Niilo 3kk

Aika tuppaa kulkemaan ihan järjetöntä vauhtia ja on aivan kamala ajatella että synnytyksestäkin on jo 3kk aikaa, tai no tarkalleen 3 kuukautta ja 4 päivää. Tuntuu että vastahan olin Jorvissa ihastelemassa pientä vastasyntynyttä poikaa ja nyt jo tämä pieni poika on kasvanut ihan mielettömästi, sekä oppinut uusia asioita vielä enemmän. 3kk neuvola meillä on vasta ensi kuun puolella, koska 2kk neuvola myöhästyi jonkin verran ja rotarokote pitää antaa neljän viikon välein, eli en siis tiedä pojasta vielä tarkkoja 3kk mittoja ja ehkä parempikin sillä aina kun kuulen kasvaneet mitat, olo muuttuu vieläkin haikeammaksi sillä en millään tahtoisi oman pienen vauvani kasvavan.

Mitä Niilo sitten osaa 3kk iässä? No, meillä hymyillään kauheasti ja lähes koko ajan ja poika tuntuu nauttivan varsinkin lastenlauluista, sekä niihin niin sanotusti kuuluvista leikkilauluista. Kaikkein leveimmät hymyt aiheuttaa Limpsin Lampsin (vai onkohan oikea nimi Metrolla mummolaan...) ja sitä voisikin Niilon mielestä laulaa vaikka koko päivän, kunhan suoritetaan siihen kuuluva leikkikin samalla. Niilo osaa nykyisin myös nauraa ääneen ja se jos mikä on ihanaa kuultavaa. Mikään ei siis ole niin sympaattisen kuuloista kuin vauvan nauru ja se alkaa melkein pakosti aina naurattamaan itseänikin. Tuota taitoa tulikin siis jo odoteltua ja se piristää päivää aina huomattavasti. Suurin opittu asia tähän mennessä on kumminkin ollut selältä vatsalleen kääntyminen. Vaikkakaan, Niilo ei itse tunnu tuosta taidosta järin pitävän sillä vatsallaan olo ei tosiaankaan kuulu pojan lempipuuhiin, mutta pian poika sitten pyöriikin jo joka suuntaan ja lähtee liikkeelle... Enää ei voikkaan jättää Niiloa edes sängylle pieneksikään hetkeksi valvomatta, sillä poika pyörähtää vatsalleen sellaisella vauhdilla etten tahdo lapsen putoavan sängystään. Lisäksi Niilo myös heiluttelee jalkojaan, sekä käsiään sellaisella vauhdilla että poika liikkuu jonkin verran aina johonkin suuntaan jolloin putoamisen riski olisi vain suurempi.

Nyt kun noita taitoja kirjoittaa ylös, tuntuu entistä pahemmalta että vauva kasvaa. Tahtoisin että Niilo olisi vauva hieman pidempään sillä tiedän että ensimäinen vuosi hujahtaa ohi ennen kuin sitä edes huomaa ja lapsen kasvaminen tuntuu äärimmäisen haikealta. Nyt on jo suurin osa 62cm vaatteista liian pieniä (vaikka ihmettelenkin miten niistä mahtuu enää yksikään Niilon päälle kun poika oli jo viime neuvolassa yli 62cm pitkä ja osa 68cm vaatteistakin on jo liian pieniä...) ja niiden myyminen on erittäin vaikeaa. Toisaalta taasen tiedän, etten todellakaan voi säilyttää montaa kaapillista liian pieniä vaatteita sillä edelleen olemme J:n kanssa sitä mieltä että Niilo jää viimeiseksi lapseksi. Ne vaatteet, joissa on eniten tunnearvoa ja joilla on joku tarina, säilytän, muut myyn mahdollisimman pian pois jotten koe mitään mielenhäiriötä ja ala säästämään vaatteita...

No, lapset kasvavat koko ajan ja oppivat uusia asioita. Niin se elämä vain liikkuu eteenpäin. Nyt ryhdytään isompien poikien kanssa aamutoimiin ennen kuin Niilo herää ja jotta isommat pojat saavat osakseen joka-aamuisen oman huomionsa...