Niin on sitten joulu juhlittu ja ainakin meidän taloudessamme jo kuusikin siivottu pois, samoin jouluvalot ikkunasta, johan se kuusi kerkesikin melkein kuukauden nököttää tuolla olohuoneen nurkassa. Nyt oli jonkun aikaa hiljaisempaa blogissa kun hieman ehkä söi kirjoitusaiheita tuo joulukalenteri, mutta nyt taas voisin kertoa kuulumisiamme ja siitä, miten se joulu oikein meni meidän perheessämme.
Jouluaattona Eemil ja Veeti heräsivät muita aikaisemmin ja hiippailivat leikkimään Duploilla olohuoneeseen, joten saatiin Niilon ja J:n kanssa jatkaa unia vielä jonkun aikaa ja se nukkuminen tekikin ihan hyvää, sillä Niilo päätti aamuyöllä että kun kerran nousin ottamaan kinkkua pois uunista niin ei sitten tarvitse enää nukkuakaan. Siirryttiinkin siis minimiehen kanssa sohvalle pötköttelemään melkein puoleksitoista tunniksi, kunnes Niilo suvaitsi nukahtaa uudelleen. Jossain vaiheessa ennen isompien poikien heräämistä siirryttiinkin sitten makkariin jatkamaan unia vielä hetkeksi...
Kun sitten noustiin ylös J:nkin kanssa niin syötiin aamupala kaikessa rauhassa ja isommat pojat saivat pienet paketit, jotta jaksaisivat odottaa ruokaan ja varsinaiseen lahjojen jakoon saakka. Paketeista paljastui molemmille uudet pikkuautot ja niillä jaksettiinkin leikkiä vallan mainiosti useampi tunti ja varsinkin Veeti tuntui olevan innoissaan kun kyseessä on pojan ensimäinen "oikea" pikkuauto, eikä sellainen kovaa muovia oleva auto... Kun pojat leikkivät kiltisti autoillaan, alettiin me J:n kanssa tuijottamaan Joulupukin kuumaa linjaa ja hetken päästä pojatkin tulivat tuijottamaan telkkaria.
Joulupukin kuuman linjan jälkeen lähdin tekemään ruokaa ja pikkuveljeni tuli auttamaan kun J viihdytti poikia, jotta pysyisivät poissa keittiöstä. Yllättävän kauan ruuan laitossa menikin kun olin ehkä "hieman" liioitellut ruuan kanssa muunmuassa maksalaatikkoja oli neljä kappaletta, porkkanalaatikoita kaksi, perunalaatikoita kaksi, perunoita melkein kolme kiloa. No, hyvähän se on ettei ruoka ainakaan päässyt loppumaan.
Syötiin joskus yhden aikaan ja kun kaikki olivat aivan ähkyjä ja ruokapöytä oli siivottu, menin poikien kanssa leikkimään kun Niilokin oli sopivasti nukahtanut. Tällä välin kun olin leikkimässä, meni pikkuveljeni "nukkumaan", eli puki pukinvaatteet päälleen, nappasi lahjasäkin (pussilakana täynnä lahjoja), hiipi hiljaa ulos ulko-ovesta ja pimpotti. Pojat olivat ihanan innoissaan joulupukista, vaikka tiesivätkin jo etukäteen sen olevan heidän enonsa. Jostain kumman syystä pojat kumminkin luulivat kyseessä olevan oikea joulupukki kun enohan oli mennyt nukkumaan ja joulupukki olikin kiva tyyppi kun lahjoja tuli niin paljon.
Kuvia en valitettavasti muistanut ottaa kun oli niin paljon häslinkiä, mutta ainakin pojat saivat sen verran liikaa lahjoja, että ensi vuonna aloitan lahjojen oston aikaisintaan viikkoa ennen jouluaattoa jottei lahjavuori pääsisi kasvamaan liiallisuuksiin. Onneksi sukulaiset olivat kuunnelleet lahjatoiveita ja kaikki lahjat oli toivottuja. Koko loppuilta menikin uusilla leluilla leikkiessä, vaikka niistäkin kerkesi tulla muutama tappelu (esimerkiksi Duploja tuli neljä kertaa enemmän kuin mitä niitä oli entuudestaan ja silti molemat halusivat juuri saman Duplon leikkeihinsä). Nukkumaan mennessä oli hieman kiukkua kun poikia olisi huvittanut leikkiä vielä uusilla leluilla, mutta nyt jo suurin osa leluista on unohtunut...
Nyt odotellaankin vain uutta vuotta ja huomista Niilon puolivuotis neuvolaa, eli varmaan tulen kertomaan huomenna tai ylihuomenna neuvolakuulumiset. Uusivuosi vietetään näillä näkymin serkkuvauvan perheen kanssa, jos he eivät keksi muuta menoa, mutta siinä tapauksessa vietetään vuodenvaihde vain perheen kesken.
Mitenkäs teidän joulu meni?
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
tiistai 24. joulukuuta 2013
maanantai 23. joulukuuta 2013
23. joulukuuta. TEINIMINÄ.
Löysin "teini-iän" kuvia itsestäni ja pakkohan niitä on jakaa teidän kanssanne kun vihaan kuvien ottamista itsestäni nykyisin ja senpä vuoksi tuoreita kuvia ei pahemmin löydy. Tämä on siis täysin kuvapainotteinen postaus. Kuvat ovat sekalaisessa järjestyksessä (eikä kuvat periaatteessa ole kaikki edes teini-iältä, mutta vanhempia kuvia kumminkin...).
 |
| Huhtikuu -06 ja blondina. |
 |
| Syyskuu -06 ja blondit hiukset sai jäädä. |
 |
| Huhtikuu -07 ja kamala jälki kulmassa kulmakorusta... |
 |
| Lokakuu -06 |
 |
| Kesäkuu -08 ja elämäni ensimäinen benjihyppy |
 |
| Huhtikuu -07 |
 |
| Helmikuu -09 Ensimäistä kotihoitokoiraa Juliaa vastassa. |
 |
| Lokakuu -08 |
 |
| Ysiluokan kuva |
 |
| 2006 |
 |
| Toi hiusten väri <3 (2006) |
 |
| Konfirmaation jälkeen. |
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
22. joulukuuta. LASTEN LUONNE-EROISTA.
Joo, olen laiskistunut tämän joulukalenterin kanssa ja eilen jäi taas kirjoitus välistä kun en enää illalla jaksanut kirjoitella serkkuvauvan ristiäisten jälkeen ja muutenkin tuntuu että aika loppuu kesken kun yrittää tehdä normaalit askareet ja jonkin näköistä joulusiivoustakin siinä samalla... Nyt kumminkin asiaan.
Olen jo osalle tutuistani hämmästellyt sitä, että kuinka suuret erot poikiemme luonteissa on, vaikka kaikilla kolmella pojalla onkin samat geenit ja onkin ollut omalla tavallaan mielenkiintoista tutkailla eroja poikien luonteissa. Nyt ajattelinkin hieman kertoa poikiemme luonteista enemmän, jotta teillekin (ehkä) valkenisi se, kuinka erilaisia lapsosemme loppujen lopuksi ovat.
Eemil on luonteeltaan erittäin herkkä lapsi, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia (paitsi nyt uhmaikäisenä suurin osa on ihan tyhmää). Eemil pelkää erilaisia asioita hyvin herkästi ja kovinkaan paljon ei poikaa tarvitse pelotella kun uusi asia jo pelottaakin, siksi olemme pyrkineet siihen ettei kukaan pelottelisi Eemiliä turhan paljon ja hieman jopa harmittaakin kun pikkuveljeni yrittää välillä saada pojan tottelemaan pelottelua apunaan käyttäen. Omalla tavallaan Eemiliä voisi melkeinpä sanoa neitimäiseksi ja ei todellakaan vaadi paljoa kun Eemil jo alkaa itkemään, sekä leikkimään jonkin asteista marttyyriä... Eemil myös pyrkii hyvin herkästi esittämään ettei häntä haittaa jokin asia, vaikka kuka tahansa huomaa että esimerkiksi kielletyt asiat surettavat poikaa vaikka Eemil muuta väittäisikin. Toisaalta Eemil ei myöskään ole kovinkaan pitkävihainen, eli surettavat asiat unohdetaan kohtuullisen pian ja meno jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Eemil myös rakastaa eläimiä, sekä toisia ihmisiä yli kaiken ja kissamme saavatkin pojalta erittäin paljon huomiota ja Niilokin saa useita huomionosoituksia päivässä Eemililtä. Eemil myös huolehtii toisista ihmisistä erittäin paljon ja jos Niilo esimerkiksi itkee, niin Eemil kysyy erittäin herkästi että mikä Niiloa vaivaa ja pyrkii auttamaan parhaansa mukaan. Tietenkin uhmaikäisenä poika osaa myös olla ilkeä ja tuittupäinen, mutta pääsääntöisesti Eemil on kumminkin herkkä ja kiltti lapsi joka aiheuttaa välillä harmaita hiuksia olemalla melkeinpä liian herkkä. Toivomme kumminkin J:n kanssa, että poika oppisi jossain vaiheessa olemaan pelkäämättä kaikkea ja niin sanotusti ryhdistäytyisi vähän, sillä suoraan sanottuna pelkäämme Eemilin jäävän hyvin herkästi kiusatuksi tuon herkän luonteensa vuoksi. Olen nimittäin valitettavasti kuullut todella paljon pelotteluita jo tarhaikäisten "raadollisuudesta" ja siitä, kuinka jo pienetkin lapset osaavat kiusata toisiaan toisten "heikkouksia" hyväksikäyttämällä.
Veeti taasen on varsinainen rämäpää, joka tekee ensin ja ajattelee seurauksia vasta sen jälkeen. Välillä tuntuukin, ettei tämä pikkuherra pelkää yhtikäs mitään ja välillä Veetin kanssa jättää sydämeni muutaman lyönnin väliin kun säikähdän pojan tempauksia. Yleisimpiä tyhmyyksiä Veetillä on muunmuassa sohvan selkänojalle kiipeäminen, tiskipöydälle kiipeäminen, Eemilin huoneen lipaston päälle kiipeäminen ja oikeastaan minne tahansa kiipeäminen... Veeti on myös todella itsepäinen ja suhteellisen pitkävihainen lapsi, sillä kieltoja ei uskota läheskään ensimäisellä sanomiskerralla ja kun kielto lopulta uskotaan, niin Veeti saattaa huutaa jopa tunnin tai parikin kieltämisen johdosta ja auta armias jos poikaa yrittää mennä lohduttamaan ja selittämään miksi esimerkiksi jotain kiellettiin, niin huuto yltyy vain entisestään. Olemmekin vain tulleet siihen tulokseen, että pojan täytyy antaa itse rauhoittua rauhassa ja sen jälkeen selitetään miksi mikäkin menee mitenkin.
Vaikka Veeti onkin siis todella paljon poikamaisempi ja rämäpäisempi kuin Eemil, niin on yksi asia jonka suhteen Veeti on huomattavasti isoveljeään herkempi. Tämä on nimittäin uusien ihmisten tapaaminen. Poika saattaa nimittäin uuden ihmisen tavatessaan tuijottaa uutta tuttavuutta pidemmänkin tovin yrittämättäkään ottaa minkäänlaista kontaksia kyseiseen ihmiseen. Välillä on myös käynyt niinkin, että jos meille tulee joku uusi tuttavuus käymään, niin Veeti ei ota uuteen tuttavuuteen minkäänlaista kontaktia koko vierailun aikana. Tuttujenkin ihmisten suhteen käy välillä näin, jos Veeti ei ole nähnyt kyseistä ihmistä mielestään tarpeeksi usein.
Niilon luonteesta on tällä hetkellä hieman hankala sanoa oikeastaan yhtään mitään kun poika on vasta puolivuotias. Nyt jo olen kumminkin huomannut, että poika on todella paljon takertuvaisempi ja äitiriippuvaisempi kuin kumpikaan isoveljistään ja kaikenlaiset muutokset elämässä ovat Niilolle hankalia. Vierastustakin on alkanut jo ilmenemään hieman, mutta niin kauan kun itse pysyn lähettyvillä, ei vierastuskaan ylly liian pahaksi. Tiedän, että luonne voi Niilon kohdalla vielä muuttua rajustikin ja suoraan sanottuna toivonkin että muunmuassa tuo äitiriippuvaisuus rauhoittuisi mahdollisimman pian ja poika alkaisi hyväksymään muutkin hoitajikseen kuin ainoastaan minut.
Oletteko te huomanneet joitain eroja sisarusten luonteissa?
Olen jo osalle tutuistani hämmästellyt sitä, että kuinka suuret erot poikiemme luonteissa on, vaikka kaikilla kolmella pojalla onkin samat geenit ja onkin ollut omalla tavallaan mielenkiintoista tutkailla eroja poikien luonteissa. Nyt ajattelinkin hieman kertoa poikiemme luonteista enemmän, jotta teillekin (ehkä) valkenisi se, kuinka erilaisia lapsosemme loppujen lopuksi ovat.
Eemil on luonteeltaan erittäin herkkä lapsi, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia (paitsi nyt uhmaikäisenä suurin osa on ihan tyhmää). Eemil pelkää erilaisia asioita hyvin herkästi ja kovinkaan paljon ei poikaa tarvitse pelotella kun uusi asia jo pelottaakin, siksi olemme pyrkineet siihen ettei kukaan pelottelisi Eemiliä turhan paljon ja hieman jopa harmittaakin kun pikkuveljeni yrittää välillä saada pojan tottelemaan pelottelua apunaan käyttäen. Omalla tavallaan Eemiliä voisi melkeinpä sanoa neitimäiseksi ja ei todellakaan vaadi paljoa kun Eemil jo alkaa itkemään, sekä leikkimään jonkin asteista marttyyriä... Eemil myös pyrkii hyvin herkästi esittämään ettei häntä haittaa jokin asia, vaikka kuka tahansa huomaa että esimerkiksi kielletyt asiat surettavat poikaa vaikka Eemil muuta väittäisikin. Toisaalta Eemil ei myöskään ole kovinkaan pitkävihainen, eli surettavat asiat unohdetaan kohtuullisen pian ja meno jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Eemil myös rakastaa eläimiä, sekä toisia ihmisiä yli kaiken ja kissamme saavatkin pojalta erittäin paljon huomiota ja Niilokin saa useita huomionosoituksia päivässä Eemililtä. Eemil myös huolehtii toisista ihmisistä erittäin paljon ja jos Niilo esimerkiksi itkee, niin Eemil kysyy erittäin herkästi että mikä Niiloa vaivaa ja pyrkii auttamaan parhaansa mukaan. Tietenkin uhmaikäisenä poika osaa myös olla ilkeä ja tuittupäinen, mutta pääsääntöisesti Eemil on kumminkin herkkä ja kiltti lapsi joka aiheuttaa välillä harmaita hiuksia olemalla melkeinpä liian herkkä. Toivomme kumminkin J:n kanssa, että poika oppisi jossain vaiheessa olemaan pelkäämättä kaikkea ja niin sanotusti ryhdistäytyisi vähän, sillä suoraan sanottuna pelkäämme Eemilin jäävän hyvin herkästi kiusatuksi tuon herkän luonteensa vuoksi. Olen nimittäin valitettavasti kuullut todella paljon pelotteluita jo tarhaikäisten "raadollisuudesta" ja siitä, kuinka jo pienetkin lapset osaavat kiusata toisiaan toisten "heikkouksia" hyväksikäyttämällä.
Veeti taasen on varsinainen rämäpää, joka tekee ensin ja ajattelee seurauksia vasta sen jälkeen. Välillä tuntuukin, ettei tämä pikkuherra pelkää yhtikäs mitään ja välillä Veetin kanssa jättää sydämeni muutaman lyönnin väliin kun säikähdän pojan tempauksia. Yleisimpiä tyhmyyksiä Veetillä on muunmuassa sohvan selkänojalle kiipeäminen, tiskipöydälle kiipeäminen, Eemilin huoneen lipaston päälle kiipeäminen ja oikeastaan minne tahansa kiipeäminen... Veeti on myös todella itsepäinen ja suhteellisen pitkävihainen lapsi, sillä kieltoja ei uskota läheskään ensimäisellä sanomiskerralla ja kun kielto lopulta uskotaan, niin Veeti saattaa huutaa jopa tunnin tai parikin kieltämisen johdosta ja auta armias jos poikaa yrittää mennä lohduttamaan ja selittämään miksi esimerkiksi jotain kiellettiin, niin huuto yltyy vain entisestään. Olemmekin vain tulleet siihen tulokseen, että pojan täytyy antaa itse rauhoittua rauhassa ja sen jälkeen selitetään miksi mikäkin menee mitenkin.
Vaikka Veeti onkin siis todella paljon poikamaisempi ja rämäpäisempi kuin Eemil, niin on yksi asia jonka suhteen Veeti on huomattavasti isoveljeään herkempi. Tämä on nimittäin uusien ihmisten tapaaminen. Poika saattaa nimittäin uuden ihmisen tavatessaan tuijottaa uutta tuttavuutta pidemmänkin tovin yrittämättäkään ottaa minkäänlaista kontaksia kyseiseen ihmiseen. Välillä on myös käynyt niinkin, että jos meille tulee joku uusi tuttavuus käymään, niin Veeti ei ota uuteen tuttavuuteen minkäänlaista kontaktia koko vierailun aikana. Tuttujenkin ihmisten suhteen käy välillä näin, jos Veeti ei ole nähnyt kyseistä ihmistä mielestään tarpeeksi usein.
Niilon luonteesta on tällä hetkellä hieman hankala sanoa oikeastaan yhtään mitään kun poika on vasta puolivuotias. Nyt jo olen kumminkin huomannut, että poika on todella paljon takertuvaisempi ja äitiriippuvaisempi kuin kumpikaan isoveljistään ja kaikenlaiset muutokset elämässä ovat Niilolle hankalia. Vierastustakin on alkanut jo ilmenemään hieman, mutta niin kauan kun itse pysyn lähettyvillä, ei vierastuskaan ylly liian pahaksi. Tiedän, että luonne voi Niilon kohdalla vielä muuttua rajustikin ja suoraan sanottuna toivonkin että muunmuassa tuo äitiriippuvaisuus rauhoittuisi mahdollisimman pian ja poika alkaisi hyväksymään muutkin hoitajikseen kuin ainoastaan minut.
Oletteko te huomanneet joitain eroja sisarusten luonteissa?
perjantai 20. joulukuuta 2013
20. joulukuuta. STRESSISTRESSISTRESSI.
Pahoittelut, että kaksi luukkua jäi välistä, mutta toissapäivänä alkoi jo aamusta niin hirveä päänsärky ettei jaksanut oikein keskittyä mihinkään ja sama päänsärky jatkui vielä eilenkin. Nytkin koittaa päänsärky kovaa vauhtia puskea kiusaamaan, mutta hieman helpompi olo on nyt. Johtuisiko joulustressistä koko päänsärky kun en oikein osaa olla stressaamatta joulusta ja tahtoisin kaiken olevan täydellistä, vaikka tiedän ettei se oikein ole mahdollista.
Jouluruuat on siis jo hankittu, ellei lasketa salaattitarvikkeita mukaan, mutta ne olisi tarkoitus hakea tänään tai ihan viimeistään huomenna. Mielummin tänään, sillä huomenna on serkkuvauvan ristiäiset (jonne mulla ei ole mitään päällelaitettavaa...) ja sitten meille on tulossa käymään sekä siskoni, että Niilon kummit, joten ihan kauheasti shoppailuaikaa ei huomiselle jää.
Lisäksi tänään pitäisi vielä keretä pakkaamaan viimeiset lahjat, jotka ostin eilen Jesper Juniorista kun kyseisessä liikeessä oli niin hyvät alennukset ja pitäisi pakata tuttavapariskunnan tytönkin lahja. Ja Veetikin kerkesi jo kaksi lahjaansa avaamaan kun poika oli liian nopea liikkeistään ja kävi huoneessamme tonkimassa lahjoja, onneksi poika avasi sentään omia lahjojaan eikä jonkun toisen.
Pakkaamisen ja ostoksilla käynnin lisäksi pitäisi vielä keretä leipomaan piparit ja joulutortut, joiden leipominen menee melkein pakosti sunnuntaille sillä tänään ja huomenna ei ole aikaa ja muistaakseni sunnuntainakin oli kai tulossa joku käymään, en kyllä enää muista kuka. No, ehkä sekin selviää vielä tässä viikonlopun aikana, jos joku oli tulossa käymään... Maanantaina tulee sitten Eemilin kummitäti käymään, eli loput päivät ennen jouluaattoa ovat täynnä vierailuja kun kaikki tuovat ostamansa lahjat kummilapsilleen / sukulaislapsilleen.
Kinkkukin pitäisi ottaa sulamaan ja muistaa laittaa se maanantai-iltana paistumaan yöksi. Ja pitäisi keretä tekemään joulusiivous, joka tuntuu aivan mahdottomalta sillä pojat sotkevat niin paljon nopeammin kuin itse kerkeän siivoamaan ja tämän lisäksi tuntuu että tavaraa on aivan liikaa joka suunnassa joten sitä ei vain kerkeä siivoamaan. Kuka meille onkaan tunkenut näin paljon tavaraa?
Luojan kiitos joulu on vain kerran vuodessa, eihän tälläistä stressia jaksaisi hullukaan useammin. Onneksi pikkusiskoni tulee tänään yöksi joten huomenaamulla sisko saa auttaa itseäni laittamaan itseni ihmisen näköiseksi ristiäisiin.
Stressaako joku muu joulusta liikaa?
Jouluruuat on siis jo hankittu, ellei lasketa salaattitarvikkeita mukaan, mutta ne olisi tarkoitus hakea tänään tai ihan viimeistään huomenna. Mielummin tänään, sillä huomenna on serkkuvauvan ristiäiset (jonne mulla ei ole mitään päällelaitettavaa...) ja sitten meille on tulossa käymään sekä siskoni, että Niilon kummit, joten ihan kauheasti shoppailuaikaa ei huomiselle jää.
Lisäksi tänään pitäisi vielä keretä pakkaamaan viimeiset lahjat, jotka ostin eilen Jesper Juniorista kun kyseisessä liikeessä oli niin hyvät alennukset ja pitäisi pakata tuttavapariskunnan tytönkin lahja. Ja Veetikin kerkesi jo kaksi lahjaansa avaamaan kun poika oli liian nopea liikkeistään ja kävi huoneessamme tonkimassa lahjoja, onneksi poika avasi sentään omia lahjojaan eikä jonkun toisen.
Pakkaamisen ja ostoksilla käynnin lisäksi pitäisi vielä keretä leipomaan piparit ja joulutortut, joiden leipominen menee melkein pakosti sunnuntaille sillä tänään ja huomenna ei ole aikaa ja muistaakseni sunnuntainakin oli kai tulossa joku käymään, en kyllä enää muista kuka. No, ehkä sekin selviää vielä tässä viikonlopun aikana, jos joku oli tulossa käymään... Maanantaina tulee sitten Eemilin kummitäti käymään, eli loput päivät ennen jouluaattoa ovat täynnä vierailuja kun kaikki tuovat ostamansa lahjat kummilapsilleen / sukulaislapsilleen.
Kinkkukin pitäisi ottaa sulamaan ja muistaa laittaa se maanantai-iltana paistumaan yöksi. Ja pitäisi keretä tekemään joulusiivous, joka tuntuu aivan mahdottomalta sillä pojat sotkevat niin paljon nopeammin kuin itse kerkeän siivoamaan ja tämän lisäksi tuntuu että tavaraa on aivan liikaa joka suunnassa joten sitä ei vain kerkeä siivoamaan. Kuka meille onkaan tunkenut näin paljon tavaraa?
Luojan kiitos joulu on vain kerran vuodessa, eihän tälläistä stressia jaksaisi hullukaan useammin. Onneksi pikkusiskoni tulee tänään yöksi joten huomenaamulla sisko saa auttaa itseäni laittamaan itseni ihmisen näköiseksi ristiäisiin.
Stressaako joku muu joulusta liikaa?
tiistai 17. joulukuuta 2013
17. joulukuuta. KUULUMISIA.
Joulukalenteri lähenee jo loppua ja olen kohtuullisen ylpeä itsestäni kun olen jaksanut kirjoittaa jokaisena päivänä (yhtä päivää lukuunottamatta) edes jotakin, vaikka joka päiväiset juttuni tuskin ovat kaikkia kiinnostaneet tai ainakin olen huomannut, että kommentteja on tulltu erittäin paljon vähemmän kuin normaalisti (vaikka normaalistikaan niitä ei tule montaa) nyt kun olen kirjoittanut päivittäin.
Koska tämän päivän luukun kirjoittaminen meni vähän myöhäiseksi ja en oikein keksi mitään kovin fiksua kirjoitettavaa, niin ajattelin tulla kertomaan hieman kuulumisia.
Jouluvalmistelut ovat jo kovassa vauhdissa, vaikka Niilon kaksi hammasta jotka eivät ole kokonaan vielä tulleet esille (ovat jo ikenestä läpi, mutta eivät kumminkaan kokonaan ulkona) aiheuttavat hieman harmaita hiuksia Niilon kiukutessa vähän väliä. Lisäksi Veetillekin tulee yksi hammas kovaa vauhtia läpi, mutta se saatiin tietää vasta tänään kun käytiin herran 2-vuotis hammaslääkärikäynnillä. Hammas on siis tulossa niin taakse, ettei siihen oikeastaan osaakkaan kiinnittää huomiota ja siksi saimme kuulla hampaan tulosta vasta hammaslääkärissä. Veetin hampailla oli kaikki hyvin, vaikka plakkia olikin hieman liikaa ja saimmekin nyt kehoituksen pestä itse pojan hampaat itkuhuutoraivo-konsertista huolimatta ainakin parina iltana viikossa ja muuten Veeti saisi edelleen itse pestä hampaansa aamuin illoin. Seuraava hammaslääkärikäynti onkin sitten vuoden päästä.
Jouluostokset on kaikki jo tehty, paitsi ruuat käyn ostamassa perjantaina. Hieman taisin innostua poikien lahjojen kanssa, kun jo pelkästään minun + J:n ostamista lahjoista ja J:n äidin ostamista lahjoista on kertynyt yhteensä yli neljäkymmentä lahjaa kolmelle pojalle. Tuohon päälle kun laskee vielä muidenkin antamat lahjat, niin tuntuu että tulen hulluksi jouluaattona sen kaiken roskan ja lelun keskellä. Ensi vuonna aloitan kyllä lahjojen hankinnan vasta viikkoa ennen jouluaattoa, niin ei tule liioiteltua niiden lahjojen kanssa...
Eemil odottaa joulua jo kovasti ja varmasti eniten niiden lahjojen vuoksi. Poika kun tietää saavansa paljon lahjoja ja onneksi olenkin saanut pojan tottelemaan suhteellisen hyvin kun uhkailen lahjojen saamattomuudella. Pitääkin siis yrittää keksiä jo uusi tapa saada Eemil tottelemaan myös joulun jälkeen.
'
Asuntomme sisustuskin on muuttunut tässä hieman kun olen hieman innostunut laittamaan asuntoa kuntoon ja voisinkin siis tehdä jossain vaiheessa uuden asuntopostauksen, sillä muutosta on tosiaankin näkyvissä. Kunhan vain saisin tarpeeksi aikaa kuvien ottoon ilman, että pojat ovat räjäyttäneet koko asunnon kaksi sekunttia siivoamisen jälkeen. Olisihan tässä asunnossa vielä laitettavaa sisustuksen saralla, mutta toisaalta kiva taltioida tänne blogiin hieman sitä, että milloin asunto on näyttänyt miltäkin niin voi myöhemmin muistella sitten sitä, että missä ajassa asunto on vihdoin saatu täysin meitä miellyttäväksi.
Vielä olisi viikko jäljellä jouluaattoon, joten kerkeätte vielä ehdottaa aiheita joulukalenteriin jottei kaikki loppuluukut mene täysin sekalaiseksi länkytykseksi...
Koska tämän päivän luukun kirjoittaminen meni vähän myöhäiseksi ja en oikein keksi mitään kovin fiksua kirjoitettavaa, niin ajattelin tulla kertomaan hieman kuulumisia.
Jouluvalmistelut ovat jo kovassa vauhdissa, vaikka Niilon kaksi hammasta jotka eivät ole kokonaan vielä tulleet esille (ovat jo ikenestä läpi, mutta eivät kumminkaan kokonaan ulkona) aiheuttavat hieman harmaita hiuksia Niilon kiukutessa vähän väliä. Lisäksi Veetillekin tulee yksi hammas kovaa vauhtia läpi, mutta se saatiin tietää vasta tänään kun käytiin herran 2-vuotis hammaslääkärikäynnillä. Hammas on siis tulossa niin taakse, ettei siihen oikeastaan osaakkaan kiinnittää huomiota ja siksi saimme kuulla hampaan tulosta vasta hammaslääkärissä. Veetin hampailla oli kaikki hyvin, vaikka plakkia olikin hieman liikaa ja saimmekin nyt kehoituksen pestä itse pojan hampaat itkuhuutoraivo-konsertista huolimatta ainakin parina iltana viikossa ja muuten Veeti saisi edelleen itse pestä hampaansa aamuin illoin. Seuraava hammaslääkärikäynti onkin sitten vuoden päästä.
Jouluostokset on kaikki jo tehty, paitsi ruuat käyn ostamassa perjantaina. Hieman taisin innostua poikien lahjojen kanssa, kun jo pelkästään minun + J:n ostamista lahjoista ja J:n äidin ostamista lahjoista on kertynyt yhteensä yli neljäkymmentä lahjaa kolmelle pojalle. Tuohon päälle kun laskee vielä muidenkin antamat lahjat, niin tuntuu että tulen hulluksi jouluaattona sen kaiken roskan ja lelun keskellä. Ensi vuonna aloitan kyllä lahjojen hankinnan vasta viikkoa ennen jouluaattoa, niin ei tule liioiteltua niiden lahjojen kanssa...
Eemil odottaa joulua jo kovasti ja varmasti eniten niiden lahjojen vuoksi. Poika kun tietää saavansa paljon lahjoja ja onneksi olenkin saanut pojan tottelemaan suhteellisen hyvin kun uhkailen lahjojen saamattomuudella. Pitääkin siis yrittää keksiä jo uusi tapa saada Eemil tottelemaan myös joulun jälkeen.
'
Asuntomme sisustuskin on muuttunut tässä hieman kun olen hieman innostunut laittamaan asuntoa kuntoon ja voisinkin siis tehdä jossain vaiheessa uuden asuntopostauksen, sillä muutosta on tosiaankin näkyvissä. Kunhan vain saisin tarpeeksi aikaa kuvien ottoon ilman, että pojat ovat räjäyttäneet koko asunnon kaksi sekunttia siivoamisen jälkeen. Olisihan tässä asunnossa vielä laitettavaa sisustuksen saralla, mutta toisaalta kiva taltioida tänne blogiin hieman sitä, että milloin asunto on näyttänyt miltäkin niin voi myöhemmin muistella sitten sitä, että missä ajassa asunto on vihdoin saatu täysin meitä miellyttäväksi.
Vielä olisi viikko jäljellä jouluaattoon, joten kerkeätte vielä ehdottaa aiheita joulukalenteriin jottei kaikki loppuluukut mene täysin sekalaiseksi länkytykseksi...
maanantai 16. joulukuuta 2013
16. joulukuuta. HAASTE.
Sain haasteen Nicole tahtoo taivaan-blogilta, kiitoksia, multa puuttuikin aihe tälle päivälle! Tämän haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Kerro kuka sinut haastoi. Ei takaisin haastamista.
11 asiaa minusta:
1. Olen kolmen pojan äiti, joista vanhimman sain 20-vuotiaana.
2. Juon kahvia aivan liikaa, yleensä päivässä menee vähintään kuusi kuppia kahvia.
3. Minulla on kaksi tatuointia ja kolmas tulossa (tatuoinneissa kahden vanhimman pojan nimet ja kolmanteen tulee luonnollisesti nuorimman nimi).
4. Minulla on ollut yhteensä kuusi lävistystä (kielessä, ylähuulessa, nännissä, navassa, kulmassa, rintojen yläpuolella), mutta nykyisin ei ole enää yhtään.
5. Meillä on kaksi kissaa, mutta haaveilen että vielä joskus meillä muuttaisi ragdoll rotuinen kissanpentu.
6. Olen asunut elämäni aikana yhteensä kymmenessä eri paikassa ja nyt asun siis yhdennessätoista asunnossa elämäni aikana.
7. Minulla on yhteensä viisi puolisisarusta ja näiden lisäksi kaksi sisarusta, jotka ovat tulleet sukuumme isäpuoleni kautta (eli eivät oikeasti ole minulle sukua).
8. Olen äärimmäisen laiska tekemään ruokaa ja siksi ruokalistamme onkin suhteellisen yksipuolinen.
9. Käytän aivan liikaa aikaa päivässä siivoamiseen, vaikka ennen en jaksanut stressata siivoamisesta lähes yhtään. Tästä johtuen minua myös ärsyttää suunnattomasti poikien taito sotkea lähes samaa vauhtia kuin siivoan.
10. Olen elämäni aikana onnistunut pitämään vain kaksi kasvia hengissä yli kuukauden ajan (ja hengissä ne ovat edelleen).
11. Olen valmistunut ainoastaan peruskoulusta ja näillä näkymin ei suunnitelmissani ole edes palata koulun penkille ainakaan muutamaan vuoteen.
Omat vastaukseni:
1. Mistä asioista pidät joulussa erityisesti?
*Lasten ilosta kun he saavat lahjansa avattavaksi, sekä tietysti perheen kanssa vietetystä yhteisestä ajasta.
2. Lempijouluruokasi, miksi?
*Kinkku, koska se vaan on niin hyvää :D
3. Jouluperinne, jota et voi sietää?
*Riisipuuron keittäminen aamulla, koska en vain osaa tehdä sitä polttamatta puuroa pohjaan...
4. Lempiluonteen piirre, joka löytyy sinusta itsestäsi?
*Sosiaalisuus sitä vaativissa tilanteissa (muunmuassa töissä), sekä pitkäpinnaisuus.
5. Mistä tämän vuoden aikaansannoksestasi olet ylpeä?
*Pääsin palaamaan työelämään lähes samantien kun tahdoinkin.
6. Mitä toivot ensivuodelta?
*Että lapset pysyisivät terveinä, oppisivat paljon uutta ja töitä riittäisi tarpeeksi.
7. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?
*Suoraan sanottuna varmaan edelleen kaupan kassalla, yhden murrosikäisen ja kahden melkein murrosikäisen äitinä jonka hermoja koetellaan oikein kunnolla. (Kamala ajatella noin pitkän aikaa eteenpäin..)
8. Jos saisit matkustaa ihan mihin tahansa, mihin menisit?
*Saako sanoa monta paikkaa? :D Japaniin, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan nyt ainakin.
9. Lapsuuden haave-ammattisi, miksi?
*Eläinlääkäri, koska pidin jo silloin eläimistä erittäin paljon.
10. George Clooney vai Brad Pitt?
*Ei kumpikaan :D
11. Miten palkitset itsesi hyvän työ-/kouluviikon jälkeen?
*Yleensä katsomalla telkkaria jonkun hyvän naposteltavan kanssa poikien nukkumaan menon jälkeen.
Itse kysyn haastetuilta:
1. Joko on jouluostokset tehty (ruokia lukuun ottamatta)?
2. Lemppari ja inhokki joulutraditiot?
3. Jos voittaisit lotossa miljoona euroa, mitä tekisit ensimäisenä?
4. Lemppari ja inhokki kotityöt?
5. Mikä on unelma-ammattisi vai oletko jo kyseisessä ammatissa?
6. Jos saisit nyt tietää odottavasi kaksosia raskausviikolla 20, mitä tekisit?
7. Onko sinulla lemmikkejä tai haaveiletko jostain erityisestä lemmikistä joskus tulevaisuudessa hankittavaksi?
8. Onko sinulla tatuointeja tai lävitystyksiä? Jos on niin missä?
9. Nimeä yksi paha tapasi?
10. Mikä on parasta joulussa?
11. Paras lapsuusmuistosi?
Itse haastan seuraavat blogit:
1. Äidin kasvatusopas
2. Sitruuna
3. Mintunmustaa
4. Meidän perheen kotona
5. Kahden vaiheilla
6. From me with love
7. Baby girl of the dream
8. Anarkisti Martta
9. Seikkailuni Turkissa
10. Timantit on ikuisia
11. The moment of our love
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Kerro kuka sinut haastoi. Ei takaisin haastamista.
11 asiaa minusta:
1. Olen kolmen pojan äiti, joista vanhimman sain 20-vuotiaana.
2. Juon kahvia aivan liikaa, yleensä päivässä menee vähintään kuusi kuppia kahvia.
3. Minulla on kaksi tatuointia ja kolmas tulossa (tatuoinneissa kahden vanhimman pojan nimet ja kolmanteen tulee luonnollisesti nuorimman nimi).
4. Minulla on ollut yhteensä kuusi lävistystä (kielessä, ylähuulessa, nännissä, navassa, kulmassa, rintojen yläpuolella), mutta nykyisin ei ole enää yhtään.
5. Meillä on kaksi kissaa, mutta haaveilen että vielä joskus meillä muuttaisi ragdoll rotuinen kissanpentu.
6. Olen asunut elämäni aikana yhteensä kymmenessä eri paikassa ja nyt asun siis yhdennessätoista asunnossa elämäni aikana.
7. Minulla on yhteensä viisi puolisisarusta ja näiden lisäksi kaksi sisarusta, jotka ovat tulleet sukuumme isäpuoleni kautta (eli eivät oikeasti ole minulle sukua).
8. Olen äärimmäisen laiska tekemään ruokaa ja siksi ruokalistamme onkin suhteellisen yksipuolinen.
9. Käytän aivan liikaa aikaa päivässä siivoamiseen, vaikka ennen en jaksanut stressata siivoamisesta lähes yhtään. Tästä johtuen minua myös ärsyttää suunnattomasti poikien taito sotkea lähes samaa vauhtia kuin siivoan.
10. Olen elämäni aikana onnistunut pitämään vain kaksi kasvia hengissä yli kuukauden ajan (ja hengissä ne ovat edelleen).
11. Olen valmistunut ainoastaan peruskoulusta ja näillä näkymin ei suunnitelmissani ole edes palata koulun penkille ainakaan muutamaan vuoteen.
Omat vastaukseni:
1. Mistä asioista pidät joulussa erityisesti?
*Lasten ilosta kun he saavat lahjansa avattavaksi, sekä tietysti perheen kanssa vietetystä yhteisestä ajasta.
2. Lempijouluruokasi, miksi?
*Kinkku, koska se vaan on niin hyvää :D
3. Jouluperinne, jota et voi sietää?
*Riisipuuron keittäminen aamulla, koska en vain osaa tehdä sitä polttamatta puuroa pohjaan...
4. Lempiluonteen piirre, joka löytyy sinusta itsestäsi?
*Sosiaalisuus sitä vaativissa tilanteissa (muunmuassa töissä), sekä pitkäpinnaisuus.
5. Mistä tämän vuoden aikaansannoksestasi olet ylpeä?
*Pääsin palaamaan työelämään lähes samantien kun tahdoinkin.
6. Mitä toivot ensivuodelta?
*Että lapset pysyisivät terveinä, oppisivat paljon uutta ja töitä riittäisi tarpeeksi.
7. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?
*Suoraan sanottuna varmaan edelleen kaupan kassalla, yhden murrosikäisen ja kahden melkein murrosikäisen äitinä jonka hermoja koetellaan oikein kunnolla. (Kamala ajatella noin pitkän aikaa eteenpäin..)
8. Jos saisit matkustaa ihan mihin tahansa, mihin menisit?
*Saako sanoa monta paikkaa? :D Japaniin, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan nyt ainakin.
9. Lapsuuden haave-ammattisi, miksi?
*Eläinlääkäri, koska pidin jo silloin eläimistä erittäin paljon.
10. George Clooney vai Brad Pitt?
*Ei kumpikaan :D
11. Miten palkitset itsesi hyvän työ-/kouluviikon jälkeen?
*Yleensä katsomalla telkkaria jonkun hyvän naposteltavan kanssa poikien nukkumaan menon jälkeen.
Itse kysyn haastetuilta:
1. Joko on jouluostokset tehty (ruokia lukuun ottamatta)?
2. Lemppari ja inhokki joulutraditiot?
3. Jos voittaisit lotossa miljoona euroa, mitä tekisit ensimäisenä?
4. Lemppari ja inhokki kotityöt?
5. Mikä on unelma-ammattisi vai oletko jo kyseisessä ammatissa?
6. Jos saisit nyt tietää odottavasi kaksosia raskausviikolla 20, mitä tekisit?
7. Onko sinulla lemmikkejä tai haaveiletko jostain erityisestä lemmikistä joskus tulevaisuudessa hankittavaksi?
8. Onko sinulla tatuointeja tai lävitystyksiä? Jos on niin missä?
9. Nimeä yksi paha tapasi?
10. Mikä on parasta joulussa?
11. Paras lapsuusmuistosi?
Itse haastan seuraavat blogit:
1. Äidin kasvatusopas
2. Sitruuna
3. Mintunmustaa
4. Meidän perheen kotona
5. Kahden vaiheilla
6. From me with love
7. Baby girl of the dream
8. Anarkisti Martta
9. Seikkailuni Turkissa
10. Timantit on ikuisia
11. The moment of our love
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)