuoto on jokatapauksessa kuulemma jo varma Eemilin kohdalla, mutta nyt odottelemme vielä tietoa siitä että millaista toimintaterapiaa Eemil kaipaa. Lyhyesti sanottuna odotamme siis varsinaista diagnoosia, tai edes alustavaa diagnoosia jotta asia pääsisi etenemään.

Sitten on vielä luettelematta koko perheen yhteiset tukitoimet, eli siirrytään seuraavaksi niihin.

Tukiperhe - Saimme juuri maksusitoumuksen tukiperheen hakemiseen, eli voimme alkaa vihdoin hakemaan tukiperhettä lapsille. Tukiperhettä haetaan sekä kaupungilta, että Pelastakaa Lapset ry:ltä jotta mahdollisuudet sen löytämiseen ovat paremmat. Näillä näkymin haemme kahta eri tukiperhettä sillä kaikkien neljän lapsen saaminen samaan tukiperheeseen on periaatteessa mahdotonta. Jonot tukiperheen saamiseksi ovat myös todella pitkät eli emme voi muuta kuin toivoa että tukiperhe löytyisi pian.

Perhetyöntekijä - Samalla kun aloimme hakemaan tukiperhettä aloimme hakemaan perhetyöntekijää. Tämän tarkoitus olisi saada edes pientä apua siihen saakka kunnes ja jos löydämme tukiperheen lapsille. Perhetyöntekijä tulee siis suunnilleen kerran viikossa käymään luonamme esimerkiksi viemään lapset ulos tai auttamaan ruuan laitossa. Vielä en tiedä onko tämä ihan se tukitoimi mistä on oikeasti apua, mutta eipä perhetyöntekijästä haittaakaan voi olla.

Kaikenlaisia tukitoimia siis löytyy ja ehkä ihan hyväkin että niitä löytyy sillä ei tukitoimista voi olla haittaakaan. Ajan kanssa nähdään mistä on eniten hyötyä ja kuinka kauan on jonotusajat osaan tukitoimista mutta tässä pieni selostus tukitoimista perheessämme.

Rentouttava(ko?) päivä messuilla.

Viime viikon perjantaina oli poikien päiväkoti kiinni ja ajattelin että voisin tehdä lasten kanssa jotain kivaa vähän niinkuin vaihtelun vuoksi. Ajattelinkin että messuille lähteminen olisi lasten mielestä kivaa ja saisimme hieman tekemistä vaikka messujen aihe olikin I Love Me eli ei varsinaisesti mikään lasten messut. Tiesin että koko reissu voisi olla totaalinen katastrofi, mutta silti olin uhkarohkea.

Aamulla pakkailin eväitä mukaan ja Niilo etsi innoissaan reppua. Kolme isointa poikaa pukivat innoissaan ja ajattelin että olisiko sittenkin edessä kiva päivä lasten kanssa liikenteessä. Ensimmäiset merkit siitä että lähtö olisi kannattanut jättää väliin tulivat jo kotona. Sekä Eemil että Veeti kiljuivat eteisessä tuntia ennen suunniteltua lähtöä ja tahtoivat olla menossa vaikka yritin selittää että nähtäisiin minun serkkuni vasta myöhemmin siellä. Hetken päästä alkoi Leevikin kiukkuamaan ja ajattelin että pakko se on liikkua ennen kuin kaikki lapset kiukkuavat ja ehkä Leevikin nukahtaisi vaunuihin...

Matka sujui yllättävän hyvin, pojat söivät junassa eväitään ja osasivat käyttäytyä. Yllätyinkin, että kerrankin matkustaminen kaikkien neljän kanssa sujui hyvin sillä yleensä matkustaminen on yhtä isoa sirkusta. Matkalla ihmeteltiin maisemia junan ikkunasta ja kävellessä juna-asemalta Messukeskukselle löytyi paljon kaikkea ihmeteltävää. Kerkesin jopa elättelemään toiveita että jos kerrankin reissu johonkin sujuisi kivasti ilman harmaita hiuksia.

Messukeskuksessa nähtiin J:n äiti ja sisko joiden kanssa pyörittiinkin messuilla melkein koko aika. Jossain vaiheessa Niilolla alkoi kumminkin mennä väsymys ihan yli ja poika alkoi pelleilemään muunmuassa vetämällä housut nilkkoihin joka käänteessä kun itse käänsin pääni sekunniksikaan. Lisäksi Leevi alkoi meneytää hermojaan ihmispaljouteen ja poika alkoi kiukuttelemaan vaunuissa joka ikisen pysähdyksen aikana. Tämän lisäksi Veeti sai energiaa Niilon pelleilystä ja Veeti yritti juosta karkuun aina kun silmä vältti.

Tarkoitus oli alunperin että oltaisiin liitytty serkkuni seuraan mutta valitettavasti poikien käytös alkoi olla sen verran levotonta että kerkesin näkemään serkkuni sekä hänen vauvansa vain hyvin pikaisesti. Kotimatka oli myös kaikkea muuta kuin helposti tehty sillä Niilo sekä Veeti pinkoivat joka käänteessä karkuun ulkonakin ja Leevi potki kengät jalastaan vähän väliä. Lopputulos kotimatkalla olikin se, että soitin J:lle josko hän heittäisi meidät autolla kotiin loppumatkan ja onneksi J suostui. Kotiin päästiin siis turvallisesti poikien käytöksestä huolimatta.

Messureissu olikin tällä kertaa kaikkea muuta kuin rentouttava ja ensi kerralla kun menen messuille niin ainoa mukaan lähtijä on näillä näkymin Eemil ellen kärsi jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä jälleen... Luonnollisesti reissusta ei siis myöskään ole kuvia tällä kertaa kun puolet lapsista olisi muuten kerenneet karata jos olisin edes miettinyt kuvaamista.

Vihdoin sain tupakanpolton lopetettua!

Tämmöinen tosi pikainen päivitys työmatkalla joka ehkä hieman selventää miksi olen ollut tavallista hiljaisempi. Oli nimittäin hieman huonoa oloa ja sairastelua tuossa alkuviikosta joten tupakan poltto loppui samalla. Blogiin en osannut keskittyä kunnolla, mutta nyt taas ryhdistäydyn!

Vielä on hieman opeteltavaa siinä että mitä teen silloin kun tavallisesti olisin polttanut tupakan, mutta vähitellen siihen oppii. J:hän lopetti tupakanpolton ja parisen viikkoa sitten joten nyt oli hyvä aika seurata perässä kun tupakka aiheutti entistä huonomman olon.

Nyt vain toivotaan että lopetus onnistui pysyvästi.

Aamupalat, välipalat ja iltapalat perheessämme

Perheessämme on lähes tulkoon joka päivä sama ongelma, mitä söisimme iltapalaksi. Aina kun ei jaksaisi samaa syödä ja pojatkin tahtovat välillä jotain hieman erilaisempaa niin on pakko miettiä välillä tarkkaakin että mitä sitä tänään söisi.

Aamu- ja välipalat on onneksi arkisin ulkoistettu päiväkodin hommiksi ja näin ollen näiden suhteen miettimisongelmia on vain viikonloppuisin. Viikonloppuisin Eemil tekee melkein aina aamupalan koko porukalle ja tämä helpottaa omaa hommaani ihan suunnattomasti. Yleensä Eemil tekeekin koko porukalle esimerkiksi voileipiä tai nappaa jääkaapista jugurttia kaikille. Puuroa syömme harvemmin sillä pojat eivät useinkaan tahdo puuroa kotona kun sitä on kumminkin tarhassa melkein joka aamu tarjolla.

Iltapaloista yksi poikien ehdoton lemppari on uunilihikset, eli uunissa lämmitettyjä lihapiirakoita joiden välissä on nakkeja sekä juustoa. Näitäkään ei kumminkaan kauhean usein viitisi mutustaa joten välillä on keksittävä muutakin...

Saimme Mammalandian ja Roberts Berrien kanssa yhteistyössä kokeiltavaksi uusia Moomin Berries mustikkajuomia. Olinkin jo aiemmin nähnyt näitä lapsimessuilla, mutta silloin Niilo oli jo niin väsynyt messuiluun etten pahemmin kerennyt tuotteeseen tutustua. Lisäksi tuotteen nimi oli tuolloin vielä Moomin Smoothie ja smoothiehan tämä tuote ei ole, joten nimi muutettiin berriesiksi. Nämä meidän testiin saamamme purkit ovat vielä vanhalla nimellä, mutta jatkossa purkit kulkevat tosiaan uudella nimellään.

Muumi Berrieitä on kahta eri makua, vadelma ja mustikka. Molemmissa on kumminkin päivän marjat yhdessä purkissa ja ainakin meillä mustikka berrie hävisi poikien vatsoihin nopeammin kuin tajusinkaan.

Plussaa näissä kätevissä marjajuomissa on se, että nämä säilyvät huoneenlämmössä (vaikkakin ovat paremman makuisia kylmänä) joten Berrie on todella helppo napata evääksi ilman pelkoa siitä että se pilaantuisi liian lämpimässä. Lisäksi repäisykannen alta paljastuu pienempi juomareikä joten riski siihen, että mustikat ovat pitkin rinnuksia on pienempi.

Harmikseni juodun kumminkin toteamaan, että ainakaan itse en ole näihin vielä kauppojen hyllyillä törmännyt ja jos itse tahdot näitä kokeiluun niin tuotteet on tilattava Roberts Berriesin sivuilta. Tarjolla on kumminkin myös muita makuvaihtoehtoja ilman Muumia, joiden uskoisin myös olevan lasten makuun vaikkeivat ne olekaan nimenomaan lapsille mainostettuja.

Nämä ovat kumminkin hyvä vaihtoehto esimerkiksi välipalalle leivän kanssa ja Berriesit sopivat loistavasti myös puuron joukkoon tuomaan lisämakua.

Roberts Berrie on muuten nyt viikonloppuna I Love Me messuillakin, eli jos tuotteet kiinnostavat niin suosittelen suuntaamaan heidän osastolleen.

Postaus toteutettu yhteistyössä Mammalandian ja Roberts Berrien kanssa.
Mammalandian Facebook-sivut.
Roberts Berrien Facebook-sivut.

Niilon 6. puheterapiakäynti

Keskiviikkona oli Niilon 6. puheterapiakäynti ja pian ollaankin siis jo puolivälissä viidestätoista käynnistä jotka pitää käydä ennen kuin saamme lähetteen erikoissairaanhoidon piiriin tutkimaan miksei Niilo puhu.

Jälleen kerran Niilolla oli mukana pulla, sekä pillimehua sillä puheterapeutti halusi tälläkin kertaa tarkkailla Niilon suun motoriikkaa syönnin ohessa. Tällä kertaa Niiloa vaan ei pahemmin tuntunut huvittavan syöminen kun hän huomasi että häntä tuijotetaan. Niinpä luovutimme syömisen tarkkailun ja puheterapeutti aloitti tehtävien teon Niilon kanssa.

Tällä kertaa tehtävinä oli taas kerran tukiviittomien opettelua, sekä ymmärtämisen hahmotuksen harjoittelua pelin ohella. Pelissä Niilon piti kiinnittää kuviin niihin sopivat hahmot ja tehtävä sujuikin ihan hyvin vaikka välillä Niilo kokeili naureskellen että josko kuvaan sopisi eri kuva kuin kuuluisi. Tukiviittomien aiheena oli tällä kertaa kulkuvälineet niinkuin esimerkiksi lentokone, paloauto ja moottoripyörä. Puheterapeutti testasi myös miten Niilo muisti viime kerralla opetellut eläinten tukiviittomat. Muutaman Niilo muisti eläimistä, mutta ei kaikkia.

Jossain vaiheessa tehtävien tekoa Niilo alkoi huomaamattomasti myös syömään eväänä ollutta pullaansa. Syöntiä hetken tarkkailtuaan puheterapeutti kertoi epäilevänsä ettei Niilo puhuisi koska suun motoriikassa olisi hieman ongelmaa. Kuulemma tämä on synnynnäistä jos tästä on kyse, mutta vasta erikoissairaanhoidossa voitaisiin tehdä virallinen diagnoosi syystä.

Lyhyesti sanottuna puheterapiakäynti meni melko samanlailla kuin aina ennenkin. Nyt seuraava käynti olisi jo ensi viikolla ja toivottavasti käynnit olisi pian käyty jotta pääsisimme jonottamaan aikaa tutkimuksiin...

Jälleen edistystä koiran kanssa.

Jokin aika sitten, tai oikeastaan silloin kun kirjoitin ensimmäisiä kuulumisia Windyltä kerroin siitä kuinka opetan arkitottelevaisuuskäskyjä Windylle koirapuistossa. En nimittäin uskaltanut pitää koiraa vapaana sillä pelkäsin että koira voisi singota ihan milloin vain linnun tai minkä tahansa eläimen tai asian perään mitä koira sattuu näkemään.

Toisaalta koirapuistossa treenaaminen oli hieman hankalaa sillä aina piti olla varuillaan jos paikalle tulisi toinen koira ja lopettaa treenaus siihen.

Yksi päivä kumminkin rohkaisi itseni kun olimme koko porukan voimin metsälenkillä. Löysimme metsästä nimittäin kivan aukean keskellä pöpelikköä ja päätin että siellä jos missä uskaltaa kokeilla juoksuttaa Windyä ensimmäisen kerran vapaana. Päästinkin koiran vapaaksi ja yllätyin todella suuresti kun Windy kuunteli minua koko ajan ja vahti ettei joudu liian pitkälle yhdestäkään perheenjäsenestä. Lapsien liikkeitä Windy tarkkaili vieläkin tarkemmin kuin minun tai J:n liikkeitä mutta tarkkailun lomassa koira nautti todella paljon metsässä juoksemisesta sekä keppien noutamisesta.

Tuon yhden kerran jälkeen Windy onkin päässyt useammankin kerran juoksemaan metsässä vapaana. Koirasta huomaa hyvin kuinka se nauttii vapaana juoksemisesta ja muunmuassa siitä että heittelen keppejä joiden perässä on kiva juosta.
Ainoastaan yhden kerran Windy on meinannut lähteä oravan perään mutta silloinkin tyttö tuli takaisin ihan vain kutsumalla. Lintujen perään Windy ei ole edes yrittänyt lähteä vapaana ollessaan toisin kuin hihnalenkillä saan koko ajan olla kieltämässä kiskomasta pikkueläinten perään.

Vapaana ollessa Windy ottaa kontaktia aivan eri tavalla kuin hihnassa ollessaan ja näin ollen koira tuntuu löytävän korvansa aina kun saa olla vapaana. Perustottelevaisuuden treenaaminen onkin siis helpottunut kun Windy selkeästi kuuntelee käskyjäni vapaana ollessaan ja hyvin pientä edistymistä onkin tapahtunut. Itse olen tässä vaiheessa tyytyväinen pieneenkin edistykseen ja vähitellen koira oppii lisää.

Nyt odotellaan talvea että koira pääsee kahlaamaan hangessa ja saakin nähdä mitä Windy pitää lumesta.

Viikonloppu kahden lapsen kanssa

Perjantaina lähti kaksi isointa lasta vaarilleen viikonlopuksi joten jäimme J:n kanssa viikonlopuksi vain kahden pienimmän lapsen kanssa. On suhteellisen harvinaista että saamme viettää viikonloppua vain kahden lapsen kanssa ja jo perjantaina tuntuikin ihanan hiljaiselta kun vain kaksi lasta oli kotona.

Mitään ihmeellistä tekemistä emme perjantaille järjestäneet sillä pojat olivat kumminkin olleet normaalisti päiväkodissa ja päiväkodin jälkeen ei kovinkaan montaa tuntia jää ennen kuin onkin jo aika ruveta iltatoimille ja niinpä vietimme vain rauhallista koti-iltaa katsoen lastenohjelmia kerrankin ilman tappelua kanavasta.

Lauantaina sen sijaan lähdettiin juoksuttamaan Windyä hieman pidemmälle koirapuistoon ja jo se, että käytiin koirapuistoilemassa hieman pidemmällä tuntui olevan Niilosta erittäin hauskaa. Mukaan lähti myös veljeni avovaimo joka juoksutti sekä koiraa, että Niiloa koirapuistossa jossa ei ollut lisäksemme muita.
Kotimatkalla kiersimme pidempää reittiä kotiin jotta tuli samalla ulkoiltua, että väsytettyä Niilo kun pelkkä leikkipuistossakaan olo ei tunnu Niilolle riittävän väsytykseen. Illalla sitten tilattiin iltapalaksi pizzaa joka tuntui Niilosta olevan ihan huippu juttu. Leevi ei ihan vielä omaa pizzaa saanut, mutta sai hänkin maistaa vähän pizzaa muilta ja poika sai myös reunoja syödäkseen jotka itseasiassa tuntuivat maistuvan paremmin kuin pizza.

Sunnuntaina nukuttiin tavallista pidempään kun kerrankin isommat pojat eivät olleet herättämässä Niiloa heti aikaisin aamulla ja huomasi muuten Niilosta hyvin sen, että poika oli paljon pirteämpi pidemmälle päivää kuin normaalisti. Jo aamusta alkaen otettiin ihan rennosti ja Niilo katselikin aamun lastenohjelnia suhteellisen pitkään. Mitään kovin erikoista ei tehty kun Niilo, sekä Leevi nauttivat jo siitä ettei kukaan häirinnyt heidän leikkejään.

Isommat pojat kotiutuivat iltapäivästä ja he kertoivatkin innoissaan kuinka olivat muunmuassa päässeet ajamaan mönkijällä vaarin kanssa. Pojilla oli ollut hauskaa ja he kyselivätkin heti milloin pääsevät uudelleen. Olikin kiva kun pienemmät pojat saivat hieman enemmän omaa aikaa minun ja J:n kanssa ja isommat pojat saivat erilaista tekemistä viikonlopuksi.

WheyHey proteiinijäätelöitä - se terveellisempi jäätelö

Saimme Oy Valkoiselta Ristiltä testiin WheyHey proteiinijäätelöitä joita odotinkin innolla testiin. Lupaukset terveellisemmästä jäätelöstä nimittäin kuulostivat todella hyvältä ja kun jäätelön sanottiin sopivan lapsillekin, en epäröinyt hetkeäkään ettenkö olisi tarttunut tilaisuuteen.

Kyseessähän on siis jäätelö jonka valmistuksessa ei ole käytetty yhtään sokeria vaan jäätelö on makeutettu xylitolilla. Näin ollen WheyHey onkin myös lapsille sopivampi vaihtoehto. Toki tämänkin herkun kanssa on muistettava kohtuus, sillä proteeniä jäätelössä on noin 20 grammaa joten on katsottava ettei lapset saa liikaa proteiinia tästä jäätelöstä. Tarkemmin proteiininä on käytetty heraproteiini-isolaattia joka on käsittääkseni fitness piireissä hyvin käytetty proteiini.

Hiilihydraatteja WheyHeyssä on 12,5 grammaa joten tuote sopii myös diabeetikoille. Tämä jäätelö nimittäin pitää verensokerit tasaisina eikä aiheuta niissä kohtuutonta piikkiä. Voisikin siis sanoa, että tämä jäätelö sopii jopa välipalaksi, tosin hieman maukkaammaksi sellaiseksi. Yksi purkki WheyHeyn jäätelöä vastaa noin yhden kananrintafileen syömistä ravintoarvoiltaan eli miksipä ei voisi välillä korvata yhtä välipalaa jäätelöllä.

Mitä meidän perheemme sitten piti tästä jäätelöstä?
Alkuun jäätelö oli todella kovaa kun sen otti pakastimesta, mutta jäätelö alkoi sulaa kohtuullisen vauhdikkaasti. Ihan heti pakastimesta oton jälkeen Niilo onnistui katkaisemaan lusikan kun yritti syödä jäätelöä, eli suosittelen pientä odotusta ennen kuin käyt herkun kimppuun.
Makuvaihtoehtoina WheyHeyssä on mansikka, suklaa, vanilja ja banoffee. Meidän neljä poikaa pitivät kaikista eri mauista ja suosikikseen he nimesivät suklaan.

Itse en jotenkin osannut tykätä tämän jäätelön koostumuksesta taikka mausta. Olen todennäköisesti totuttanut itseni liikaa sokerin makuun ja näin ollen en osannut nauttia sokerittomasta jäätelöstä. Vanilja oli kumminkin omasta mielestäni parhaan makuinen.

WheyHeyn jäätelöä on saatavilla suurimmassa osassa ruokakauppoja ja mitä olen itse huomannut niin hinta vaihtelee 3-4 euron välillä.

Postaus toteutettu yhteistyössä Oy Valkoinen Ristin ja Mammalandian kanssa.
WheyHeyn Facebook-sivut.
Mammalandian Facebook-sivut.

Muumivaippa-arvonnan voittaja

Niilo sai toimia arvonnan onnettarena ja poika olikin innokkaasti apulaisena jo kun kirjoitin osallistujat lapulle, sekä leikkasin jokaiselle osallistujalle omat laput.

Tämän jälkeen laput taiteltiin ja laitettiin hattuun jossa ne sekoitettiin.

Sopivaa lappua Niilo kaiveli hatusta pienen hetken kunnes lopulta löytyi lappu jonka Niilo nosti.

Tällä kertaa voitto osui seuraavalle lapulle. Onnea voittajalle johon on otettu henkilökohtaisesti yhteyttä!