Mammalandian blogiyhteistyö: Perheemme arvot

Maaliskuun Mammalandia blogiyhteistyön aiheena on perheemme arvot.
Näiden blogiyhteistyö postausten tarkoituksena on kirjoittaa mahdollisimman monen Mammalandian bloggaajan kanssa samasta aiheesta oma mielipidepostaus. Muihin Mammalandian blogeihin voit tutustua täällä.

Olen jo useamman päivän miettinyt, että tämä on kohtuullisen hankala aihe kirjoittaa sille itselleni periaatteet ja arvot ovat itsestäänselviä mutta se, miten asioita muotoilisi kirjalliseksi ei olekaan ihan niin helppoa.

Voisin aloittaa siitä, että tärkein asia arjessamme on omanlaisensa lapsentahtisuus. Emme hoputa lapsia oppimaan mitään niinkuin esimerkiksi kuivaksi opettelua ja yöheräilyidenkin suhteen ollaan hyvin leppoisin mielin. Esimerkkinä tästä se, että Niilokin saattaa edelleen satunnaisesti heräillä yöllä juomaan maitoa eikä tästä oteta stressin aihetta sillä poika on suhteellisen hyvin oppinut jo nukkumaan suurimman osan öistä heräämättä kertaakaan. Minulla ei myöskään ole mikään kiire lopettaa Leevin imetystä edes öisin sillä imetys loppuu siinä vaiheessa kun minä tai Leevi tai mieluiten molemmat ollaan asiaan valmiita. Nyt imetys on tärkeä osa läheisyyttä Leevin kanssa, varsinkin kun teen töitä.

Lisäksi pidämme tärkeänä sitä, että lapsemme oppivat jo pienestä pitäen suvaitsevaiseksi sekä sosiaalisiksi ja varsinkin isompien lasten kohdalla on ollut ihana nähdä kuinka perheen ulkopuolisista muutamasta aikuisesta on tullut pojille todella tärkeitä ihmisiä. On ihana huomata, että meidän vanhempienkin lisäksi on muutamiakin aikuisia joihin pojat voivat luottaa ja joita pojat jopa ikävöivät silloin kun edellisestä näkemisestä on pidempi tovi.
Haluan myös, että kun pojat kasvavat, he ovat suvaitsevaisia eivätkä hauku tai kiusaa muita mistään syystä. Toistaiseksi lapset ovat suvainneet jokaisen jonka ovat tavanneet ja toivon ettei asia tule muuttumaan tulevaisuudessakaan.

Kotona olemme suhteellisen tarkkoja muutamista ruokailuajoista, sekä nukkumaanmeno ajoista. Muun aikataulun kanssa kumminkin lipsumme jonkun verran, Lisäksi jos joku pojista on esimerkiksi yökylässä niin on ihan ymmärrettävää että kyläpaikassa on omat aikataulunsa, mutta kotioloissa aamupala syödään kun herätään, lounas 11-12 välillä ja iltapala 18.30 - 19 välillä. Välipala-aika vaihtelee sen mukaan miten pojilla on nälkä ja toinen lämmin ruoka syödään jos pojat ilmaisevat nälkää. Yleensä pojat eivät kumminkaan tahdo toista lämmintä ruokaa, koska iltapala on jo niin aikaisin ja nukkumaankin mennään joka ilta ihan viimeistään 19.30.

On suhteellisen hankala kirjoittaa arvoista, koska en osaa muotoilla ajatuksiani tekstiksi ja sen vuoksi tämä postaus onkin enemmän yleistä kerrontaa kuin mitään sen syvällisempää pohdintaa ajatuksesta. Enkä oikein tiedä onko tässä postauksessa mainitut asiat varsinaisesti edes arvoja vaan enemmänkin ehkä meidän tapojamme...

Vaippojen käyttö perheessämme

Minua haastateltiin joku aika sitten jo toistamiseen vaippojen käytöstä kun olin siitä aiemmin blogiini kirjoittanut. Ensimäinen haastattelu tuli Kaksplus lehteen ja toinen julkaistiin jo jokunen aika sitten Ylen sivuilla. Ylen juttu luettavissa täältä ja Kaksplussan juttu löytyy täältä. Alkuperäinen juttu vaippojen käytöstä blogissani löytyy sen sijaan täältä.

Periaatteessa mikään ei ole muuttunut ajatusmaailmassani kuivaksi opettelua, tai vaippoja koskien, lapsia vain on tullut yksi lisää ja Niilo on kasvanut tuosta edellisestä postauksesta. Jos ajatukseni ovat jotenkin muuttuneet niin entistäkin rennompaan suuntaan.

Nykyisin sekä Eemil, että Veeti ovat täysin kuivia ja Veetikin on ollut täysin kuiva jo lähemmäs vuoden. Veeti siis oppi jutun juonen hieman aiemmin kuin Eemil, mutta uskon että tähän vaikuttaa myös isoveljen antama malli asian suhteen. Hieman ehkä hankalaa on vielä se, ettei Veeti osaa ilmoittaa kovinkaan ajoissa kun hätä iskee vaan se on sitten juuri sillä samalla sekunnilla kun poika asiasta kertoo ja sen vuoksi välillä saakin juosta pää kolmantena jalkana vessaa etsimässä. Eemil onneksi osaa kumminkin pidättää jo huomattavan pitkiä aikoja ja näin ollen onneksi Eemilin kanssa liikkuessa ei ole niin hirveä hoppu vessareissuille.

Niilo sen sijaan on jo lähes päiväkuiva. Ainakin kotioloissa. Pidemmille reissuille Niilolle laitetaan vaippa ihan vain sen takia, ettei poika esimerkiksi puhu vielä sanaakaan ja näin ollen Niilo ei osaa ilmoittaa kun ja jos hätä yllättää. Poika viettääkin siis hyvin suuren osan päivästään kotona ilman housuja ja näin ollen vessaan meno onnistuu pojalta tarvittaessa hyvinkin ripeästi. Onneksi meillä käyvät ovat jo tottuneet tähän nudisti meininkiin ja näin ollen melkein kukaan ei enää hätkähdä meille tullessaan.

Leevillä on vielä matkaa siihen, että poikaa alettaisi opettamaan kuivaksi joten Leevin kuivaksi opettelusta ei ole vielä mitään kerrottavaa.

Kumminkin suhtaudun edelleen kuivaksi opetteluun rennosti. Lapsi kyllä kertoo kun on valmis opettelemaan kuivaksi ja meidän pojilla ilmennyt puheen hidas kehitys ei ainakaan ole asiaa nopeuttanut taikka helpottanut. On nimittäin huomattavasti helpompi opettaa lasta kuivaksi kun lapsi osaa jo itse ilmaista hätänsä tai vessaan menon tarpeen. Enkä edelleenkään usko, että yksikään lapsi kulkisi vaipoissa aikuisiälle saakka, kyllä ne lapset oppivat kuiviksi kunhan aika siihen on sopiva. Mielestäni kuivaksi opettelu on myös sellainen asia, johon ei tulisi muiden puuttua sillä eiköhän jokainen vanhempi tunne lapsensa parhaiten. Meillä tämä lapsentahtisesti eteneminen tässä asiassa on todettu parhaimmaksi ja en usko, että mielipiteeni siihen tulee muuttumaan ikinä, vaan myös Leevi saa opetella kuivaksi sitä vauhtia kun poika on siihen valmis.

Neuvolan suhtautuminen tähän lapsentahtisuuteen on välillä tuntunut hieman ynseältä ja läheskään kaikki neuvolantädit eivät ole tätä suositelleet. Suositus kun tuntuu olevan neuvolassa, että viimeistään 2-vuotiaana lapselta otetaan vaippa pois, mieluiten jo aiemmin. Olen kumminkin onneksi kasvannut suhteellisen paksun nahan neuvolan sanoja vastaan jos en ole samaa mieltä ja näin ollen en ota tästäkään ylimääräistä stressiä.

Lyhyesti sanottuna jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee, älkää antako ulkopuolisten aiheuttaa turhaa stressiä jos ulkopuoliset eivät ole kanssasi samaa mieltä. Itse tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät milloin lapsi on valmis mihinkin.

Hieman ehkä väsymystä ilmassa.

Aloitin työt tuossa viime kuun puolella ja nyt on hieman blogi jäänyt taka-alalle sillä töiden jälkeen väsymys on ollut ihan mieletön. Huomaa hyvin, että töiden ohessa tulee oltua enemmän ulkona sekä liikuttua ihan jo siirtymämatkoina ja se sitten väsyttää. Tiistaisin ja torstaisin on jo ihme jos jaksan töiden jälkeen edes katsoa telkkaria kun tulen kotiin. Nämä päivät ovat nimittäin pisimmät ja muina päivinä on lyhyemmät päivät.
Toisaalta taas työt piristävät todella paljon sillä nyt minulla on arjessa muutakin sisältöä kuin pelkästään kotityöt ja lapsille on tehnyt hyvää olla välillä jonkun muun kuin minun kanssa. Leevikään ei nyt enää roiku minussa ihan niin hanakasti kun poika ei vietä aikaa kanssani 24/7.
Joka tapauksessa pidän työstäni ja tämä tuntuu työltä joka on juuri minulle sopiva. Hieman ehkä harmittaakin kun en ole löytänyt tätä alaa aiemmin...

Leevin 8-kuukautis neuvola ei sitten ollutkaan vielä sillä neuvola on kahteen kertaan soittanut ja siirtänyt aikaa ja nyt maanantaina Leevi oli niin tukossa ettei pojan kummitäti viitsinyt poikaa raahata neuvolaan. Toivotaankin siis että räkäisyys väistyy pian ja poika pääsee neuvolaan.

Mitään ihmeellistä kehitystä ei oikeastaan ole tapahtunut. Leeville on tullut kaksi hammasta (jotka muuten valvottivat kivasti koko poikalauman sairastaessa samaan aikaan...) ja poika ryömii hyvin lyhyitä matkoja kunhan huomaa jotain todella kiinnostavaa jonka vuoksi kannattaa liikkua. Istuminen onnistuu jo kohtuullisen hyvin ilman tukea, mutta Leevi ei vielä itse nouse istumaan. Kehitys tapahtuukin selkeästi hitaammin kuin isoveljillä, mutta eipä tässä mikään kiire ole.

Lapsenvahditkin ovat järjestyneet hyvin, ekat pari viikkoa meillä oli oma pikkuveljeni paimentamassa poikia (ja oli muuten positiivinen yllätys kuinka hyvin 18-vuotias miehenalku pärjäsi lasten kanssa ilman erityisempää kokemusta! Kiitos pikkuveikalle vielä tätäkin kautta!) ja nyt meillä aloitti Leevin kummitäti. Jos kummitäti ei pääse paikalle niin silloin J jää lasten kanssa kotiin siksi päiväksi, eli yllättävän helposti järjestyi kaikki lastenhoitokiemuratkin.

Nyt kumminkin voisin painella valmistautumaan päivän töihin. Tässä tälläinen pikkupäivitys arjestamme.

Mammalandian blogiyhteistyö: Lasten ystävät

Helmikuun Mammalandia blogiyhteistyön aiheena on lasten ystävät.
Näiden blogiyhteistyö postausten tarkoituksena on kirjoittaa mahdollisimman monen Mammalandian bloggaajan kanssa samasta aiheesta oma mielipidepostaus. Muihin Mammalandian blogeihin voit tutustua täällä.

Luonnollisesti en tähän postaukseen laita kuvia, sillä lasteni kavereiden kuvat eivät kuulu blogiini tai oikeastaan en viitsi jokaista häiriköidä kysyäkseni lupaa kuvan julkaisuun.

En tiedä, onko lapsillani varsinaisia ystäviä vielä ollenkaan, mutta kavereita heillä on. Kavereita löytyy jo lähipiiristä muutamia ja taloyhtiössämmekin on muutamia lapsia joiden kanssa poikamme tulevat ihan kohtuullisen hyvin toimeen. Ainoa vain, että nämä lapset ovat isompia ja leikitkin ovat sen mukaisia joten nämä kaverit eivät ole aina sitä parasta seuraa. Isommat lapset kun keksivät kaikenlaista tyhmää ja houkuttelevat pienemmätkin mukaansa, mutta ehkä meidänkin pojat jossain vaiheessa ymmärtävät ettei kaikkiin tyhmyyksiin kannata mennä mukaan.

Leevillä on sen sijaan itseään pari kuukautta vanhempi kaveri ihan lähipiirissä ja odotankin innolla, että kuinka poikien kaveruus kehittyy kun pojat kasvavat. Voi olla, että näistä kahdesta tulee hyviäkin kavereita kun ikää kertyy sillä ovathan pojat olleet sitten yhteyksissä ihan pienestä.

Eemil taasen viihtyy enemmän aikuisten seurassa kuin muiden lasten. Eemil onkin pari kertaa sanonut, ettei tahdo enempää kavereita ja kun pojalta kysyy, että ketkä ovat hänen kavereitaan niin Eemil nimeää tuttuja aikuisia. Omalla tavallaan tästä ei tietenkään ole mitään haittaa, mutta toivon pojan sosialistuvan hieman viimeistään esikoulussa sillä pidemmän päälle aikuiset kaverit eivät kumminkaan riitä vaikka aikuisetkin leikkisivät Eemilin kanssa.

Tässä iässä, missä meidän poikamme vielä ovat on hyvin luonnollista, että kaverit vaihtuvat vielä varmaan moneenkin kertaan. Itsellänikään ei nimittäin montaa kaveria ole säilynyt nuoruudesta ja lapsuudesta ei yhtäkään. Toivon kumminkin, että pojille muodostuisi hyvä ystäväpiiri mahdollisimman nuorena ja tietenkin toivon, että nämä ystävät säilyisi. Valitettavasti ikinä ei kumminkaan tiedä mihin elämä vie ihmisiä ja näin ollen lapsuudessa saadut kaverit voivat muuttaa vaikka pitkälle ja yhteydenpito vähitellen vähentyä sen vuoksi. Tai voi olla, että kaveri vaihtaa kaveripiiriään eikä jostain syystä enää huoli ensimäisiä kavereita kaveripiiriinsä.

Lyhyesti sanottuna en tiedä milloin poikamme löytävät varsinaisia ystäviä. Tällä hetkellä uskoisin kaikkien kavereiden olevan juurikin kavereita, eikä niinkään ystäviä. Jännityksellä kumminkin odotan millaisia ystäviä elämä kuljettaa poikien ystäväpiiriin.

Muutoksen tuulia kotiäitiydessä.

On ollut hieman hiljaista taas, mutta se johtuu siitä että olen käynyt työhaastatteluissa, järjestänyt lastenhoitoa ja suunnitellut hieman tulevaisuutta. Kirjoitinkin jo viime vuoden puolella, että haen töitä ja meinaan palata työelämään kunhan työpaikka löytyy ja nyt se työpaikka on vihdoin löytynyt!

Alkuun sain paikan puhelinmyyntifirmasta, jossa olisin aloittanut nyt tulevana maanantaina ja olisinkin aloittanut ellen olisi löytänyt toista työpaikkaa. Kerroin nimittäin kaverilleni saaneeni paikan puhelinmyyntifirmasta ja hieman juteltiin mahdollisesta huonosta tai jopa olemattomasta palkasta jonka seurauksena kaverini sitten kertoi, että heillä on lähes jatkuva rekrytointi päällä.
Laitoinkin siis hakemuksen kyseiseen firmaan ja jo seuraavana päivänä sain pyynnön tulla haastatteluun. (Nyt pakko täsmentää, että kaverini ei siis suositellut minua, ainoastaan kertoi hieman minusta, eli varsinaisesti paikka ei ole kaverisuhteilla saatu.)
Haastattelussa kävin viime viikon perjantaina ja nyt tulevana perjantaina olisi ensimäinen keikka. Minusta tuli siis henkilökohtainen avustaja keikkalaiseksi.

Yritetään J:n kanssa sumplia työvuorot mahdollisimman hyvin limittäin, jotta voidaan molemat tehdä töitä ja silloin kun työvuoromme menevät päällekäin, tulee Leevin kummitäti paimentamaan lapsia. Kiitos siis siitä jo etukäteen ja toivottavasti kummitäti ei menetä hermojaan laumamme kanssa...

Hieman kieltämättä jännittää töiden alku, mutta uskon että kaikki menee hyvin. Tämän enempää en kumminkaan töistä tule blogissani kertomaan vaitiolovelvollisuuden vuoksi, mutta hieman työt saattavat ainakin alkuun vaikuttaa blogin aktiivisuuteen. Pyrin kumminkin päivittämään blogia mahdollisimman usein.

Niin ja ensi viikolla olisi jo Leevin 8kk neuvola, tai oikeastaan vain terveydenhoitaja. Neuvolalääkärille aika on vasta 14.3.

Eemilin 6-vuotis synttärit

Eilen juhlittiin Eemilin 6-vuotis syntymäpäiviä ja on ihan kauheaa ajatella kuinka iso mun pienestä esikoisvauvastani on tullut. Oikea synttäripäivähän oli jo perjantaina, mutta melkein koko perjantai meni kaupasta toiseen juoksemiseen ja siihen, että stressasin synttäreitä minkä kerkesin.
Onneksi juhlat menivät kumminkin lopulta hyvin, tarjottavaa riitti ja vieraat pitivät tarjottavista. Hieman jäi tarjottavaa ylikin, mutta eiköhän ne loputkin katoa parempiin suihin parin päivän sisällä.

Aamusta kaikki pojat kävivät hieman ylikierroksilla, niinkuin aina kun on jotain tavallisesta poikkeavaa päiväjärjestyksessä ja juhlien aikana Leevi päätti alkaa vierastamaan ja kiljui melkein jokaisen vieraan nähdessään, mutta onneksi vieraat ainakin tuntuivat ymmärtävän vierastusta. Normaalitilanteessa vierastusta ei ole havaittavissa, mutta veikkaan että nyt oli liikaa vieraita samaan aikaan paikalla Leevin makuun.

Kakun meille teki jälleen kerran Eemilin kummitäti ja kakku oli juuri Eemilin toiveiden mukainen. Kiitos siis jälleen kerran mahtavasta kakusta. Nyt en vain raaski heittää noita ukkoja pois, koska ovat niin hienoja eli ne saavat toistaiseksi viihtyä jääkaapissa kunhan keksin että mitä tehdä niille vai säilönkö. Mahtavatkohan edes säilyä kovinkaan kauaa..?
Teemaksihan Eemil toivoi pinkkiä, sekä supersankareita ja ette arvaakaan kuinka hankalaa oli löytää teemaan sopivia astioita. Eihän ne läheskään kaikki olleet pinkkejä, saatika supersankariteemalla, mutta kelpasivat hyvin Eemilille.

Kakun lisäksi tarjottavana oli valkosipuli-, yrtti- ja juustopatonkeja, tonnikalapastasalaattia, kinkkupastasalaattia, keksejä, sipsiä, dippiä erilaisia limuja, sekä kahvia. Hyvin pelkistetyt tarjottavat siis, mutta ainakin näyttivät maistuvan. Kerrankin osasin pitää makean tarjottavan määrän kurissa ja sen kyllä huomasi siitä, ettei tarjottavaa kerrankin jäänyt koko kylän tarpeisiin sopivaa määrää. Taidan siis jatkossakin laittaa enemmän suolaista tarjolle kuin makeaa.
Alunperinhän suunnittelin vaikka ja mitä tarjolle, mutta hieman alkoi stressi puskea päälle ja aika meinasi loppua joten tyydyin sitten helpoimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon.

Lahjaksi Eemil sai onneksi vain fiksuja lahjoja. Yhden pikkulegopaketin, tehtäväkirjan, puukynät, värityskuvia, karkkipussin ja lumilaudan. Tuo lumilauta ehkä hieman karmii, koska en itsekään osaa lumilautailla ja homma tuntuu vaaralliselta, mutta ehkä Eemil oppii lumilautailun salat. Saa nähdä kuinka monta sydänkohtausta meinaan saada harjoittelun aikana... Eemil jo tänään kysäisikin voitaisiinko käydä kokeilemassa, mutta jouduin toteamaan että odotellaan parempiä säitä ja sitä, että kerkeän hankkimaan kypärän tai saadaan sellainen jostain lainaan. Tarvitseekohan lumilautailussa muita suojia? Ja onko skeittilauta sitten kesäksi hyvä hankinta, auttaako se harjoittelemaan lumilautailua? Laitojahan ne molemat ovat...

Onneksi seuraavat juhlat ovat vasta kesällä. Siihen saakka saan rauhassa viettää juhlatonta ja juhlastressitöntä aikaa.

Haluatko vierailevaksi kirjoittajaksi?

Ensimäisen vierailevan kirjoittajan kirjoittama postaus sai sen verran hyvää kommenttia, että ajattelin jos ottaisi tavaksi julkaista aina silloin tällöin vierailevien kirjoittajien kirjoituksia.

Onko sinulla siis tarina äitiydestä, omasta elämästäsi tai muusta jonka haluaisit jakaa muillekin? Postauksen voi kirjoittaa anonyyminä, tai omalla nimellään ja tässä onkin mahtava tilaisuus päästä kirjoittamaan ajatuksiaan ylös, sekä julkiseksi jos et vaikka omaa blogia tahdo aloittaa. Jos sinua siis kiinnostaa vierailevana kirjoittajana käväiseminen blogissani, niin laita rohkeasti sähköpostia osoitteeseen: mhaavisto1@gmail.com ja kerro mistä tahtoisit kirjoittaa. Katsotaan sitten sopisiko aiheesi blogiini.

Vierailevien kirjoittajien postauksia julkaisen enintään yhden kahdessa viikossa, mutta todennäköisesti harvemmin ellei halukkaita kirjoittajia löydy useampaa. Ota siis rohkeasti yhteyttä!