maanantai 10. marraskuuta 2014

Asuntopostaus osa 2. Keittiö

Keittiö on asunnossamme paikka, joka tuntuu räjähtävän kaikkein useiten, ellei lasten leikkihuonetta lasketa mukaan. Toisaalta keittiö on myös paikka, jonka siivoamiseen käytän selkeästi eniten aikaa päivästä ja jonka imuroinkin yleensä noin kolme kertaa päivässä, sillä joka ruokailun jälkeen löytyy imuroitavaa. Samalla keittiö on myös paikka jonka siivoamisesta tykkään ehdottomasti vähiten sillä tuntuu ettei keittiö ole ikinä niin siisti kun toivoisin, enkä siis sen vuoksi jaksanut tätä postausta varten otettuja kuvia varten erityisemmin siivoamaan. Älkää siis järkyttykö.


Heti keittiöön tullessa on näkymä yleensä tällainen. Imuri hengaa keittiön lattialla, koska siellä sitä tarvitaan useimmiten. Tietokone on keittiön pöydällä, sillä yleisimmin kuuntelen tietokoneelta musiikkia kun siivoan ja keittiössä tietokone on kaikkein parhaimmassa turvassa lapsien käsiltä. Pakko kyllä myöntää, että keittiömme on ihanan tilava, vaikka välillä toivoisinkin hieman enemmän kaappi- ja tasotilaa, mutta hyvin ollaan pärjätty nykyiselläkin tilalla.


Keittiön seinällä on hylly, josta on aikojen saatossa tullut paikka jossa säilytetään vähän kaikenlaista. Hyllyltä löytyy siis kaikki pisteista valokuviin ja on siellä jopa yksi viherkasvikin. Itseasiassa tuo on ainoa kasvi, jonka olen saanut pidettyä hengissä ja joka on jopa kasvanut korkeuttakin. Mitään tietoa ei kylläkään ole, mikä tuo kasvi on nimeltään joten jos joku osaa kasvin nimetä niin olisin iloinen ja voisin hankkia muutaman samanlaisen. Avainkaapin paikan ei alunperin pitänyt olla keittiössä, mutta vielä odotellaan että kaappi löytäisi joskus paikkansa eteisen seinältä, tällä hetkellä se on kumminkin ihan suhteellisen kätevä nykyiselläkin paikallaan sillä pojat eivät siihen pääse käsiksi. Ja ei, hylly ei todellisuudessa ole vinossa, en vain ole järin taitava ottamaan kuvia suoraan.


Hyllyn oikealta puolelta löytyy kalenteri, jota en osaa ikinä vaihtaa oikean kuukauden kohdalle ja itseasiassa vasta tämän kuvan ottamisen jälkeen tajusin että kalenteri tuli taas hieman jäljessä... Kalenterin vieressä taasen on hieman kärsinyt ikärajapassini, sekä ensimäinen ja ainoa blogipassini Amon tapahtumasta. Tuo passikuvani ei kylläkään tuohon blogipassiin kuulu, kunhan on vain jostain syystä jäänyt siihen viettämään aikaansa. Blogipassini on myös kovin suuressa huudossa poikien leikeissä ja osittain sen vuoksi passi onkin säästetty ja onhan se omalla tavallaan kiva muistokin.


Hyllyn, kalenterin ja kaiken muun vastakkaiselta puolelta löytyy se keittiömme häpeäpilkku ja paikka josta tuntuu, etten saa sitä ikinä kokonaan siistiksi. Toisaalta, eipä tuo kaaos sinällään häiritse enää kun tiedän, että vaikka kuinka siivoaisin, on esimerkiksi tiskivuori aina yhtä suuri. Ja hyihyi, kuvaan tallentunut ah niin gourmetlounaamme pyttipannukin. Pitäähän sitä välillä syödä jotain mitä lapset toivovat, vaikka se ei aina se terveellisin ja paras vaihtoehto olisikaan... Kuvassa näkyvä Sodastream on kyllä ehdottomasti ollut perheemme pelastus ja vaikka kuinka alkuun epäröimme sen ostoa, on se maksanut itsensä moneen kertaan takaisin kun ei tarvitse limuja tai kivennäisvesiä kantaa enää hiki hatussa kotiin.
Keittiössämme häiritsee eniten tuo aukko kahvinkeittimen alapuolella, joka on siis tarkoitettu tiskikoneelle. Tiskikonettahan meillä ei ole ja toivoisin, että tuossa kohdassa voisi olla vaikka saman tyyppinen renkailla liikkuva kaappi kuin edellisessä asunnossamme, mutta onpa tuohon kohtaan jo jollain tapaa tottunut. Rumahan se on kuin mikä ja en pidä kuopan taustalla olevasta betoniseinästä, mutta eipä sille mitään voi.


Tuon ruman betoniseinäkuopan vieressä taasen ovat pienet lokerikot, joissa säilytön roskapusseja, sekä tiskirättejä. Kuvassa näkyy myös taidokas ratkaisumme Niilon verhojen repimiselle, eli verho on solmittu jottei se laahaa maata ja jottei Niilo pääse repimään verhoja joka käänteessä alas.


Jääkaapin ovemme on yksi iso kaaos suoraan sanottuna. Magneetteja on ihan älyttömästi ja yleensä jääkaapin ovi on vieläkin täydempi erilaisista lappusista kuin tuossa kuvassa. Toisaalta pojat rakastavat magneeteilla leikkimistä ja ainakin Niilon saa hyvin pysymään aloillaan esimerkiksi ruuanlaiton ajan kun annan pojan leikkiä magneeteilla.

Tällainen on meidän keittiömme, sekainen, mutta kodinomainen. Lisäksi keittiö ajaa hyvin asiansa, vaikka se välillä onkin hieman sotkuinen.

4 kommenttia:

  1. Meilläkin saa keittiötä olla imuroimassa vähän väliä, koska niitä murusia kertyy ihan uskomaton määrä. Kerran päivään saa lattiaa olla pesemässäkin, koska en ikinä muista asetella pöydän alle sanomalehtiä (tai jotain muuta yhtä esteettistä) suojaksi, ja tokihan sitä ruokaa tippuu sitten sinne pöydän allekin. En ole vielä kyennyt ymmärtämään, miten joissain lapsiperheissä pärjätään tyyliin kerta viikon siivouksella, siis kun kyse on perheestä jossa lapset vielä pieniä ja lasten kanssa ollaan vielä kotosalla. Ihmettelen vain, koska meillä se kerta viikkoon siivousta keittiössä ei todellakaan toistaiseksi riittäisi.

    Ihanan tilava tuo teidän keittiö tosiaankin :)

    VastaaPoista
  2. Pakko myöntää, että itse en jaksa mopata kovinkaan usein ja siltä kyllä keittiön lattia näyttääkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, ei sitä täältä katsottuna huomaa :)

      Poista
    2. Se on oikeastaan tosi positiivinen asia ja ehkä se lattia ei sitten lopulta olekaan niin likainen kuin omassa päässäni kuvittelen sen olevan :)

      Poista

Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)